Turistin vapaapäivä

 Turistin vapaapäivä

Tänään ohjelmassamme ei ollut mitään virallisen ohjelman mukaista puuhaa. Jotkut matkaseuralaisista lähtivät Joonaksen kanssa kävellen Victoria Falls -sillalle ja piipahtamaan Sambian puolelle. Me päätimme paapan kanssa pitää shoppailupäivän.

Lauantaisin kaupat ovat avoinna pääosin vain aamupäivän, joten lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle. Kävelymatka hotellilta kylän keskustaan ei ole pitkä, ehkä puolisen kilometriä. Reitti on selkeä ja turvallinen, mutta sen varrella riesana ovat nuoret miehet, jotka kaupustelevat sitä sun tätä, pääosin puusta tehtyjä eläinhahmoja, kulhoja ja salaattiottimia. Myös vanhoja, käytöstä poistettuja rahoja kaupitellaan ahkerasti. Ne ovat huvittavia keräilytuotteita, sillä niiden numeerinen arvo on miljardeja Zimbabwen dollareita, isoin raha oli 50 miljardia! Rahan arvo oli jo taannoin 0, kun hyperinflaatio laukkasi monta miljoonaa prosenttia päivässä. Käytöstä nämä rahat poistettiin vuonna 2009. USA:n dollari on käytännössä ollut siitä saakka maan valuutta, vaikka paikallinen dollari on palautettu käyttöön pari vuotta sitten. Sen arvo on kuitenkin jo nyt aika vaatimaton eikä ihmisillä ole sitä paljonkaan käytössä.

Vaikka kuinka olimme päättäneet olla tiukkoina, ostimme kuitenkin pari puista eläintä, tarjoilukulhot ja salaattiottimet sekä muutaman miljardin verran rahaa. Vaurainta turisteina täällä nyt liikumme. Pojat osasivat vedota tunteisiin: miten eivät olleet syöneet päiväkausiin tai lapset näkivät nälkää. Joonas, matkanjohtajamme, oli saanut pojilta moitteet, kun ryhmämme osti niin niukasti tavaraa. Täällä työttömyys lienee noin 90 % seutuvilla, joten jotakin nämä ihmiset yrittävät tehdä elääkseen. Pienikin rahasumma auttaa, mutta ei sillä koko kansaa pelasteta huonolta hallinnolta. Joonas kertoi meille iltapäivällä surullisen tarinan siitä, miten alkujaan vauras Zimbabwe pistettiin Mukaben korruptoituneen hallinnon aikana lopulta ihan lihoiksi. Ei tätä maata kovin helposti jaloilleen saada, kun koko infrastruktuuri tuntuu olevan romuna. 

Turisteja silti palvellaan ja kun täällä kuluttaa rahaa, tuo samalla edes hieman helpotusta niille, joiden saama palkka lähtee kiertämään ja hyödyttämään maan taloutta. Yllättäen täältä löytyi myös erittäin hyvälaatuisia tuotteita. Valokuvaaja Tami Walkerin ateljeessa oli myynnissä hänen taulujaan ja niistä tehtyjä tarjottimia, lasinalustoja, tyynyliinoja ym. Myös vaatekaupoista löytyi monia mielenkiintoisia juttuja, sekä itselle että perheelle tuliaisiksi. Zimbabwen hintataso ei ole erityisen edullinen: T-paita 15 $, parempi pusero 30 $, kohtuullisen kokoinen lounas 20 $, kivennäisvesipullo 3$ jne. 

Pienenä infona paikalle myöhemmin tuleville tutuille: käytännössä kaikki pitää ostaa käteisellä rahalla. Pankkikorttipäätteitä yritetään käyttää ahkerasti, mutta kummasti ne juuri nyt eivät toimi. Nettiyhteydet täällä ovat surkeat, samoin sähköt katkeilevat hyvin usein. Se selittää osan korttilaitteiden huonosta toiminnasta, mutta osasyynä lienevät myös kalliit korttiprovisiot. Turistia kyllä palvellaan, sillä sähköt ovat katkenneet hotellissamme vain yhtenä aamuna hetkeksi, netti pelaa hotellissa kuin unelma ja puutarha kukkii ja viheriöi maan kuivuudesta huolimatta - kastelu pelaa ja uutta porakaivoa porattiin pihalle. Turistit ovat tärkeitä ja tuovat alueelle merkittävän paljon tuloja. Ehkä voimme edes pieneltä osaltamme auttaa paikallisia ihmisiä. 

Huomenna vaihdamme maisemaa, siirrymme Victorian putouksilta Viktoriaaniseen aikaan. Kuten arvaatte, siihen aikakauteen eivät nettiyhteydet kuulu. Kirjoitan blogitekstini valmiiksi ja lisään niitä luettavaksemme, kunhan olemme jälleen yhteyksien päässä.