Seuraavat saaret: Aride ja St. Pierren kalliosaari
Lomakohteemme on saarivaltio ja ymmärrettävästi käymme tutustumassa eri saariin. Tällä kertaa vuorossa oli Aride, joka on Seychellien pohjoisin graniittisaari. Sen pohjoispuolella on vain joitakin pieniä atolleja. Aride on säilynyt Seychellien saarista koskemattomimpana - näin ainakin väitetään. Siellä ei ole koskaan ollut rottia ja siksi linnut ovat viihtyneet siellä erittäin hyvin. Pesintä-aikana tämä 1500 m pitkä ja 500 m leveä saari on täynnä lintuja: on arvioitu, että niitä pesii saarella toista miljoonaa ja niiden suojelulle tämäkin saari on omistettu. Saaren omistaa brittiläinen luonnonsuojelusäätiö, jolle sen on ostanut ja lahjoittanut Canterbury-suklaasuku.
Rantauduimme Aridelle jälleen kumiveneestä rantaveteen hyppäämällä. Kuljettajanamme ja oppaanamme saarella oli Julio, rastatukkainen nuori mies. Kävelimme jälleen ryhmänä järven luontopolkua pitkin. Näimme rannalla juoksevia taskurapuja, metsäpolulla erakkorapuja, jotka majailivat simpukankuorien sisällä. Skinkki-liskoja oli joka paikassa, tuhatjalkaisia oli maassa ja puiden rungoilla. Lintuja näimme tietenkin. Seychellien harakkataskuja tuli lähellemme kaksi yksilöä, mikä on aika hienoa, sillä Aridella niitä elää vain 7 kpl. Seychellien kotoperäinen laji on sinisepelkyyhky, minkä näimme poikasensa kanssa puussa (kuvassa kyyhkyemo vasemmalla, poikanen oikealla). Keijutiiroja ja paratiisilintuja oli kuten edellisenäkin päivänä. Taivaalla kaarteli suuri parvi fregattilintuja. Ihailimme myös saaren kuuluisinta puuta, viikunan sukuun kuuluvaa Tarzan-puuta, mistä roikkuvia ”liaaneja” voi käyttää keinumiseen.
Ariden ihanalla valkoiselta hiekkarannalta saimme käydä jälleen uimassa ja hiostavan päivän jälkeen se olikin pelastus! Julio heitti meidät veneellään laivalle ja pääsimme saman tien lounaalle laivan peräkannelle, kevyen tuulenvireen viilentäessä oloamme.
Lounaan aikana laivamme kulki seuraavaan kohteeseemme, St. Pierren kivikkoiselle saarelle. Se on niin kuvauksellinen, että ihmiset tulevat sitä ihan vain valokuvaamaan. Me pääsimme snorklaamaan ja uimaan, kuten edellisenäkin päivänä. Kaloja näkyi enemmän, mutta aallot olivat jälleen niin kovia, että parhaille korallipaikoille ei ollut turvallista mennä. Kolmisen varttia pulikoimme ja palasimme vieressä odottaneella kumiveneellä laivaan. Olimme jo kohtalaisen lähellä tulevan yön laituripaikkaa, St. Annen kaupunkia Praslinin saarella. Olemme siis seuraavan yön tukevasti kiinni laiturissa satamassa. Praslinilla olemme jo käyneet edellisenä päivänä, sillä Anse Lazion ranta sijaitsee saman saaren toisella puolella.
Pitkästä aikaa pääsimme rantautumaan ilman kumivenettä. Saimme pari tuntia aikaa kuljeskella kaupungissa, mutta aika äkkiä se oli käyty läpi. Yksi rannan suuntainen katu, pari poikkikatua, muutama sekatavarakauppa, baari, apteekki. Rannalla mies myi kaloja, kaupungin puolella satama-altaassa oli matkustajasatama. Siinäpä oli koko St. Annen kaupunki kuvattuna lyhykäisyydessään.
Illallinen tarjottiin tänään laivan takakannella, ihanan leppeässä illassa. Laivamme oli laiturissa tavarasataman puolella ja juuri ruokailun alkajaisiksi viereen parkkeerasi tavara-alus, jota ryhdyttiin tyhjentämään - ja tyhjennettiin sitten koko illallisemme ajan. Meille oli tarjolla kreoli-ilta ruokalajeineen ja ohjelmana paikallista musiikkia ja tanssia. Vähän meinasi sataman laiturin pörinä häiritä esitystä ja tunnelmaa. Ihmeesti turistit silti saatiin mukaan rytmiin ja tanssiin, vaikka kreolinaisten lantio pyörikin rennommin kuin suomalaisilla. Kun laivan miehistö oli nähnyt kovasti vaivaa illan onnistumisen eteen, niin naapurin laivan tyhjennys harmitti eniten heidän puolestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti