Goodbye Rovos Rail, matka jatkuu...
Kolmas yömme Rovosilla oli koko reissun heikoin. Juna keikkui ja heilui niin hirveästi, ettei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Lopulta, kun sängyssä oli ollut tarpeeksi pitkään, sai riittävästi unta.
Aamupalan jälkeen pakkasimme tavaramme laukkuihin. Sen jälkeen ohjelmassa oli jälleen vain maisemien katselua. Etelä-Afrikka on selvästi vauraampaa kuin Zimbabwe: näimme laajoja, silmänkantamattomia viljelyksiä, laidunmaita ja karjalaumoja. Maisema oli kaunista ja kumpuilevaa. Peltojen keskellä näkyi useita kivihiilivoimaloita ja yksi suuri puunjalostustehdaskin. Vähän ikävänä yllätyksenä havaitsimme, että tehdaskin käytti energian lähteenään kivihiiltä. Sitä kuljetettiin rautatiellä pitkillä vaunuletkoilla. Matkanjohtajamme Joonas kertoi, että 75% Etelä-Afrikan energiasta tuotetaan kivihiilellä. Aurinkoenergiaa täällä olisi tarjolla vuoden ympäri, mutta kun kivihiili on niin halpaa, ei aurinkoenergiaan ole ollut kiinnostusta siirtyä. Vasta aivan viime vuosina tilanne on vähän muuttunut, kansainvälinen painostus on tehonnut. Toisaalta maan kokema kuivuus on ollut ikävä muistutus ilmastonmuutoksesta. Ehkä sekin vähitellen kääntää asenteita hiilenpolttoa vastaan.
Junareittimme varrelle mahtui muutama kylä ja kaupunkikin. Isoimmissa kaupungeissa mustien peltihökkelit erottuivat kaupunkikuvasta selvästi. Usein ne olivat lähimpänä rataa. Mökkien seinät olivat aaltopellistä, ikkunattomia ja maalittomia. Katot olivat niin ikään aaltopellistä ja niiden kiinnittämiseen oli käytetty kiviä tai isoja oksankappaleita. Valkoisten tai vauraiden mustien talot olivat selvästi komeampia, tiilestä rakennettuja. Muutaman kerran näkyi isohkoja taloryppäitä, joita ympäröi parimetrinen, jämäkkä tiiliaita ja sen päällä vielä sähköaita. Alue oli selvästi tarkoitettu varakkaamman puoleisille afrikkalaisille. Aiemmin alueet olivat pelkästään valkoisille, mutta nykyisin varakkaat mustat pääsevät myös alueille asumaan.
Junamme kulki jokseenkin suunnitellun uuden aikataulun mukaisesti. Eteneminen kuitenkin päättyi Middelburgiin, vaikka tavoitteenamme oli purkaa matkustajat busseihin Witbankissa. Junan reittimme ei ollut vapaa tästä eteenpäin ja bussit, jotka odottivat meitä Witbankissa, joutuivat ajamaan puolen tunnin ylimääräisen matkan meitä hakemaan. Siirtyminen bussiin sujui erittäin hyvin, Rovos Railin henkilökunta saatteli meidät bussiin ja muutamat asiakkaat jäivät heidän kanssaan junaan odottamaan matkan etenemistä kohti Pretoriaa.
Joonas oli järjestänyt matkamme uuden vaiheen niin, että alkuperäinen matkabussimme - se, johon piti siirtyä Pretoriasta - tuli hakemaan meidät jo suoraan Middleburgista. Midddleburgista Joonas kertoi, että se on maan hiiliteollisuuden keskus. Kaupunkia emme käyneet katsomassa, vaan käännyimme suoraan moottoritielle. Matka tietä pitkin sujuikin huomattavasti nopeammin kuin junalla (jonka maksiminopeus oli 60 km/h). Ohitimme sujuvasti myös Whitbankin, mitä nyt pieni hiekkalaatikkopysähdys (Joonaksen termein) otettiin väliin. Rovos Railin henkilökunta varusti meidät välipalaeväillä, joten ruokailukaan ei ollut aikaa viemässä.
Pysähdyimme Pretoriaan vain puolen tunnin verran. Bussi ajoi Union Buldings - rakennusten eli maan liittovaltion hallintorakennusten luokse, missä saimme ihailla maisemia kaupunkiin ja ottaa kuvia Nelson Mandelan patsaasta. Hän on maassa erittäin arvostettu ja rakastettu henkilö edelleenkin. Maisema kukkulalta kaupunkiin oli hieno ja hallintorakennus vaikuttava. Olimme bussissa kuulleet Joonaksen tarinointia maan apartheid-politiikasta ja käynti hallinnon keskuspaikalla tuntui sopivalta.
Matkamme jatkui kohti Entabenin kansallispuistoa, jonka alueella sijaitsi Honeyguide range -telttaleirimme. Pääsimme perille ennen hämärän tuloa ja ehdimme majoittua hyvin ennen illallista. Majapaikkamme on teltta, joka onneksi sijaitsee paalujen päällä. Vähän saman tyylinen majapaikka meillä on ollut Amazonin viidakoissa käydessämme. Käytössämme on yksi iso huone ja WC, ja lisäksi taivasalla, tosin seinillä eristettynä, suihku. Mielenkiintoinen lomapätkä taitaa tulla tästäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti