Työmatkalle etelän helteisiin, Brysseliin, EU-päätöksenteon ytimeen
Suomen kesä on lyhyt ja tänä vuonna se oli minulle myös kiireinen. Teimme yhden ainoan pikaisen viikonloppureissun kotimaassa pari viikkoa sitten. Tästä syystä kolmen päivän työmatkakin tuntuu melkein lomalta.
Lensimme pienen ammatillisen ryhmämme kanssa keskiviikkoiltana Brysseliin, missä meitä odotti yllättäen 30 asteen helle, illalla klo 20. Vaikka Bryssel on Suomesta katsoen etelässä, on tämä sää näillekin seuduille poikkeuksellista syyskuussa. Ilolla totesimme päätyneemme takaisin kesään!
Torstai oli ensimmäinen varsinainen Bryssel-päivämme. Aamupalan jälkeen tapasimme paikallisoppaan, joka vei meidät kävellen hotellin lähistöltä ylhäältä EU-alueelta alakaupunkiin, Brysselin vanhimpiin osiin. Ylhäällä EU-rakennusten lähistöllä on vanha kuninkaallinen hallintopalatsi, joka nyt oli remontissa. Mielenkiintoinen rakennus oli myös metallirunkoinen, goottilaista tyyliä edustava Old England - niminen talo. Se on alunperin rakennettu 1800-luvulla tavarataloiksi, mutta nykyisin siinä toimii Brysselin instrumentaalisen musiikin museo.
Matkalla alakaupunkiin piipahdimme nopeasti Brysselin katedraalissa. Samalla paikalla on ollut roomalainen katedraali jo 1000-luvulla, mutta nykyinen goottilainen katedraali oli rakennettu vanhan kirkon päälle 1400-luvulla (tai oli aloitettu jo 1200-luvulla). Katedraali oli komea jo ulkoa, mutta erityisen vaikuttava sisältä. Komeat lasimaalaukset ikkunoissa loistivat ulkoa tulevassa kirkkaassa auringonpaisteessa. Niitä oli kaikissa ikkunoissa, jopa katon rajassa. Lattialla olevien ritilöiden kautta näimme kirkon alla olevia vanhan kirkon rakenteita. Ilmeisesti kellariin olisi päässyt erikseenkin, mutta meillä ei ollut siihen aikaa.
Kuljimme alamäkeen alakaupunkiin kohtuullista vauhtia, mutta oppaanamme ollut vanha herra pysähteli tuon tuostakin joidenkin rakennusten luo selittäen niiden arkkitehtuuria. Ongelmana tässä tilanteessamme oli liikenteen ja kaupungin rakennustöiden melu, jolloin koko selostus tahtoi kadota hälyn taakse. Paljon meni hukkaan, mutta ei ehkä ollut oleellistakaan. Tärkeä sen sijaan oli alakaupungissa sijaitseva Bryssselin sydän, Unescon maailmanperintökohde, Grand Place, jota ympäröivät joka puolelta upeat rakennukset. Aukiota pidetään yhtenä maailman kauneimmista. Brysselin maamerkki on aukion eteläreunaa hallitseva kaupungintalo, koristeellinen goottilainen rakennus, joka on rakennettu 1400-luvulla. Grand Placen vanhin rakennus on 1200-luvulla rakennettu puinen kuninkaan talo kaupungintaloa vastapäätä. Pyörimme hetken aikaa aukiolla ja jatkoimme sitten matkaa kauppakujalle, Galeries Royalees St. Hubertille. Siellä oli useita ihastuttavia suklaakauppoja - suklaa on ehdottomasti yksi Brysselin tunnetuimmista tuotteista - paremman laatuisia matkamuistokauppoja, kuppiloita ym.
Sarjakuvahahmot Tintti ja Smurffit ovat brysseliläisiä. Sarjakuvahahmoja ja niiden oheistuotteita olisi ollut myytävänä alakaupungin erikoismyymälöissä, mutta opastuksemme aikana niihin ei ollut aikaa tutustua. Päätimme kierroksemme yhdelle Brysselin tunnetuimmista ja suosituimmista kohteista, Manneken Pissille, pissaavan pikkupojan patsaalle. Ahdasmieliset ihmiset ovat pitäneet alastonta pikkupoikaa pippeleineen turhan ruokottomana, joten nykyisin Piss puetaan vaihtuviin, erilaisia teemoja kuvaaviin pukuihin. Tämänpäiväinen asu oli jonkin vallonien urheilujoukkueen asu. Voi tekopyhyyden määrää! Jollakin aiemmalla reissullani olen nähnyt pojan ihan nakkena.
Kaupunkikierroksen jälkeen meillä olikin sitten jo kiire eurooppalaisen päätöksenteon ytimeen, EU-parlamenttiin, tapaamaan parlamenttiedustaja Sirpa Pietikäistä. Reipasta marssia mäkeä ylös kulkien aikaa meni reilu puoli tuntia ja siinä ohessa nappasimme välipalaksi lounassämpylätkin. Sirpan avustaja jakoi meille nimilaput ja ohjasi sisään tapaamishuoneeseen. Tunnin tapaamisemme aikana me kyselimme, Sirpa kertoi. Keskustelu oli mielenkiintoista, hyvää ja varmaankin molemmin puolin antoisaa. Saimme ainakin jonkinmoisen ymmärryksen siitä, mitä EU:n päätöksenteko pitää sisällään ja miten koneisto toimii. En tiedä, opetetaanko tätä nykyisin kouluissa, mutta kyllä EU-prosessien ymmärryksestä olisi kaikille kansalaisille hyötyä. Vastahankaiselle kansalaisille saattaisi kirkastua, miksi Suomi kuuluu Eurooppaan.
Tapaamisemme jälkeen me kiiruhdimme paapan kanssa hotellille vaatteiden vaihtoon (ja hän otti tirsat) ja saman tien uudelleen reipasta vauhtia Grand Placelle. Kiertelimme samoja kauppoja, joiden ohitse olimme aamulla kävelleet ja teimme vähän ostoksiakin. Hard Rock Cafe valikoitui jälleen ruokapaikaksemme ja saimmekin todella hyvät annokset, paappa grillattua lohta lisukkeineen, minä lohi-Caesar-salaattia. Tällä kertaa tuliaiset jäivät kuitenkin sieltä ostamatta. Ehkä on jokin kyllästyspiste tullut täyteen?
Kun palasimme illansuussa hotellille - taas reilu puoli tuntia ylämäkeen kävellen - olimme taivaltaneet yli 17400 askelta Brysselin kivettyjä katuja. Vähän meinasi puhti loppua tämän tekstin kirjoittamiseenkin. Illalla kadun varren lämpömittari näytti +29 astetta lämmintä, vaikka päivän kuumimmat hetket olivat jo takana.
Ja taas kone teki sen tempun, että käänsi kuvat käänteiseen järjestykseen 🙄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti