Glasgow
Olemme käyneet Glasgowssa edellisen kerran 2018, kun olin kongressimatkalla. Silloin oma tutustumiseni kaupunkiin jäi aika vähäiseksi. Tämän päivän kaupunkikierros oli siksi oikein sopiva.
Aloitimme tutustumisemme Glasgown katedraalista. Saimme oppaaksemme New Yorkissa tulleen nuoren naisen, joka oli viereisessä Glasgown yliopistossa opiskelemassa. Hän kertoi meille kirkon historian. Se oli aikoinaan rakennettu 1100-luvulla katoliseksi kirkoksi, perustaja on ollut pyhä Mungo, Glasgown suojeluspyhimys. Pyhään Mungoon liittyvät myös Glasgown kaupungin tunnukset: lintu, kello, oksa ja kala, jolla on sormus suussaan. Kaikkia näitä esineitä käyttäen Mungo on aikoinaan tehnyt ihmeitä ja siksi hänet on julistettu pyhimykseksi.
Englannin uskonpuhdistuksen jälkeen tämäkin kirkko oli muutettu protestanttiseksi. Kiihkeät uskonpuhdistajat olivat hävittäneet kaikki kirkon sisätilojen katoliset kuvat, koristelut ja lasimaalaukset. Nykyinen kirkko on likaiseksi pinttynyt, sillä se on rakennettu huokoisesta kalkkikivestä, jota ei voi puhdistaa millään keinolla. Vanhojen, rikottujen lasimaalausten tilalle on laitettu Viktoriaanisena aikana 1800-luvulla uusia, saksalaisesta likaa kestävästä lyijylasista tehtyjä. Ne ovat teollisuuden tuoman savun vaikutuksesta aikoinaan mustuneet (ja puhdistamista on pidetty liian työläänä), kunnes niitä on ryhdytty korvaamaan taas uusilla 1900-luvun alkupuolella. Muutama näistä vanhoista lasimaalauksista on kuitenkin edelleen tallella, jokunen paikoillaankin. Viime vuosina lasimaalauksia on myös uusittu: 1970-luvulta alkaen, ja viimeisin 2017. Nämä uusimmat ovat moderneja ja aivan eri tyylisiä kuin vanhat kirkollisia aiheita käsittelevät työt.
Aikoinaan uskonpuhdistusten tuhovimma kirkon repimiseksi saatiin pysäytettyä, kun paikalliset kauppiaat ja käsityöläiset estivät tuhon. Kirkon etuosa on säilynyt enemmän keskiaikaisessa asussaan. Käsityöläiset ovat kustantaneet mm. sotien jälkeen uusia lasi-ikkunoita kuolleiden kollegoidensa muistoksi. Kirkon urut ovat komeat ja hyväkuntoiset, rakentamisvuotta en muista. Kirkossa on myös useita pienempiä kappeleita ja kellarin pienessä kappelissa Pyhän Mungon sarkofagi.
Katedraalista siirryimme bussikierrokselle ympäri kaupunkia. Glasgow sijaitsee Glyde-joen varrella, joten näimme matkallamme monia siltoja, joita kaupungissa on todellakin useita. Kävimme pyörähtämässä bussilla kaupungin kahden jalkapallostadionin maisemissa, Celticin ja Rangersin. Molemmilla joukkueilla on kiihkeät kannattajansa ja jalkapallo tuntuu olevan paikkakuntalaisille kiihkeän kannatuksen aihe. Tässä yli 600 000 asukkaan kaupungissa riittää kannattajia molemmille joukkueille.
Kuljimme kaupungin keskustan katujen kautta mm. Keskusaukiolle, joka kaikeksi harmiksi on parin vuoden kokonaisremontissa ja jää meiltä näkemättä. Päiväkierroksemme kohokohta oli kenties Kelvingroven taidegalleria ja museo. Sieltä löytyy esimerkiksi luonnonhistoriallinen osasto, missä on esitelty täytettyinä mm. vanha, aikaa sitten kuollut paikallinen sirkusnorsu, erilaisia uhanalaisia ja jo sukupuuttoon kuolleita eläimiä, Darwinin kehitysopin mukaisia kokoelmia, mm. peipoista. Taidemuseon puolella oli tauluja ja muita taideteoksia, joista kuuluisin maalaus on Salvador Dalin Kristuksen ristiinnaulitsemista kuvaava, hyvin vaikuttava teos. Toinen mainittava teos oli leijuvat päät, jonka tekijää en kuitenkaan saanut selville.
Charles Mackintosh oli kuuluisa skottilainen arkkitehti ja taiteilija. Hänen tyyliinsä rakennettu galleriahuone Kelvingroven galleriassa sisältää taideteoksia ja astioita, joita hän on suunnitellut. Tilassa oli esillä myös täydellinen teetarjoilun kattaus, jollaisesta nykyisinkin tarjoillaan klassinen iltapäivätee. Sitä pääsimme nauttimaan myöhemmin iltapäivällä - kun olimme ensin käyneet museon kuppilassa kahvilla, kaupassa ostoksilla ja pienellä kävelyllä läheisessä puistossa (missä oli pidetty vuonna 1888 suuri Maailmannäyttely).
Iltapäivätee -traditio on alkanut Britanniassa joskus 1800-luvulla, kun Bedfordin herttuatar kyllästyi pitkään nälkäisen taukoon lounaan ja illallisen välillä. Iltapäiväteetä on ryhdytty tarjoilemaan hienoille naisille erityisissä teehuoneessa, jonne he pääsivät seurustelemaan toisten naisten seurassa ilman miehiään. Willow tearoom oli se teehuone, minne meille oli katettu tarjoilut. Juotavana oli tietysti teetä, mutta kahviakin olisi saanut. Iltapäiväteen nautintoihin kuuuluvat pienet leivät, neljää sorttia (savulohi, kinkku, munamajoneesi, kurkku) sekä skonsseja ja muita makeita kakkuja. Niillä lähti sekä nälkä että makeanhimo! Tämä on niin oleellinen osa brittiläistä ruokakulttuuria, että se on pakko kokea, vaikka kattaus kieltämättä on turhan kaloripitoinen.
Iltapäivän päätteeksi kulutimme sitten kaloreita ja kävelimme reilun tunnin ajan jokirannassa ja kävelykadun varrella kaupoissa. Aurinko paistoi edelleenkin koko päivän!
Skotlannin kansalliseläin yksisarvinen ja Englannin leijona, liput yläpuolella päinvastoin. Skottien kansalliskukkaa ohdaketta kuvissa vähemmän kuin englantilaisten ruusua. Kuulemma kiukuttaa skotteja.
Glasgown yliopisto
Kelvingrove
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti