Ei reissua ilman pientä seikkailua
Toinen päivämme Rovos Raililla on todella vain Rovos Railia, pelkästään junassa koko päivä. Ohjelmaan kuuluu aamiainen, sitten aamupäivälepoa, maisemien katselua ja lueskelemista, hieman pientä kävelyä käytävillä, lounas, iltapäivälepoa, maisemien katselua, lukemista ja pientä kävelyä käytävillä, juhlava illallinen pukukoodeineen ja sitten nukkumaan.
Näin nopeasti en suostu päiväämme kuittaamaan, vaikka lyhytsanaisempi näin voisi tehdäkin!
Eilen illalla saimme kuulla matkamme ensimmäisen yllätyksen: reittimme muuttuu ja samalla aikataulutkin. Alkuperäisen reittimme kohdalla oli joki tulvinut ja rautatiesilta romahtanut. Onneksi asia tuli tietoon jo reilua vuorokautta ennen romahduspaikkaa. Junan reitti ehdittiin suunnitella uudelleen ja samalla täytyi suunnitella uusiksi myös matkustajien jatkosuunnitelmat. Meille suomalaisille mutkasta ei tullut suuria ongelmia, mutta muilla matkustajilla oli esimerkiksi kotimatkan lentoihin tiukat aikataulut, joihin uudella reitillä ei ehdittäisi. Heille ja myös meille piti selvittää uudet suunnitelmat. Illan aikana meillekin selviää, millä tavalla ohjelmamme muuttuisi.
Maisemasta on myös mukava kertoa jotain, sillä se on oikeastaan junamatkamme pääohjelmaa. Ruokailuja lukuun ottamatta meillä ei ole ollut tälle päivälle Rovos Railin organisoimaa ohjelmaa. Katselemme maisemia hyttimme ikkunasta kaiken aikaa lukemisen (minä) ja sudokujen (paappa) lomassa.
Alkumatkasta maisema oli tasaista savannia, todella kuivaa ruskeaa ruohoa ja hieman vihertäviä piikkisiä puita ja pensaita tai pystyyn kuolleen näköisiä harmaita pusikoita. Välillä radan varteen putkahti pieniä kyliä, saman tapaisia mutta kurjempia kuin se pikkukylä, jossa olimme edellisenä päivänä käyneet. Välillä maisema muuttui hetkeksi vähän vihreämmäksi ja silloin näimme viljelyksiä ja jopa tiilitaloja. Zimbabwen puolella köyhyys oli joka tapauksessa silmiinpistävä asia. Toinen ikävästi silmään osuva asia oli valtava muoviroskan määrä. Sitä löytyi melkein joka paikasta radan varresta - asutusten ympäriltä järkyttävän runsaasti.
Limpopo-joki on Zimbabwen ja Etelä-Afrikan rajajoki. Sen ylitimme hitaasti ja saavuimme raja-alueelle. Junan henkilöstö huolehti rajamuodollisuudet puolestamme ja passit oli annettu heille jo alkumatkasta. Kun siirryimme Etelä-Afrikan puolelle, tuli paikallinen rajavirkailija junan henkilökunnan edustajan kanssa hyttiimme. Virkailija tarkasti passista kuvamme, jonka jälkeen junayhtiö edustaja palautti meille passimme, mihin oli ilmestynyt uusi vihreä Rovos Rail -kansi, nimemme ja hyttimme nimi hienosti kannessa. Zimbabwen maastapoistumisleima oli lyöty viisumiin. Itse selvisimme rajan ylityksestä vilkaisemalla kerran rajavirkailijaa.
Etelä-Afrikan puolella maisema muuttui himpun verran vihreämmäksi. Ainakin paikoitellen täällä oli jo satanut - olihan se yksi siltakin romahtanut rankkasateen vuoksi. Maisema muuttui myös tasaisesta savannista kauniisti kumpuilevaksi maastoksi. Vähän ennen lounasta junaemäntämme kuulutti lähestyvästä kauniista maisemasta: olimme kulkemassa solaa pitkin Southpansberg- nimisen pienen vuoren poikki. Solan pohjalla kulki punavetinen, mutainen joki, jonka molemmin puolin kukkuloiden seinämät kohosivat jyrkkinä. Maisema oli tosiaankin kaunis siinä kohtaa.
Kun vaihdoimme Morebengin jälkeen kiertoreitille, nousimme korkeammille kukkuloille ja saimme ihailla paikallisia eukalyptusmetsiä. Monin paikoin ne olivat pystyyn kuivuneita. Maisemat olivat jylhän kauniit, mutta radan varren pusikot estivät näkyvyyttä ja kuvaamista. Ylhäällä vuorilla oli kyliäkin. Alkuperäinen reittimme olisi mennyt tasaisen savannin kautta. On varsin ymmärrettävää, että junat kulkevat mieluummin sieltä kuin korkean, hidaskulkuisen ylängön kautta. Meille uusi reitti oli selvästi mukavampi kuin se alkuperäinen, sillä itään päin mennessä maisemat muuttuivat vihreiksi, kauniiksi ja viljaviksi. Vuorten rinteillä oli valtavia istutettuja eukalyptusmetsiä, laajoja hedelmäpuutarhoja ja hehtaaritolkulla viljeltyjä peltoja. Täällä maanviljelys on suurtuotantoa eikä sitä kuokkaviljelyä, mitä olimme Zimbabwessa nähneet.
Joonas piti meille iltapäivällä lyhyen katsauksen maan politiikasta ja hallinnosta. Maassa on - ainakin periaatteessa - toimiva demokratia, joka Nelson Mandelan aikana toimi asiallisesti, myöhempinä aikoina vähän heikommin. Korruptio on lisääntynyt, mutta sitä yritetään saada kuriin. Luonnonrikkauksia täynnä olevalla maalla olisi mahdollisuuksia kehittyä ties miten pitkälle, jos vain asiat saataisiin toimiviksi. Upeaa luontoa täällä kyllä on valtavasti ja siihen pääsemme tutustumaan tulevien päivien aikana.
Illallinen tarjoiltiin vielä edellisiä iltoja loistavampana, olihan läksiäisiltamme. Saimme ruusut rintapieleen, pöydissä paloivat kynttilät. Alkupaloina saimme pienen pasteijan tomaatti-mozarelllatäytteellä, pääruokana oli jättiravun pyrstöä lisukkeineen, juustona erinomaista Camembertiä ja jälkiruokana vaniljapannacottaa. Kokonaisuus oli todella erinomaista. Iltaa olisi saanut jatkaa junan takaosassa näköalavaunussa coctaileja nauttien, mutta jätimme väliin.
Yllättäen olen nukkunut junassa todella hyvin. Ensimmäisenä yönä meinasi alku olla hankalaa, mutta sitten nukkuminen on sujunut virkistävästi. Minulla on käytössäni älysormus Oura, joka mittaa nukkumistani todella tarkasti. Junan kyydistä aiheutuvaa rytkytystä Oura ei ymmärrä. Sain nukkumisesta viime yöltä 24 pistettä (100 pistettä on maksimi) ja Oura kehottaa ottamaan rauhallisesti, 100 kalorin liikuntatavoite täyttyi hetkessä. Saapa nähdä, mitä Oura tuumaa, kun siirrymme safarileirille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti