Irlantiin!

Irlantiin!

Kesken  työkiireiden päätimme lähteä Irlantiin nollaamaan päätämme ja irrottautumaan arjesta. Löysimme Albatrossin tarjonnasta 8 päivän matkan, joka sopi aikatauluihimme täydellisesti. 

Ensimmäinen mielenkiintoinen sattuma oli matkanjohtajamme Anneli. Muistin nimen, sillä hän oli ollut se henkilö, jonka alun perin piti olla tehtävässä muutaman vuoden takaisella Englannin ja Cornwallin kiertomatkallani. Kun Anneli oli sairastunut, saimme pikakomennuksella tuuraajaksi Lotan.  Kokenut Anneli tulee tällä matkalla tutuksi.

Saavuimme viileästä ja kuivasta Suomesta sateiseen Dubliniin keskiviikkona aamupäivästä. Sen olimme tienneet ja varustautuneet siihen, että Irlannissa sataa paljon. Onneksi sade ei ollut jatkuvaa - kun aurinko paistoi, oli lämpötila mukavasti lähellä 20 astetta. Sateenvarjo ja sadetakki ovat matkassa, joten sateen kanssa pärjäämme.

Olemme olleet Dublinissa 9 vuotta sitten ja kaupunki oli monilta osin tuttu. Muistot ja paikat palautuivat mieleen kaupungilla liikkuessamme. Koska hotellihuoneet olivat vapautumassa käyttöömme vasta klo 16, oli ohjelmaamme suunniteltu kiertoajelu kaupungilla suoraan lentokentältä lähdettyämme. Näimme kaupungin tutuimmat nähtävyydet bussista käsin. Matkanjohtajan selostukset antoivat lisätietoja tärkeistä rakennuksista ja nähtävyyksistä.

Mielenkiintoisimmaksi ja meille täysin uudeksi nähtävyydeksi osoittautui Liffey-joen pohjoispuolella sijaitseva Phoenix Park. Se on Euroopan suurin kaupunkipuisto - 707 hehtaaria, eli suorastaan valtava - ja sijaitsee aivan kaupunkikeskustan ulkopuolella, ehkä 5 kilometrin päässä. Matka kaupungin keskustasta puistoon on sen verran pitkä, että emme olleet siellä käyneet edellisellä matkallamme.

Phoenix puisto on pääosiltaan monenlaisia metsiä ja niittyalueita: ikivanhoja tammia, lehmuksia, vaahteroita, saarnia ja monia muita lehtipuita on istutettu nurmialueiden ympärille. Puisto maa-alueena on ollut Englannin kuninkaan ja hänen edustajiensa hallinnassa satoja vuosia ja nykyiseen kokoonsa se on kasvanut vuonna 1680, mutta kaikelle kansalle se avattiin 1747. Alueella sijaitsee myös Dublinin eläintarha, joka on perustettu 1831. Se siirrettiin Irlannin hallintaan 1800-luvun lopulla ja vuonna 1986 se on nimetty ja suunniteltu kansalliseksi historialliseksi puistoksi.  Puiston sisällä risteilee polkuja, pyöräteitä ja ajoteitä, joilla autot liikkuvat hidastetulla nopeudella. Kulkuväylät lienevät tarpeellisiakin, että valtavan puiston alueella yleensä pystyisi liikkumaan.  Puistoon on historiassa siirretty myös kauriita, mutta niitä emme onnistuneet näkemään. Puiston alueella sijaitsevat Irlannin presidentin virka-asunto ja USA:n suurlähetystö. 

Puiston vierailukeskuksessa on ravintola, missä pääsimme nauttimaan lounaan ja kiertelemään viereisessä Victorian aikaisessa puutarhassa. Se oli mielenkiintoinen ja monipuolinen hyötypuutarha, missä kasvatettiin juureksia, vihanneksia, maustekasveja, marjoja ja hedelmiä ihanien kukkivien kasvien ympäröimänä. Vaikka kaikki kasvit olivat tarkoissa riveissä ja omissa sektoreissaan, olivat kukat kuitenkin aivan hyötykasvien vieressä. Komeat, leikatut puksipuuaidat ympäröivät istutuksia. Koko puutarha oli kivimuurin ympäröimä. Niitä vasten oli istutettu hedelmäpuita: omenoita, luumuja, päärynöitä, kirsikoita, persikoita ym, jotka oli kasvatettu muuria vasten oksat muuriin  kiinnitettyinä. Puut olivat kuin veistoksia muuria vasten eivätkä varjostaneet muita kasveja. Harvoin olen nähnyt näin hienosti hoidettua ja kauniin koristeellista puutarhaa.

Iltapäivällä ennen huoneiden saamista lähdimme kävelemään kaupungille. Suuntasimme Hard Rock Cafeeseen ostoksille - ainakin osa tuliaisista löydettiin - ja kiertelimme keskustan tutut, parhaat nähtävyydet. Minun silmissäni Dublin ei ole mitenkään erityisen kaunis kaupunki, vanhoine yrjönaikaisine punatiilitaloineen, mutta mielenkiintoinen ja monipuolinen kaupunki yhtä kaikki. Ehkä mielenkiintoisin rakennuskompleksi minun silmissäni on Trinity College, ikivanha yliopisto ja sen  huikean hieno kirjasto. Siellä olemme käyneet hyvän opastetun kierroksen edellisellä matkallamme, joten siihen emme nyt taida kovin paljon panostaa. 

Illallisen jälkeen kävimme vielä pienen kävelyreissun lähikortteleiden ympäri. Tarkoituksena oli pitää uni loitolla edes pienen hetken pitempään. Lentoa edeltävä yö varhaisine heräämisineen oli taas ollut liian lyhyt ja päivä varsin aktiivinen. Parin tunnin aikaero näkyi sekin, joten klo 21 annoimme periksi ja pistimme päämme tyynyyn.  Aamulla jaksaa taas jatkaa matkaa kohti oikeaa Irlantia.