Kerryn kierros

Kerryn kierros

Kerryn kierros kulkee Kerryn maakunnassa Iveraghin niemimaan ympäri. Se lienee yksi Irlannin tunnetuimmista maisemareiteistä, kauniita maisemia pitkin matkaa. Sinne suuntasimme neljäntenä matkapäivänämme. 

Traleesta (hotelliamme lähin isompi kaupunki, jonka läpi ajoimme) etelään mennessämme kuljettajamme Matko oli saanut ohjeen kollegaltaan, joka oli ajanut saman reissun viikkoa aiemmin. Reitti oli Annelille outo, mutta Matko jatkoi sitkeästi eteenpäin, vaikka tie oli kohta hädin tuskin bussin levyinen. Lopulta syy reittiin selvisi, kun nousimme metsän jälkeen kukkulan rinteen yläreunalle: aivan fantastinen maisema, missä näkyi ihania peltoaukeita, talorykelmiä ja ylempänä rinteillä lampaita.  Maisema oli lähinnä henkeäsalpaavan kaunis. 

Varsinainen Kerryn kierros alkaa Killorglin kaupungista. Se kulkee niemimaan länsirantaa lounaaseen, käy kääntymässä niemen kärjen tuntumassa ja kiertää toista reunaa myöten ja niemimaan poikki takaisin. 

Pysähdyimme matkan alussa Red Fox majatalon luona - niin pysähtyi moni muukin, sillä piha oli täynnä busseja ja sisällä majatalossa myytiin liukuhihnalta Irish coffeeta ja ja Baileys coffeeta. Hyväähän se oli. Majatalon vieressä sijaitsi Kerryn suomaiden perinnekylä, missä esiteltiin perinteisiä 1800-luvun irlantilaisia asumuksia ja ihmisten elämään. Turve on kuulunut alueen ihmisten elämään keskeisesti, sillä sitä on käytetty mm. lämmitykseen ja antamaan viskille savun makua. Yhden talon takassa paloi turvelevyjä ja savu haisi voimakkaasti. Kerryn niemimaa on turvepohjaista maata eikä sovellu samalla tavalla viljelyyn kuin maaperä muualla Irlannissa. Lampaiden kasvatus sen sijaan on Kerryn alueella yleistä. 

Matkamme sisälsi pysähdyksiä toinen toisensa perään, sillä upeita maisemia ja merinäköaloja oli jatkuvasti edessämme. Matkalla näimme  merenlahden takana Dinglen niemimaan, missä olisi ollut myös paljon nähtävää, vaikkei se olekaan maineeltaan Kerryn veroinen. Mountain Stage oli yksi pysähdys ja otimme kuvia myös Cahersiveenin lähistöllä, mistä näkyi Valentia island, saari niemimaan edustalla. Maisemat olivat tälläkin suunnalla pääosassa. 

Waterville oli seuraava kaupunki, missä pysähdyimme hieman pitempään. Siellä on viettänyt joskus aikoinaan kesiään Charlie Chaplin ja siksi kaupungin rantakadun viereen on pystytetty hänen patsaansa. Varsinainen kuvauskohde täälläkin oli meri kivikkoisine rantoineen. Vuorovesi oli matalalla, mutta vaahtopäitä tuli rantaan siitä huolimatta. Voimakas meri saattaisi tehdä uimisen aika haasteelliseksi. Matkan jatkuessa näimme kuitenkin myös ihania valkoisia, rauhallisissa lahdenpoukamissa sijaitsevia rantoja, jotka olisivat houkuttaneet uimaankin.  

Sneemin kaupunki oli alkuiltapäivän seisokkimme - piti pysähtyä lounaalle. Söimme paapan kanssa lohta, perunoita ja salaattia. Ruoka oli varsin hyvää, mitä ei välttämättä voi sanoa matkamme monista aiemmista ruokapaikoista. Sneemin läpi virtaa valokuvauksellinen joki, mutta meri on vähän kauempana. Sen sijaan kaupunki on tunnettu värikkäistä rakennuksistaan - ei sillä, kyllä irlantilaiset talot ovat muuallakin olleet varsin värikkäitä. 

Ruokailun jälkeen pysähdyimme Kerryn niemimaan kolmen järven yläpuolella sijaitsevalle Lady’s view -nimiselle näköalapaikalle. Paikka on saanut nimensä siitä, että aikoinaan kuningatar Victorian vertailun aikana hänen hovinaisensa olivat ihastuneet paikkaan. Järvien takana näkyi Irlannin korkein vuori, Macgaillycuddy Reeks. Matkan lopuksi pysähdyimme kävelemään vanhan aateliskartanon, Muckrossin kartanon puistoon, samannimisen järven rannalle. Kartano on rakennettu Victorian aikaan ja vaihtanut omistajaa lukuisia kertoja. Nykyisin se on Irlannin valtion omistuksessa. Puutarha-alue koostui pääosin laajoista nurmikentistä, suurista puista ja myös joistakin erikoisista kukka-alueista. Puisto oli jälleen erittäin hyvin hoidettu, mutta ei muutoin mitenkään erityinen.

Paluumatkamme olisi pitänyt sujua Killarneyn kaupungin jälkeen kohti Traleeta ja sen jälkeen takaisin Ballyheigueen. Sekä kuljettajan että matkanjohtajamme navigaattorit sekosivat ja päädyimme ainakin 15 km liikaa pohjoiseen. Sitten oli otettava suunta auringosta ja lähdettävä kohti länttä. Komeita maalaismaisemaa saimme jälleen ihailtavaksemme. Ajelimme pikkuteitä varmaankin tunnin ylimääräistä. Tulipa päivälle mittaa,  kun hädin tuskin ehdimme illalliselle. 

Yksi todella hämmästyttävä ja ilahduttava asia on kuulunut tähän päiväämme: sää on ollut täydellinen! Ei ole satanut, tuuli on ollut kohtalaista ja aurinko on paistanut puolipilviseltä taivaalta, lämpöä vajaat +20 astetta. Se on lisännyt näköalojemme kauneutta ja selkeyttä merkittävästi. 

Iltarusko oli upea, mutta taitaa enteillä sadetta.