St. Andrews ja vähän muutakin
Vähän yllättäen tähän kohtaan järjestyi matka Skotlantiin. Matkaohjelma vaikutti sen verran erilaiselta kuin edellinen reissumme 2018, että päätimme lähteä matkaan. Onhan Skotlannissa aina paljon nähtävää.
Lähdimme liikkeelle taas aamulennolla, herätys oli klo 3.45 - ja tietenkin heräsimme jo kolmen jälkeen. Lentokenttämuodollisuudet molemmissa maissa, samoin lento sujui perinteiseen tapaan. Matkalla lensimme Norjan Stavangervuonojen yli, joten maisematkin olivat upeat. Aika lailla vain väsytti (piti ottaa välillä tirsoja), kun herätys oli ollut niin varhainen.
Skotlantiin päästyämme ensimmäinen kohteemme oli ihana, tuttu, St. Andrews. Tässä vaiheessa pitää todeta pieni yksityiskohta, josta en ole tainnut aiemmin kirjoittaa: kaupungin suojeluspyhimys on ollut Pyhä Andreas ja siitä tulee kaupungin nimikin.
Tällä matkalla oppaanamme on Lontoossa asuva suomalainen Lilli. Ohjelmassa olisi ollut kävely pikkukaupungin tavanomaisia nähtävyyksiä katsellen. St. Andrewsissa on noin 17 000 asukasta, joista 9 000 on opiskelijoita paikallisessa yliopistossa. Yliopisto on Britannian kolmanneksi vanhin (Cambridgen ja Oxfordin jälkeen) ja Skotlannin vanhin.
Me skippasimme kaupunkikierroksen ja päätimme siirtyä golfkentän nähtävyyksien pariin. Vuonna 2018 olimme käyneet alueen esittelykierroksen, joten nyt tyydyimme katselemaan niitä muutamia pelaajia, jotka olivat liikkeellä (yksi ryhmä tuli jopa maaliin, vaikka kello oli vasta noin 10) ja ottamaan pakolliset valokuvat Swilken sillalla. Vähän olisi houkuttanut päästä kierroksellekin, mutta ei se tässä reissussa ole mahdollista.
Old Coursen myymälä veti meidät sisään. Perheeltä oli tullut kommentti, että St. Andrewsista saa tuoda tuliaisia! Kyllä niitä sitten ostettiinkin, vaikka hinnat olivat todella suolaisia. Kassi täyttyi äkkiä ja sen jälkeen meille jäi aikaa kävellä vielä vanhan St. Andrewsin katedraalin raunioiden luokse. Ne sijaitsevat aivan Old Coursen tuntumassa, meren rannalla, golfkeskuksesta kaakkoon. Raunioiden vieressä sijaitsee St. Andrewsin yliopisto. Kaupungin keskusta on pieni, vain muutama katu ja harmaakivisiä matalia taloja, joten kävelimme sen läpi lounaspaikkaamme, Forgan’s nimiseen ravintolaan. Paikka on ollut historiansa aikana golfmailatehdas ja toisaalta myös teurastamon varasto. Paikkana se oli sellainen, johon ei itsekseen olisi osannut löytää. Kulku paikkaan meni kapeaa käytävää myöten pubin vierestä tontin takaosaan. Sisätilat oli kuitenkin rakannettu viihtyisiksi ja ruoka oli maukasta (joskin erikoisruokavalioissa oli vähän seikkailuja!).
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme Falklandin kylään ja samannimiseen palatsiin. Tämä palatsi on rakennettu Skotlannin itsenäisen valtion ja Jaakko-kuninkaiden aikana. Parhaiten se lienee tunnettu kuningatar Marian vapaa-ajan asuntona. Palatsi on renesanssi-tyylinen ja edelleenkin asuttu. Kahdessa alimmassa kerroksessa on mm. vanhoja kuninkaallisia makuuhuoneita, työhuoneita, olohuoneita, keittiö ja apteekin tapainen huone. Rakennusta ympäröi puutarha, missä kasvaa ikivanhoja hedelmäpuita. Alueelta löytyy myös historiallinen tenniskenttä, missä on pelattu aikoinaan tenniksen kaltaista pallopeliä, mistä tennis lienee kehittynyt. Palatsi on nykyisin säätiön hallinnassa ja talon asukas on titteliltään keeper, siis jonkinlainen talon ylläpitäjä. Kalliitahan näiden vanhojen linnojen ylläpito on, joten yksityisen ihmisen omistuksessa ylläpito olisi likipitäen mahdotonta.
Ennen Glasgowhun saapumistamme ehdimme tehdä vielä lyhyen pysähdyksen moottoritien varrella, missä sijaitsee kaksi Kelpies -nimistä patsasta. Ne on valmistanut kuvanveistäjä Andy Scott. Kepliet ovat skottilaisista taruolentoja, jotka ovat hevosen muotoisia, tummia tai vihertäviä, asuvat vedessä ja houkuttelevat lapsia ratsastamaan. Tästä olisi tietenkin seurauksena, ettei vedestä pääsisi koskaan pois. Tarina liene syntynyt pelottelemaan lapsia veteen menemisen vaaroista - siis paikallinen versio suomalaisille näkki- varoitteluille. Patsaat ovat 30 metriä korkeita, 300 tonnia painavia, hopean värisiä, teräksestä tehtyjä ja todella näyttäviä. Siinä piipahdimme muutaman minuutin ottamassa valokuvia.
Iltapäivällä kuuden maissa saavuimme Glasgowhun. Majoituimme Glyde-joen rantaan, katselimme maisemia, haimme kaupasta pientä iltapalaa ja yritimme pitää itsemme hereillä iltakymmeneen. Erika pääsi euroviisujen finaaliin.
Palatsin sisätiloja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti