Sinaian kautta kotimaahan
Kotiinpaluupäivänämme saimme mahdutettua pienen vierailun Sinaian linnaan. Joskus aiempina vuosina ryhmän paluulento oli lähtenyt tuntia myöhemmin kuin meillä, joten aikamme linnaan tutustumisessa jäi varsin rajalliseksi. Jos ymmärsin oikein, myös linnan avautumisaikaa oli myöhäistetty, joten mahdollisuutemme käydä linnan sisällä katosivat siinä.
Lähdimme Brașovista jo aamuvarhaisella ja ajoimme läpi Karpaattien vuoristosolan, ensin alaspäin ja sitten jälleen ylöspäin. Parhaimmillaan nousimme yli kilometrin korkeuteen ja sen huomasi esimerkiksi puustosta: metsä oli havupuuvaltaista ja lehtipuut olivat juuri ja juuri hiirenkorvalla. Maisemat olivat taas erittäin kauniit!
Sinaiaan saavuimme puoli kymmenen maissa. Linnan piha oli täynnä sisäänmenijöitä, sillä ovet olivat avautumassa klo 10. Linna on rakennettu Romanian kuninkaan Karol I:n kesäasunnoksi, mutta se ehti valmistua vasta juuri ennen tämän kuolemaa. Kommunismin aikana kansalla ei ollut tänne pääsyä, sillä Ceaușescu otti linnan yksityiseksi lomapaikakseen. Linnan sisätilojen kerrotaan olevan erittäin upeasti koristellut, joten hiukkasen harmittaa, kun emme ehtineet niitä katsomaan.
Ihailimme linnaa hetken aikaa ulkopuolelta, mikä sekin oli näyttävä, vaikka olikin remontissa. Maisemat linnan ympäristössä olivat vuoristoiset, metsäiset ja hyvin kauniit. Seuraavalla Romanian-matkalla pitää päästä tänne ihan kunnolla käymään.
Loppumatka sujuikin sitten taas maisemia ihastellen. Kun saavuimme Valakian tasangoille, oli ympärillämme valtavia, keltaisenaan kukkivia rypsipeltoja. Alueet olivat tuhansia hehtaareja laajoja ja kokonaisuus oli erittäin näyttävä.
Lentokentälle pääsimme sujuvasti, ilman ruuhkia, samoin lentokentän lähtömuodollisuudet sujuivat näppärästi. Kokonaisuudessaan Romania yllätti positiivisesti. Ei ollut taskuvarkaita, kerjäläisiä näkyi harvoin (lähinnä Bukarestissa), hintataso oli edullinen, ruoka oli hyvää ja hygieniataso ylitti odotukset. Joissakin vanhoissa tavoissa ja esim. ruoissa näkyi vanhahtavia (slaavilaisia?) vaikutteita, mutta nuoriso vaikutti hyvin eurooppalaiselta. Kahvilakulttuuri kukoisti.
Ihan oman ylistyksensä ansaitsevat onnistuneet vierailukohteet, jotka olivat hienoja ja mielenkiintoisia. Kaupungit olivat osittain rapistuneita, mutta joiltakin osin todella kauniisti korjattuja. Tällaisiahan ne ovat monin paikoin Euroopassa. Luonnon kauneutta osasin odottaa ja keväinen vuodenaika raikkaine vihreän sävyineen vielä paransi maisemia.
Romaniaan menemme todennäköisesti uudelleenkin. Eniten odotan sitä, että Venäjä saadaan ruotuun, pysymään omalla alueellaan ja Mustameri rauhoittuu. Tonavan suisto Mustallemerelle on se alue, minkä haluan joskus päästä katsomaan. Tällä hetkellä sinne ei järjestetä matkoja sotatilan takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti