Blue Lagoon ja vähän muutakin kivaa
Viralliseen päiväohjelmaamme kuului torstaina Islannin pakollinen kohde, Blue Lagoon. Islantilaiset rakastavat kuumissa lähteissä kylpemistä vähän samalla tavalla kuin suomalaiset saunaa ja Blue Lagoon lienee rakennetuista kylpypaikoista suurin ja tunnetuin. Se sijaitsee samalla suunnalla kuin Keflavikin lentokenttäkin, joten vanhaa tuttua reittiä meitä taas kuljetettiin, matka kaupungista kesti noin 45 minuuttia.
Blue Lagoon on syntynyt aikoinaan puolivahingossa lämpövoimalan lauhdeveden dumppauspaikalle. Kuumaa, lämpövoimalasta poistettavaa vettä pumpattiin aluksi viereiselle laavakentälle, mutta aika pian kävikin ilmi, ettei vesi imeytynyt laavan sisälle ollenkaan. Vesi sisälsi niin paljon mineraaleja, että se saostui laavan pintaan ja muodosti vähitellen isoja lampia. Joku laitoksen työntekijä kävi kylpemässä lammikossa ja havaitsi psoriasiksen oireittensa helpottuvan. Vähitellen ihmiset tulivat kauempaakin ja alkoivat käydä altaissa kylpemässä. Lopulta havaittiin, että paikalle kannattaisi rakentaa ihan kylpemiseen tarkoitetut altaat ja asialliset pukeutumis- ja suihkutilat, ihan ihmisten turvallisuudenkin vuoksi.
Blue Lagoon on siis matalahkojen altaiden alue, jossa virtaa alueelta saatavaa lämmintä pohjavettä. Koska vesi on poikkeuksellisen mineraalipitoista, se muodostaa altaiden pinnoille valkoiseksi saostuvan kerroksen. Itse vesi näyttää maitomaisen siniseltä ja on jokseenkin läpinäkymätöntä. Altaiden lämpötila on reilusti yli 30 astetta, hieman vaihdellen eri kohdissa altaita, ehkä 35-38 asteen välillä. Siellä ei juuri voi uida vaan lähinnä kelluskella. Altaat ovat käytössä vuoden ympäri ja jos liika lämpö altaassa alkaa tuntua pahalta, riittää, kun hieman nousee ylemmäksi vedestä. Meille oli tarjolla uiskentelun lisäksi myös mutanaamiot, jotka sisälsivät veden tervehdyttäviä mineraaleja. Virvokkeita siellä oli myös tarjolla.
Viivyimme kylvyssä noin 1,5 tuntia ja palasimme sen jälkeen bussillamme takaisin hotellille. Me lähdimme paapan kanssa melkein saman tien kävelemään kaupunkiin: paappa oli löytänyt Googlen avulla islantilaista ruokaa tarjoavan paikan, joka oli saanut erinomaiset arvostelut ruoastaan. Sinne siis kuljimme, valitsimme ruoaksi lampaan lihaa emmekä pettyneet. Oppaamme oli hehkuttanut paikallisen lampaanlihan erinomaisuutta monta kertaa ja se kyllä piti paikkaansa. En muista koskaan syöneeni noin hyvää lammasta.
Matkamme aikana sää on ollut aivan hämmästyttävä, taivas kirkkaan sininen (ensimmäistä päivää lukuun ottamatta) eikä tänään kovin hirveästi tuullutkaan. Kun näkyvyys oli hyvä, ostimme liput Hallgrimskirkon kellotorniin katselemaan maisemia. Huipulle pääsi kahdeksan kerrosta hissillä ja kaksi kerrosta rappuja pitkin. Emme pettyneet tässäkään valinnassamme. Meillähän on tapana kiivetä matkoillamme korkeisiin torneihin aina kun vain on mahdollista. Kellotornista avautuivat komeat näkymät kaupungin yli ja vuorille saakka. Olimme ylhäällä sillä tasolla, missä kirkonkellot sijaitsevat. Onneksi alhaalla oli ilmoitus, että kellot soivat vartin välein, joten osasimme siirtyä hissitasanteelle ennen kuminan alkamista. Komeasti soivat!
Kellotornin jälkeen kävelimme kaupungin keskustassa matkamuistomyymälöissä ja jotain tarttui mukaankin. Kovin suurta intoa ostoksiin emme tunteneet, kun edellisestä matkastamme on vain muutama vuosi ja ostokset ovat edelleen käytössä. Aika varhain palasimme takaisin hotellille, sillä kuumassa vedessä kelluskelu oli ollut yllättävän uuvuttavaa eikä puhtia muihin aktiviteetteihin tahtonut enää löytyä. Askeleitakin oli tullut jälleen reilusti yli 10 000. Turistin elämä on sillä tavalla aktiivista ja uuvuttavaa, että uni kaataa sänkyyn jo klo 21 seutuvilla.
Ja taas tämä ohjelma käänsi kuvat käänteiseen järjestykseen, vaikka valittaessa olivat ihan järjestyksessä 😳😳
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti