Whisky ja Stirling

Whisky ja Stirling

Skotlannissa ei voi käydä törmäämättä viskiin. Meille tämän tapahtuma, viskin maistelu, järjestyi kotiinpaluupäivänä. Kohteemme oli Glengoynen viskitislaamo,  noin tunnin matkan päässä Glasgowsta. 

Perinteiseen tapaan kävimme oppaan johdolla kierroksen tislaamossa. Whisky (skotit kirjoittavat elämän vetensä nimen näin) valmistetaan ohrasta, joka käsitellään kuumassa ja kosteassa itämään, jolloin viljan sokeri irtoaa. Massa kuivataan ja jauhetaan. Joissakin tehtaissa kuivatuksessa tarvittava lämpö tuotetaan turvetta polttamalla, jolloin tuloksena on savunmakuinen viski. Glengoynen tislaamossa kuivatukseen käytetään apuna kuumaa ilmaa. Jauhatuksen jälkeen viski sekoitetaan sammiossa veteen, kunnes sokeriliemi siivilöidään ja lopuksi siihen sekoitetaan hiivaa, jolloin se saadaan käymään. Lopputuloksena on 8-prosenttinen alkoholi, joka kahteen kertaan tislaamalla saadaan muutettua noin 71-prosenttiseksi. Jos viskiin käytetään vain yhden tislaamon tuotetta, sitä kutsutaan single malt -viskiksi. Monesta tislaamosta kerätyt viskit sekoittamalla saadaan blended -viskiä.

Tynnyreissä viski saa lopullisen arominsa - mitä kauemmin säilytetään, sitä vahvempi maku ja aromi. Tislattu viina laimennetaan 60 prosenttiin, koska vahvempi olisi herkkä räjähtämään. Tynnyrit on aina valmistettu tammesta, joko eurooppalaisesta tai amerikkalaisesta ja pääsääntöisesti viskiä kypsytetään viinin tai sherryn valmistukseen jo kertaalleen käytetyissä tynnyreissä. Nämä käytetyt tynnyrit antavat lopulliseen tuotteeseen oman arominsa. Skottiviskiksi voidaan kutsua vain tammitynnyreissä ja vain Skotlannin maaperällä vähintään kolme vuotta kypsytettyä tuotetta. Saimme kierroksen jälkeen vielä maistiaiset 12- ja 15-vuotiaista viskeistä ja jotkut niitä ostivatkin. 

Matkamme jatkui Stirlingiin, Skotlannin vanhaan pääkaupunkiin. Siellä nautimme jälleen maukkaan lounaan, missä pääruoan osana saimme maistiaisen Haggis - nimisestä paikallisruoasta. Se valmistetaan lampaan sisäelimistä ja ohranjyvistä lampaan mahalaukun sisällä. Maku muistuttaa maksaa, mutta ei minulle uppoa. Onneksi muuta ruokaa oli riittävästi.

Lounaan jälkeen pääsimme varsinaiseen huippukohteeseen, Stirlingin linnaan, joka sijaitsee korkealla kalliolla kaupungin yläpuolella. Olimme käyneet siellä paapan kanssa vuonna 2018, mutta ilman opastusta. Linnan muureilta avautuivat upeat maalaismaisemat, jotka tuntuivat hyvin tutuilta, samoin alhaalla näkyvä golfkenttä, jossa olimme pelanneet kierroksen silloin edellisellä käynnillämme. Linna on toiminut sotilaallisena puolustuslinnana, joten muureilla oli runsaasti komeita tykkejä. Skotlannin itsenäisyyssodista muistutti Robert the Brucen komea patsas linnan edustalla. Hän voitti ratkaisevan itsenäisyystaistelun vuonna 1314. On sanottu, että ilman sitä voittoa ei Skotlantia olisi maana olemassa. 

Stirlingin linnan vanhin osa, North Gate -portti on vuodelta 1380, mutta varsinaisesti linnan pääosat on rakennettu 1500-luvulla, rakentajina Stuart-sukujen kuninkaat, eteenkin jokunen Jaakko (James). Jaakko V rakennutti mm. linnan suuren salin. Kuninkaan linnan vastaanottosalissa on upea sisäkatto, täynnä kuninkaallisten kohokuvia, seinillä on runsaasti maalauksia ja kankaisia gobeliineja. Niiden aiheena ovat usein erilaiset taistelut ja yksisarviset. Tämä tarueläin on aika yllättäen Skotlannin kansalliseläin. Stirlingin linna on yksi parhaiten säilyneistä renessanssiajan rakennuksista koko Britanniassa ja sitä on entisöity ja pidetty hyvin kunnossa. 

Linnan jälkeen meidät kuljetettiin lentokentälle, kuljimme rajamuodollisuuksien läpi ja siirryimme koneeseen. Finnair - tai itse asiassa Norra - ei pystynyt tarjoamaan matkustajille muuta kuin mustikkamehua tai vettä, koska kotimaan maapalvelut olivat olleet edellisen päivän lakossa. Vähän tuli mieleen, että eipä se tarjoilu ole ollut tuota kummempaa enää vuosiin. Palvelussa tökkii sekin, että istumapaikat sekoitetaan tarkoituksella niin, että avioparitkaan eivät pääse rinnakkain. Onneksi porukka oli tuttua, joten kolmen pariskunnan paikat sekoitettiin mukavasti ja kaikki saivat taas toisensa. Edelleenkin ihmettelen, kuka haluaa kotimaista lentoyhtiötämme enää käyttää?