Kesän lämpimin päivä.

Kesän lämpimin päivä

Neljäs kokonainen päivämme Shanghaissa oli maanantai. Sää oli aurinkoinen ja lämpötila jo anivarhain liki 30 astetta. Lämmön oli ennustettu nousevan yli 30 asteen.

Lähdimme taas liikkeelle metrolla, pari pysäkin väliä joen toiselle puolelle. Suuntanamme oli tänään Shanghai Tower, joka on vielä Oriental Pearl Toweriakin korkeampi ja tällä hetkellä (vuoden 2015 valmistumisensa jälkeen) maailman toiseksi korkein rakennus. Se korkein on Dubaissa. Shanghai Tower on kaikkiaan 632 metriä, me pääsimme 552 metriin. 

Massiivisten pilvenpiirtäjien keskellä kävellessään ihminen tuntee pienuutensa. Käveleminen on kuitenkin tehty helpoksi, on teitä ylittäviä siltoja jne. Shanghai Toweriin pääsimme nopeasti, ilman jonoja. Hissi oli upea, se vei meidät ylös 18 m/s nopeudella erittäin pehmeästi. Alas tullessa nopeus sai turvallisuussyistä olla vain 10 m/s. 

Maisemat tornista olivat tietenkin hienot, mutta utua oli paljon, joten kauas oli turha katsella. Esim. jokea ylittävät hienot sillat jäivät kuvaamatta. Olimme tullessamme miettineet, miten talojen suuret lasiseinät pestään. Ylhäällä näimme, miten miehet olivat töissä naapuritalon katolla. Sillä lienee korkeutta liki 100 kerrosta. Katolla olevat kiinteät rakenteet olivat apuna työssä, miehet työskentelivät turvakorista käsin. 

Shanghai Tower on rakennettu valtion, kaupungin ja monenmoisten kaupallisten organisaatioiden yhteistyönä. Torniin on sijoittuneena hotelli, toimistoja ja ravintoloita, jotka näyttivät olevan lounasaikaan tupaten täynnä. Löysimme itsemme paikallisesta lounasruokapaikasta, kiinalaisten ruokien valikoiman ääreltä. Kun valmiit ruoat näki tarjolla, niitä oli aika helppo valita. Ruoka oli hinta/laatusuhteeltaan erinomaista. Tornin alakerrasta löytyi myös ranskalainen leipäkauppa, missä jälleen täydensimme varastoamme. 

Ilta kului pääosin pakkaamiseen, mutta kävimme kuitenkin pienellä kävelyllä lähikortteleissa. Olimme päivällä huomanneet, että siellä oli aika lailla paikallisen näköistä, komeista kerrostaloista hyvin selkeästi poikkeavaa rakennuskantaa. 

Shanghai on kyllä erikoinen kaupunki! Siellä komeiden hotellien ja kiiltävien pankkirakennusten kupeessa, kadun toisella puolella tai korttelin takapuolella oli aivan oma, kiinalainen maailmansa. Kortteleiden sisäpihoille vei kapeita kujia. Rakennukset olivat matalia, korkeintaan 3-4 -kerroksisia. Ikkunoiden ulkopuolella roikkui monenmoisia viritelmiä pyykkien kuivattaminen. Sähköjohdot roikkuivat paksuina nippuina paaluissa, kujien sivustot olivat täynnä parkkeerattua mopoja ja sähköpyöriä. Kadunvarren kaupat myivät erilaisia kiinalaisia tarvikkeita, mm. kirjoja, paperitavaraa, sähkötarvikkeita ja tietenkin paikallista ruokaa. Ravintoloita ja kuppiloita oli tiheässä. Korttelikujille emme menneet, mutta tunnelma niissä näytti olevan kuin kiinalaisissa maalaiskylissä. Veikkasimme, että kun kehitys kehittyy, nämä persoonalliset korttelit saavat väistyä korkeiden tornitalojen tieltä. 

Aamulla anivarhain suuntaamme taas lennolle, metrolla tietenkin. Kiinassa emme ole toistaiseksi käyttäneet taksia kertaakaan - Koreassakin vain sen yhden kerran, kun meidät opastettiin jäämään pois pari pysäkkiä liian aikaisella asemalla. Suurkaupungissa metro on kyllä lyömätön menopeli. 

Lämpöä, valoa ja yllätyksiä

Kun blogitekstit julkaisee melkein viikon jälkikäteen, käy kämmejä. Tämä teksti on viime lauantailta, mutta pari sunnuntain päivitystä on tullut julkaistua jo ennen tätä. Suonette tämän anteeksi, pääosin sekoiluni ei häiritse tekstien ymmärrettävyyttä! 

Lämpöä, valoa ja yllätyksiä

Aamuun mennessä eilisen sateet olivat haihtuneet. Lämpöä oli jo varhain +27 astetta. Lähdimme jo aamusta liikkeelle läheiselle Nanjing -kävelykadulle. Se on täynnä liikkeitä laidasta laitaan. Tarjolla lienee jokseenkin kaikkea, mitä voisi kuvitella. Kaduilla liikkuu kauppojen "sisäänheittäjiä" tai piraattitavaroiden kauppiaita. Kelloja, laukkuja ja vöitä tuntui riittävän. Me suuntasimme kadun varren tavarataloon, joka komeudellaan olisi kelvannut likipitäen mihin läntiseen kaupunkiin tahansa. Liikkeet olivat paljolti vaatetusliikkeitä, Zaraa, H & M:ää ja muita tuttuja merkkejä, mutta myös oudompia. Ravintoloita oli lukuisia. Ostoskierroksemme jälkeen päätimmekin käydä heittämässä ostoksemme hotellille ja tulla myöhemmin noihin ravintoloihin syömään.

Ostoksista olemme joutuneet maksamaan suuren osan käteisellä. Käteisvarat ovat huvenneet nopeasti ja eurojakin on jo vaihdettu yuaneiksi. Päättelimme, että isossa ostoskeskuksessa ravintolat varmasti kelpuuttaisivat luottokortin, koska käteistä ei ollut muutamaa satasta enempää eikä Visalla toimivaa pankkiautomaattia ollut tullut vielä vastaan. Ensimmäinen ravintola, mihin menimme jopa sisälle, tarjosi paikallista  ruokaa. Onneksi sentään huomasimme kysyä, käykö Visa. No eipä tietenkään käynyt! Sama tilanne oli seuraavissakin ravintoloissa, kävimme ainakin viidessä kysymässä. Viimeisenä raahauduimme pizzapaikkaan, joka meidät pelasti. Ruoka oli hyvää, ei ollenkaan pelkkää pizzaa vaan monipuolista, italialaistyylistä. Tarjoilijat jopa osasivat puhua kohtalaisesti englantia. Se helpotti elämää. 

Pankkikortin kelvottomuus maksuvälineenä on ollut yllätys. Pienet markkinakojut ovat ymmärrettäviä, mutta kun ison kauppakeskuksen kalliin näköiset ravintolat eivät sitä kelpuuta, olimme aika ihmeissämme. Heikko englannin kielen taito on myös tullut aikamoisena yllätyksenä, onhan Shanghai kuitenkin ollut merkittävä kansainvälisen kaupan keskus ymmärtääkseni aika kauan.  Yritin tavallisessa kaupassa saada selville vaatteen materiaalia. Vastauksena sain hinnan kännykkään tai taskulaskimeen kirjoitettuna. Asia oli kertakaikkiaan mahdoton kiinalaisen ymmärtää. Siksi joku edes hieman englantia ymmärtävä ihminen on iloinen yllätys. Samanlaisen iloisen yllätyksen aiheuttaa se, jos jostain saa iloista ja ystävällistä palvelua. Jo vanhastaan meillä on ollut se kokemus, että kiinalaiset ovat asiakaspalvelijoina töykeitä ja haluttomia, ja tämä vaikutelma on edelleen vahvistunut täällä. Pohjanoteeraus oli kaupungin virallisen infopisteen työntekijäjoukko:  yksikään ei tervehtinyt ja kun kyselimme Hard Rock Cafén osoitetta, poika lähinnä naureskeli: onhan noita kahviloita kaupungissa! Onneksi huomasin kartassamme Hard Rock Cafén mainoksen ja paikka löytyi. Hotellimme henkilökunta on ollut tähän saakka palvelualtteinta ja ystävällisintä.

Iltapäivällä suuntasimme Bundin alueelle ja sieltä Huangpu -joen toiselle puolelle. Kävelymatka hotelliltamme rantaan suuntautui kävelykadun kautta. Pakollisen rantapromenadin ja maisemien ihailun jälkeen suunnistimme reittimme joen alitse vievälle tunnelille. Olimme saaneet tunnelin sisäänpääsyyn matkaliput eiliseltä bussikierrokseltamme. Matka taittui pienellä junalla joen ali. Viihdykkeeksi matkan aikana tunnelin seiniin heijastettiin psykedeelisiä kuvioita. Tätä mainostetaan nähtävyytenä. 

Bundin vastakkaisella rannalla sijaitsee Shanghain rahoituselämän keskus korkeine pilvenpiirtäjineen. Shanghain pilvenpiirtäjäsiluetti lienee kaikille tuttu. Yhtenä korkeana rakennuksena on TV-torni, Oriental Pearl Tower, minne mekin suuntasimme. Lippujen ostoon meni aikaa eikä mutkikas reitti ylös torniin tahtonut selvitä meille oikein mitenkään. Ylös johtavan portaikon juurella oli poliisivartio estämässä ylös menoa. Hetken päästä pääsimme kuitenkin liikkeelle ja alkoi varsinainen jonotus hisseille sisällä hallissa.  Meitä oli varoitettu, että aikaa menee yli tunti, mikä sitten pitikin paikkaansa. Osansa tähän saattoi vaikuttaa se, että ilmeisesti paikalla vieraili samaan aikaan joku poliittinen napamies. Poliisit olivat vartiossa, mustia autoja oli parkissa portaiden alapäässä, punainen matto maassa ja sotilassoittokunta soitti marssia portaiden ylätasanteella. 

Pitkän odotuksen ja kolmen eri hissin jälkeen pääsimme näköalatasanteelle ja vielä ylemmälle "avaruuskapseli"-tasolle. Maisemat olivat hienot ja näkyvyys kohtalaisen hyvä, kun edellisen päivän sade oli kaikonnut. Tavallisen näköalatasanteen alapuolella oli Läpinäkyvä tasanne, missä puolet lattiasta oli korvattu läpinäkyvällä muovilattialla. Näitähän on nähty aiemminkin korkeissa torneissa, mutta taas piti varpaita valokuvata.

Jos torniin pääsy oli vaatinut meiltä aikaa noin 1,5 tuntia, oli alasmeno tehty melkein yhtä vaikeaksi. Kiinalainen logiikka ei auennut meille lainkaan. Joka ikisen kerroksen kohdalla oli jokin mutka, jonka kautta alas piti kiertää. Välillä oli mm. pelihuone ja sisävuoristorata, jotka kuitenkin jätimme väliin. Lopulta pääsimme alas, lähinnä uupuneina. Starbucks'in herkut helpottivat pahinta uupumusta.

Koko Bundia vastapäätä oleva alue muuttuu iltaisin kirkkaiden neonvalojen mereksi. Upeita näkymiä riittää kuvattavaksi. Sitä mekin jäimme vielä ihailemaan illan päätteeksi, auringonlaskun jälkeen. Paluu hotellille vaati meiltä yhden pysäkin verran metromatkaa.  Iloinen yllätys löytyi East Nanjing -kadun metroasemalta: Visa-automaatti, josta sai nostaa rahaa! Nyt tiedämme, että loman loppuaikaa ei ole pakko elää käteisvaroja kitistellen. Aktiiviselle pankkikortin käyttäjälle tämä on erikoinen kokemus! 

By the river

By the river! 

Oli me suunnitelleet jo heti Shanghaihin tutustuessamme, että jokiristeilylle on mentävä. Lauantaina sää esti laivan liikkumisen, mutta meidän kannaltamme asia oli hyvä. Näkötornin ylipitkät jonot olisivat kuitenkin pilanneet matkamme. 

Sunnuntai-iltana pääsimme matkaan. Kun laiva lähti klo 18, olimme liikkeellä tasan auringon laskiessa. Laiva oli hyvän kokoinen ja siellä olisi ollut sisäsalonki pöytineen ja istuimineen. Istumapaikasta veloitettiin erikseen, hinta 100 ¥ (laivalippu maksoi 180 ¥). Päätimme pysytellä laivan kannella. Käytännössä se oli viisas ratkaisu, sillä auringonlaskussa ja rannan rakennuksissa vaihtuvine sävyineen oli niin valtavasti kuvaamista, että istumaan emme olisi ehtineet. 

Tässä vaiheessa voin todeta, että kuvat kertovat kaiken illan tunnelmistamme. Risteily oli upea kokemus, suorastaan hienoimpia risteilyjä, mihin olemme osallistuneet. Risteilyn jälkeen kävelimme hotellille, aikaa kului noin tunti. Pimeässä illassakin kaupunki on tuntunut täysin turvalliselta liikkua. Matkat ovat pitkiä, mutta reippaalla vauhdilla matka etenee.

Taas uusia seikkailuja!

Taas uusia seikkailuja

Kun olimme kierrelleet jo keskustan ostosalueita ja nähneet kaupunkia bussikierroksella, päätimme lähteä kävelleen uuteen suuntaan, Kansan aukiolle. Tämä lienee jonkin sortin poliittisten tapahtumien näyttämö, minne hotellimme suunnasta kuljettiin samannimisen puiston läpi. Puiston alkuosa oli melko varjoinen ja yllättäen siellä majaili melko paljon asunnottomia laitapuolen kulkijoita. Kerjäläisiä on tähän mennessä näkynyt mm. metroasemien ja terassiravintoloiden liepeillä kerjäämässä. Tämä on ollut aika yllättävää, eikö täällä yhteiskunta huolehdikaan kaikista? 

Puistosta löytyi näyttävä rakennus, joka osoittautui Shanghain kaupunkisuunnittelun ja kehittämisen keskukseksi. Ostimme liput ja päätimme lähteä tutustumaan kaupungin kehittymiseen. Näyttely oli mielenkiintoinen: historiaa, alueiden muuttumista, taiteilijoiden maalaamia kaupunkikuvia. Upeimpana näyttelykohteena vastaan tuli lähes koko huoneen kokoinen  pienoismalli kaupungista, missä erityiset kehityskohteet ja alueet oli valaistu. Kaupungin laajuus ja moni-ilmeisyys havainnollistui hyvin.

Ylimmän kerroksen kahvilasta saimme eteemme mukavia näkymiä lähialueelle. Kansan aukio näkyi lähellä, mutta totesimme, että ylhäältä sitä näki tarpeeksi. Vaihdoimme suuntaa.

Lähdimme metrolla vähän kauemmaksi ydinkeskustasta, alueelle, mikä näyttelyn kartan mukaan käsitti  sisällään säilytettäviä alueita. Shanghain aluetta on rakennettu runsaasti 1950-luvulta alkaen, jolloin puhemies Mao määritteli alueen kehittämissuunnan. Uutta ja upeaa tornitaloa on vieri vieressä, mutta vanhempaa rakennuskantaa on jäljellä vielä paikoitellen. 

Suuntasimme Fuxingin alueelle. Kerrostalojen keskeltä löysimme Xu Guanqi -nimisen henkilön haudan ja puiston. Henkilön tekemisistä ei löytynyt tietoja, mutta kaupunki oli merkinnyt paikan kuitenkin historiallisesti säilytettäväksi kohteeksi ja puistossa vallitsi miellyttävä rauha. Toinenkin puisto, Hengshan -puisto, löytyi tiiviisti kerrostalojen keskeltä. Tämän kokoluokan suurkaupungissa puistot ovat niitä rauhallisia keitaita, missä on tilaa hengittää. 

Alueella kävellessämme näimme puistokujia ja matalia asuinalueita. Talot olivat 4-5 kerroksen korkuisia, jopa aivan parikerroksisia pientalojakin. Oli selvää, että näin erikoisella alueella asui tavallista kansaa varakkaampia ihmisiä. Asiaa korosti se, että talojen ympärillä oli piikkikärkiset rauta-aidat piikkilankoineen, sähkölankoineen ja jopa valvontakameroineen. Sinne ei rahvaalla ollut pääsyä. Kadut olivat melkein autioita, mikä 25 miljoonan asukkaan kaupungissa tuntui hyvin erikoiselta. Taisimme olla ainoat turistit sillä suunnalla. 

Tältä alueelta löytyi myös Orient Shopping center -niminen ostoskeskus, joka näytti olevan suunnattu varakkaille paikallisille ihmisille. Päätimme piipahtaa sisälle ja etsiä ruokapaikan. Arvioimme ravintolan löytyvän ylimmästä kerroksesta, mutta matka sinne näytti peräti hankalalta. Menimme 4. kerroksen infopisteen virkailijoilta kyselemään asiaa. Kysyimme "Restaurant?" Ja meiltä kysyttiin puolestamme: "Toilet?" Seisoimme wc:n ovien vieressä!  Näytin sormella suuhuni, niin johan meni perille. Neuvoista huolimatta jouduimme vielä pari kertaa harhailemaan ennen paikan löytämistä.

Niinkuin arvata saattaa,  ravintolasta ei löytynyt kunnon englantia puhuvaa ihmistä. Ruokalistat saimme ja kun ihmistä välillä vaihdettiin, oletimme saavamme tilaamamme ruoat. Juomaksi tilasimme vettä. Hetken kuluttua meille tuotiin vihreä pullo paikallisen näköistä juomaa, kumman kuplivan näköistä. Kysyin, onko se olutta, "jees, bier! " vastasi tarjoilija onnellisena. Kieltäydyimme ja saimme hänet ymmärtämään, että haluamme vettä. No, tulihan sitä, kaksi lasillista KUUMAA vettä viinilaseissa! 

Päivän miellyttävä yllätys löytyi alueen metroasemalta: leipäkauppa! Leipää paikalliset eivät syö, joten monipuolinen leipä-ja pullavalikoima sai meidät melkein vauhkoontumaan! Paikallisia pullakauppoja on kyllä olemassa, mutta niissä myydään täkäläisiä leivonnaisia, joista ei pysty päällepäin sanomaan, ovatko suolaisia vai makeita. Uppopaistettuja leivonnaisia on monenlaisia, esimerkiksi lihatäytteisiä pyöreitä palleroita. Kun ei ole mitään käsitystä, mitä leivonnainen voisi sisältää, ei oikein uskalla ostaa. Paappa kokeili jotain versioita ja pettyi aika lailla. Tästä syystä länsimainen kauppa, missä raaka-aineet oli kerrottu englanniksi, oli oikein mukava yllätys matkan varrella. 

Päivän seikkailujen jälkeen menimme jälleen metrolla (4¥) hotellille. Illaksi saimme varattua jokiveneristeilyn. Se on sitten ihan oman juttunsa arvoinen, ei niinkään tekstin pituuden vaan kuvamäärän takia. Varautukaa upeaan julkaisuun!