Luonto lähellä

 Luonto lähellä 

Tämän päivän vierailukohteenamme oli villieläinten hoitoon erikoistunut organisaatio, Moholoholo, vajaan tunnin matkan päästä Koka Moyan leiristämme. Lähdimme liikkeelle jälleen kohtalaisen aikaisin aamulla ja saavuimme perille vierailupaikkaamme aamulla yhdeksän seutuvilla. 

Saimme ensin kuulla esittelyn laitoksen toiminnasta, miten se on alkanut liki 35 vuotta sitten ja päätynyt nykyisen muotoonsa. Laitoksen tärkein funktio on koulutus: ihmisiä yritetään valistaa salametsästyksen ja eläinten tuhoamisen seurauksista. Siksi siellä käy paljon mm. koululuokkia. Salametsästyksestä saimme mekin kuulla monipuolista tietoa. Siitähän uutisoidaan Suomessakin, miten sarvikuonoja ja norsuja metsästetään. Salametsästys näyttäytyy täällä kuitenkin monissa muissakin muodoissa, mm. petojen ansapyyntinä, myrkyn käytössä jne. Kaikki nämä uhkaavat monia eläimiä, ei pelkästään norsuja ja sarvikuonoja. 

Erityisen haavoittuvia ovat pedot, jotka syövät myrkytettyjä eläimiä. Mm. korppikotkien kannat ovat vähentyneet myrkkyjen käytön takia. Niitä myrkytetään tarkoituksella, koska paikalliset uskovat niiden tuovan hyvää onnea - korkealla kaarrellessaan ne näkevät sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen ja ennustavat mm. jalkapallo-otteluiden tuloksia ja voittoja. Toisaalta korppikotkat saavat myrkkyjä syömistään eläimistä, jotka on tapettu myrkyillä. Ravintoketjun huipulla myrkyistä tulee isoja ongelmia ja monien korppikotkalajien kannat ovat romahtaneet. Niillä on kuitenkin tärkeä tehtävä luonnon puhtaanapidossa. 

Moholoholossa hoidetaan jostain syystä pulaan joutuneita eläimiä. Esimerkiksi emon hylkäämät poikaset, ansaan loukkaantuneet pedot tai kuolleiden petojen poikaset, autokolarit, myrkytykset - mikä syy tahansa voi tuoda eläimen tähän paikkaan. Kaikki mahdolliset eläimet yritetään ensisijaisesti pelastaa takaisin luontoon,  mutta aina se ei onnistu. Kun eläin päätyy jo pentuna ihmisten hoiviin, ei sitä voida koskaan palauttaa luontoon, sillä se on leimautunut liikaa ihmisiin. 

Moholoholon valkoiset leijonat ovat päätyneet hoitoalan ns. pentutehtaista, missä yksityiset ihmiset ovat jalostaneet leukistista perimää kantavia yksilöitä ja saaneet niistä lisää valkoisia pentuja. Pienet pennut otetaan välittömästi pois emoiltaan ihmisten ruokittaviksi. Niistä saadaan pienenä söpöt lemmikit, joita ihmiset voivat käydä paijailemassa. Kun ne kasvavat liian isoiksi, osa siirretään suljettuun metsästysaitaukseen, missä maksavat turistit saavat niitä tappaa. Osa naaraista päätyy jalostukseen, synnyttämään neljät poikaset vuodessa niin pitkään kuin sitä kestävät. Nykyisin toiminta on kiellettyä, mutta Moholoholoonkin oli päätynyt kaksi valkoista urosta, jotka oli pelastettu pentutehtaasta. Luontoon niitä ei voi vapauttaa, koska ne eivät osaisi väistää ihmisiä ja voisivat olla vaarallisia.

Näimme hoitolassa monia erilaisia eläimiä, erityisesti isoja petolintuja ja kissapetoja, joiden hoitolaan päätymisen taustalla oli monenlaisia syitä, mm. emon hylkäämäksi tulemista; entisiä lemmikkejä, jotka olivat osoittautuneet liian hankaliksi jne. Nämä ovat nyt hoitolassa ihmisten avun ja ruokinnan varassa. Kaikki nähtävillä olevat eläimet ovat hoitolassa lopun elämäänsä, koska ovat jo tottuneet ihmisiin. Vapautettavia eläimiä ei ihmisille esitellä. 

Tutustumiskäynnin jälkeen siirryimme jälleen kaupunkiin, Hoedspruitiin. Nautimme ennakkoon tilaamamme lounaan ja kaikki kehuivat ruokaa erinomaiseksi. Ravintolan lähistöllä oli kauppojakin ja pääsimme täydentämään ostosvalikoimaamme. Aamupäivä oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja onnistunut. 

Iltapäiväksi olisi ollut tarjolla taas Safaria, mutta päätimme paapan kanssa jäädä telttaamme. Kävimme uima-altaalla uimassa (eivätpä olleet uikkaritkaan turhaaan mukana) ja minä pesin hiukseni. Asetuimme mukavasti terassillemme istumaan ja lueskelemaan. Hetken kuluttua aloin ihmetellä kahinaa, mikä kuului telttamme takaa aivan paapan vierestä. Norsujahan siellä oli ja paljon! Ensimmäisen kuvan nappasin terassilla, mutta sitten tuli kiire telttaan. Katselimme eläimiä teltan hyönteisverkkoikkunan läpi. Norsut pysähtyivät aivan ikkunamme kohdalle ja tuijottivat suoraan meitä kohti. Onneksi lauma lähti liikkeelle, kuivan ojanuoman yli ja muiden telttojen välistä uima-altaalle - sinne, missä me olimme tunti aiemmin olleet uimassa. Laskimme kaikkiaan 13 eläintä, joukossa useita poikasiakin (3 pientä, 2-3 vähän isompaa poikasta). Hetken kuluttua altaalta kuului hurja töräyttely ja samassa telttamme vierestä kulki vielä kaksi aikuista norsua. Koko laumassa oli siis 15 eläintä.  Vierestä nähtynä ne ovat kyllä kunnioitusta herättävän suuria eläimiä! 

Iltapäivä menikin sitten tapahtuneita pohtiessa ja kokemuksia vaihtaessa. Muutkin leiriin jääneet matkalaiset olivat nähneet norsut, mutta kauempaa. Ruokailuun tullessamme kävimme katsomassa uima-altaalla, millaista jälkeä norsut olivat tehneet ja näkyihän siellä loiskeita. Ison altaan takana oleva pikkuallas oli ilmeisesti juuri varattu näille suurille vieraille. Norsut olivat poistuneet alueelta toisen telttarivistön vierestä itään päin. Altaan viereen oli jäänyt märkä maa ja isoja norsunpökäleitä. Nämä jätökset haiskahtavat aika tavalla ja vahva haju onkin yksi ominaispiirre tällä leirillä. 

Iltapäivän kokemuksissa oli niin paljon tarinaa, että illallisen kulusta ei tarvitse enää mainita mitään. Keskustelua kokemuksista varmaan riittää vielä pitkään!