Bryssel ylhäältä

Bryssel ylhäältä

Toinen päivämme Brysselissä sisälsi käynnin EU:n suhteellisen uudessa Terveyshätätilanteiden valmiusviranomaisessa, Herassa. Paikka sijaitsi kävelymatkan päässä hotelliltamme ja lähdimme paapan kanssa liikkeelle hyvissä ajoin, Brysselin puiston kautta kävellen. Ison puistoalueen halki risteilee suoria hiekkakäytäviä suurten puiden katveessa. Pisimmän käytävän varrella on suuria, hauskoja patsaita, joiden arvioin olevan peräisin jostakin sarjakuvasta. Mitään selitystä en niille kuitenkaan löytänyt.

Herassa vahtimestarit ottivat meidät vastaan ja ohjasivat odotusaulaan, mistä Heran virkailijat tulivat noutamaan meidät yläkerran kokoustilaan. Isäntämme kertoivat meille Heran toiminnasta ja terveyskriiseihin valmistautumisen kokonaisuudesta. Työtä on valtavasti ja ennakoiminen on vaikeaa. Palaverimme jälkeen saimme nauttia kevyen lounaan Heran ruokalassa rakennuksen 11. kerroksessa. Maisemat tilan parvekkeelta yli koko Brysselin olivat komeat. 

Lounaan jälkeen lähdimme jälleen kävelemään helteiseen kaupunkiin. Tällä kertaa jäimme kuitenkin tutustumaan hotellimme lähistöllä olevaan alueeseen. Ensimmäisenä ostimme liput  Old London -rakennuksessa olevaan musiikki-instrumenttien museoon. Se oli kyllä melkoinen paikka, satoja erilaisia historiallisia soittimia talon kolmen kerroksen huoneissa. Ainoat suomalaiset soittimet, mitkä löysin, olivat tuohitorvi ja kantele. Instrumentteja oli joka puolilta maailmaa: Kiinasta, Japanista, monista Afrikan maista, Etelä-Amerikasta, Venäjän eri kansallisuuksilta ja ympäri Eurooppaa. Äkkiä vierähti tunti katsellessa ja kuunnellessa - audio-opas antoi ääninäytteitä, jotka löytyivät numeroiden perusteella ja kuunneltiin kuulokkeilla. Museon kaupan virkailija oli lounastauolla, joten lähdimme hetkeksi kiertelemään vielä lähistön putiikkeihin. Löysin jopa jotain  sopivaa ostettavaa. Parhaat ostokset teimme kuitenkin musiikkiteemaisessa museossa. 

Paluumatkalla kävimme Neuhausin suklaakaupassa. Kun ulkona oli jälleen liki 30 astetta lämmintä, oli suklaat ostettava läheltä hotellia. Matka jatkui suklaakaupasta suoraan hotellille ja suklaakassimme siirrettiin yön ajaksi hotellihuoneen jääkaappiin. Ehkäpä saamme ne näin kulkeutumaan sulamattomina kotimaahan.

Illaksi oli vielä  vuorossa ryhmän yhteinen illallinen hienossa ravintolassa, Brugmannissa. Ruoka oli hyvää, mutta seitsemän ruokalajin tarjoiluun ja syömiseen meni aikaa. Taksi toi meidät takaisin hotellille puolen yön maissa, mikä oli paapalle ja minulle auttamattomasti liian myöhäinen aika. Runsas ateria heikensi unta, kun yleensä syömme iltaisin vain kevyen iltapalan. Heräsimme huonon yön jälkeen normaaliin tapaan 6.30 aikoihin. Nyt on olo aika zombi. 

Tämän päivän ohjelmassa on vanhojen ystävien tapaaminen, mutta sen lisäksi luultavasti vain tapamme aikaa ja odotamme kotimatkaa. Puolen yön seutuvilla olemme aikataulun mukaan kotimaassa.