Kylässä ja leirissä, norsuja lähietäisyydeltä
Tänään saimme nukkua vähän tavallista pitempään, kun ohjelmassa ei ollut aamusafaria. Ylimääräisen ohjelmanumeron olisi saanut ostaa, mutta valitsimme nukkumisen. Aamupalan jälkeen lähdimme taas liikkeelle.
Suuntanamme oli tänään Welverdiendin kylä, missä suurin osa leirin henkilökunnasta asuu ja käy töissä leirissä sieltä käsin. Kylä on rakentunut harjanteen tai kukkulan päälle ja siellä on yli 10 000 asukasta ja kolme koulua, joista yhdessä kävimme tutustumassa toimintaan. Albatros tekee hyväntekeväisyyttä omien leiriensä alueella. Tässä koulussa Albatros on rakentanut Atk-luokan varusteineen. Varkaat olivat vieneet koneet, mutta toimistotilana rakennus toimii edelleenkin.
Koulua esitteli meille paikallinen miesopettaja. Kävimme yhdessä luokassa - lapsia 75 ja yksi opettaja - ja maan kansallislaulu kajahti voimalla. Pari riimiäkin oppilaat esittelivät. He olivat 3-luokkalaista ja englannin kielen alkeita opeteltiin. Lapset näyttivät reippailta ja hyvinvoivilta, vaikka köyhyys on alueella merkittävää. Suurin osa oppilaista oli vapaaoppilaspaikoilla ja sai ilmaisen aterian koulussa. Lähinaapuruston äidit käyvät kokkaamassa liki 500 henkilön ateriat. Ostimme lasten pitämästä ”kioskista” jäätelöt. Isot oppilaat keräsivät tällä rahaa omiin koulunpäättäjäisjuhliinsa.
Jokaisessa kylässä on turistien iloksi ”matkamuistomyymälä”, jossa myydään pieniä käsitöitä ja puuesineitä ym, joita paikalliset ihmiset tekevät. Nämä kojut olivat lähinnä peltihökkeleitä, mutta tavarat olivat aivan asiallisia. Ostimme puisen seepran ja apinan, muulle ei ollut tarvetta.
Toinen paikallisten naisten toimintaa tukeva tapahtuma oli pienimuotoinen ruokailu, missä vanha rouva esitteli meille maissinjyvien kuorimista ja tarjosi sen jälkeen pollentaa, kanaa, pinaattia ja pähkinätahnaa. Söimme ruoan lautaselta käsillämme, mutta rouva oli aluksi kuljettanut keskuudessamme vesikannun, että saimme kätemme huuhdottua. Vähän ehkä hirvitti, toivottavasti ei vatsa kiitä jälkikäteen.
Kylävierailumme viimeisin tapahtuma oli nuorten miesten esittämä tanssi. Nämä nuoret olivat Mosambikista tulleita pakolaisia ja pientä rahasummaa tässäkin kerättiin. Tanssi oli vauhdikasta ja rytmikästä, säestys rummuilla.
Matka kylästä leiriin ei kestänyt pitkään, mutta mennen tullen näimme savannilla antilooppeja, seeproja ja pari norsuakin. Ruokailun jälkeen saimme norsut vieraiksi sitten leiriimme, juoma-altaalle. Ensimmäinen jättiläinen ei tyytynyt edes siihen vaan kulki aivan nenämme edestä ruokailutilan terassin ohitse. Se meni juomaan uima-altaalle. Seuraava vielä suurempi norsu lähestyi juoma-allasta ja hetken päästä toinenkin. Ne tulivat sitten yhdessä altaalle, loiskivat vettä ja joivat. Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa ruokailun jälkeen ennen kuin pääsimme huoneisiimme hakemaan vaatteet, jotka soveltuvat illan safariajeluun. Vaan olipahan ainakin täyteohjelmaa odotellessa!
Ajoimme illan safarilla pitkän matkan, naapurissa olevan suojelualueen laitamille. Aamuinen safariryhmä oli nähnyt siellä neljä urosleijonaa. Matkan aikana näimme tavalliset impalat ja seeprat, mutta löytyiväthän ne leijonaakin lopulta - kertakaikkisen komeita otuksia, kolme urosta. Niiden ympärillä pyöri safariautoja, joista eläimet eivät olleet moksiskaan. Oli aika kuvaavaa, että me autoinemme ihailimme kahta isoa urosta ja kolmas oli muutaman metrin päässä toisella sivullamme eikä mikään ryhmä meinannut huomatakaan sitä. Leijonat maastoutuvat todella hyvin maatessaan ruskeassa heinikossa.
Aamupäivän safarilla olleet kaverit olivat nähneet leopardin kohtalaisen lähellä leijonia. Illalla sitä ei kuitenkaan enää näkynyt ja autot lähtivät etenemään takaisin leiriä kohti. Oma kuljettajamme, Devince päätti kuitenkin koukata pohjavesipumppaamon lähellä olevalle pienelle vesialtaalle ja siellähän leopardi oli. Muut ryhmät eivät olleet sitä löytäneet. Leopardi ei kuitenkaan suhtautunut meihin yhtä levollisesti kuin leijonaporukka vaan eläin nousi ylös altaan reunalta ja kääntyi pensaikkoon. Pieni vilaus siitä näkyi vielä hetken päästä, mutta kyllä se meiltä katosi saman tien. Kaksi kertaa leopardi on nyt nähty, mutta vain yksi heikko kuva on saaliina.
Safarin lopuksi Devince ajoi automme safarileirin ulkopuolella olevalle nuotiopaikalle, missä leirin väki oli laittanut ruokaa ja odotti meitä tarjoilut valmiina, pimeässä illassa tähtitaivaan alla. He esittivät myös ohjelmaa, perinteisiä afrikkalaisia lauluja ja tansseja. Ruoka oli erinomaista ja se syötiin hyvällä ruokahalulla. Illan päätteeksi meidät kuljetettiin takaisin leiriin ja oppaamme veivät meidät tavan mukaan omiin telttoihimme.
Olipahan aikamoisen värikäs päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti