Luonto lähellä, vol2

 Luonto lähellä, vol2

Heräsimme aamuviideltä mahtavaan leijonan karjuntaan, joka jatkui varmaankin 15-20 minuuttia pienissä pätkissä. Hyeenat säestivät leijonaa omalla ujelluksellaan. Tänään se ei karminut yhtä paljon kuin ensimmäisen yön jälkeen, mutta tuntui kyllä olevan lähellä ja herätti kunnioitusta. Kuudelta meidän oli tarkoitus lähteä kävelylle läheiseen maastoon, joten vähän epäilytti, mitä siitäkin tulisi.

Kokoonnuimme taas ruokailutilaan ja lähdimme seuraamaan Derekiä (joka kulki edellä kiväärin kanssa ja varmisti aluetta) ja Lennoxia, joka oli varsinainen oppaamme ja kantoi myös kivääriä. Saimme häneltä toimintaohjeet: hiljaa ja jonossa, kun pysähdytään saa kysellä ja jutella. Kävelimme leiriltä poispäin hiekkatietä pitkin ja pysähdyimme melkein saman tien tutkimaan jälkiä. Lennox kertoi, mistä erottaa koiraeläimen ja kissaeläimen jäljet toisistaan: tassun takaosassa on kissoilla kolme kumparetta, koirilla kaksi. Tämä oli kissaeläin ja todella suuri - siis juuri se aamuinen karjuva leijonamme! Linnuntietä jälkien luokse oli matkaa ruokalasta noin 200 m ja teltaltamme noin 300 m. Tässä lähellä se siis on pyörinyt tänä aamuna, mennyt ehkä aivan vierestämme. Joka tapauksessa leijona oli kulkenut leirin ympäristössä varmasti pitkin yötä. No, tätähän tänne tultiin hakemaan, luontoelämyksiä. 

Lennox esitteli meille erilaisia kakkoja: hyeena, jänis, elefantti. Kaikkia näitä hyödynnetään, mm. jänis syö nälkäänsä omia kakkojaan, koska niissä on moneen kerrankin käytettynä ravintoaineita jäljellä. Norsun kakka kertoo sen iän: mitä karkeampaa jätös on, sitä vanhempi norsu. Kun sen hampaat kuluvat (ne uusiutuvat 6 kertaa noin 10 vuoden välein), pureminen vaikeutuu ja heinänkorret jäävät pitkiksi. Hyeenat kakassa on paljon kalkkia, se on valkoista ja sitä syövät maakilpikonnat sekä linnut pesimäaikana, kun tarvitsevat paljon kalkkia. 

Termiittipesän luona Lennox kertoi pienten eläinten vastineen, Small fiven, isoille Big five -eläimille eli näille vaikeimmin metsästettäville isoille eläimille. Norsua vastaa norsupäästäinen, pitkänenäinen pieni eläin. Leijonaa vastaa muurahaisleijona, pieni hyönteinen, joka tappaa termiittejä tukahduttamalla kuten leijonaakin tekee. Leopardia vastaa leopardikilpikonna, nimi tulee leopardikuvioidesta kilven värityksestä. Sarvikuonoa vastaa kovakuoriainen, jolla on sarvikuonomainen sarvi päässään ja puhvelia loisnokkeli, lintu joka nokkii loisia puhveleiden selästä. 

Termiittipesä itsessään on aikamoinen rakennelma. Hyönteiset keräävät puuainesta pesänsä sisälle ja kasvattavat sienten avulla siitä ravintoa itselleen. Pesän lämpötilaa ne säätelevät sulkemalla ja avaamalla ilmakanavia. Suuri osa pesää on myös valtava tunneliverkosto, minkä kautta termiitit kuljettavat kuolleiden puiden kappaleita pesäänsä. Ne siis hajottavat puut, joita norsut pääasiassa repivät ja tappavat. Molemmat ovat tärkeä osa savanniluonnon kiertokulkua, mutta on arvioitu, että jos kaikkien norsujen ja termiittien painot lasketaan yhteen, on termiittien massa suurempi. 

Kävelymme aikana Lennox esitteli meille myös monia kasveja, joita alueella asuneet heimot ovat hyödyntäneet ruokana, lääkkeenä tai jopa tappaakseen. Kasvien nimet eivät ole jääneet mieleen, kun ei samoja kasveja ole aiemmin nähnyt. Ne kuitenkin osoittavat, miten monipuolisia taitoja savannilla tarvitsee selvitäkseen. Myös eläimet osaavat hyödyntää kasveja monella tapaa, ei pelkästään syödäkseen. 

Tänään on matkamme kuumin päivä, lämpöä reilusti yli 30 astetta. Aamupalan ja lounaan välisen ajan olemme viettäneet siestaa ja saaneet jälleen hienoja luontokokemuksia aivan lähelle. Iso, noin 30 - 40 impalan lauma kulki tänään telttamme vierestä kuivan joen notkoon syömään. Joukossa oli myös yksi gnu ja vähän myöhemmin paikan ohi riensi 2 erilaista antilooppia (ei näiden kaikkien nimiä tiedä!). Yksi norsu kulki joenrinteessä antilooppien edellä ja siirtyi uima-allasta kohti juomaan. Siellä oli oman ryhmämme matkalaisia uimassa ja aurinkotuoleissa loikoilemassa. Uimarit jäivät altaaseen siksi aikaa, että norsu lähti tiehensä. Aikamoinen kokemus sekin! Paviaanit telmivät ja tappelivat, monenlaisia lintuja lenteli ympärillämme jne. Tässä leiripaikassa on luonto lähempänä kuin missään aiemmassa Afrikan lomakohteessamme. 

Iltapäivällä lähdimme taas uudelle safariajelulle. Isohkosta leijonalaumasta oli vinkki ja oletuksena oli, että ne olisivat samoilla suunnilla, missä ne oli nähty aiemmin päivällä. Pienen ajamisen jälkeen ne löytyivätkin. Laumassa oli 7 aikuista leijonaa ja yksi  noin 4-5 kuukauden ikäinen pentu. Autot pörräsivät taas leijonien ympärillä eivätkä aikuiset eläimet korvansa lotkauttaneet. Pentu sen sijaan tarkkaili autoja kiinnostuneena. Devance totesi, että poistuminen autosta johtaisi leijonan hyökkäykseen jo ennen kuin ihminen saisi jalan maahan. Autoihin ne ovat tottuneet eivätkä siksi reagoi mitenkään. 

Leijonat olivat syöneet päivällä, tai ainakin jotkut olivat. Ruokailun jälkeen leijonat tarvitsevat vettä ja Devancen ennustus oli, että saamme kuunnella leijonien karjuntaa ensi yönäkin. Matkaa leijonien lepopaikalta leiriimme oli noin kilometrin verran. Täällä siis sijaitsee niiden kannalta lähin vesipaikka. 

Me jatkoimme leijonien luota pieniä matkoja pitkin savannia. Näimme niitä tavallisia antilooppeja (impalat, gnut, vesiantiloopit), kirahveja ja seeproja. Päädyimme lammen rantaan, missä oli hyeena ja kaksi savannikoiraa. Nämä jälkimmäiset ovat erittäin uhanalaisia ja siksi oli erityisen hienoa, kun ne näimme. Aikamme paikalla oltuamme saimme tiedon, että vielä kaksi hyeenaa oli tulossa samalle lammelle. Hyeenat ja savannikoirat eivät tule erityisen hyvin toimeen keskenään, joten kinaahan siitä seurasi, kun uusia hyeenoita saapui paikalle. Pienen rähinän jälkeen koirat väistyivät sivummalle ja hyeenat jäivät juomaan lammelle. 

Aurinko laski nopeasti ja taivas oli taas aivan upean värinen. Meidän safarimme päättyi illan pimetessä. Leiriin päästyämme alkoi illallinen olla valmis. Pääruokana oli mielenkiintoinen tuttavuus: hyppyantilooppia! Liha oli hyvin maustettua ja mureaa. Muutoinkin ruoka oli jälleen erinomaista. Koko päivä oli täynnä lähiluontoa, kun emme poistuneet leiristämme muutamaa kilometriä kauemmaksi.

Kuvia on paljon  ja kaikki vaihteeksi suloisesti sekaisin!