St. Michael’s Mount ja St. Ives

St. Michael’s Mount ja  St. Ives

Perjantain matkapäivämme suuntautui aina vain enemmän lounaaseen, St. Michael’s Mount -nimiselle linnakukkulalle. Marazion pikkukaupunki sijaitsee saaren kohdalla mantereen puolella ja siellä nousimme pois bussista.  Laskuveden aikaan St. Michael’s Mount on mantereen vieressä oleva kukkula, jonne pääsee rakennettua kulkutietä pitkin kävellen, mutta nousuvesi muuttaa sen saareksi. Menimme paikalle juuri nousuveden alkaessa, joten matkamme taittui veneellä. Kövelimme hetken matkaa rannan tuntumassa olevalle karille ja kiipesimme sieltä veneisiin. 

St. Michael’s Mount on joskus historiassaan, noin  700-luvulta alkaen ollut luostari, jonka paikallinen ruhtinas, Edward Tunnustaja on lahjoittanut 1000-luvulla Mont St. Michelin benediktiiniläissluostarille. Tämä luostari sijaitsee Normandian rannikolla Ranskassa ja on samantyyppinen nousuvesisaari kuin St. Michael’s Mount, mutta luultavasti vielä tätä tunnetumpi. Ranskalainen yhteys päättyi 1400-luvulla Britannian ja Ranskan välisten sotien yhteydessä. 

Kalliosaarella, missä St. Michael’s Mount sijaitsee, on ollut vanha luostarikirkko,  mikä on tuhoutunut maanjäristyksessä 1200 luvulla. Sen paikalle on noin 1400-luvulla rakennettu nykyinen kirkko, jonka rakenteissa on vielä vähän jäljellä osia vanhasta tuhoutuneesta kirkosta. Richard I:n hallinnon aikana saari valloitettiin ja sinne rakennettiin linnoituksia ja hallintorakennuksia. Siitä alkaen linnassa on ollut vaihtelevia hallinnollisia ja sotilaallisia tapahtumia, mutta jonkinlaista luostaritoimintaa myös ainakin ajoittain. Saaren ympärillä olevassa kylässä on ilmeisesti myös asuttu, mutta siitä ei ole tietoja ennen 1800-lukua. Nykyisin linnan omistaa Brittien kansallinen säätiö, mutta  sinne on asumisoikeus St. Levanin perheellä, jolla ilmeisesti on yksityiset tilat linnassa edelleenkin. Linnan ylläpito ja jatkuva korjaus on kallista, joten ymmärrettävästi moni yksityinen perhe jättää linnan ylöspidon säätiön vastuulle. 

Kiipesimme linnaan kiviportaita myöten alhaalta satamasta. Ylhäältä muurien takaa avautuivat komeat maisemat, mutta valitettavasti sää oli harmaa ja utuinen, joten näkyvyys ei ollut erityisen hyvä. Mantereelle saakka ei nähnyt kirkkaasti, puhumattakaan lahden toiselle puolelle. Linnoituksen ympärillä oleva puutarha näkyi ylhäältä erinomaisesti, mutta puutarhan viereiset muurit olivat korjauksen alaisina, eikä puutarhaan päässyt kulkemaan. Tyrskyävä meri ja kalliot olivat parasta osaa linnasta avautumista näkymistä.

Muurien reunoille oli sijoitettu useita tykkejä, mutta muutoin muurien ympäröimä sisäpiha oli tyhjänä. Linnan sisätiloissa vanhimpana osana oli kappeli. Sen takana oli lukuisia saleja, joista osa oli kalustettu vanhaan asuunsa, osassa oli esillä runsaita taideteoksia linnasta ja sen asukkaista. Esillä oli myös runsaasti sodankäyntiin liittyvää materiaalia: haarniskoja, sotisopia, miekkoja ja aseita eri aikakausilta, samoin asukkaiden arkielämään liittyviä tavaroita, kuten astioita ja kirjoja. 

Linnoitussaarella nautimme jälleen kevyen keittolounaan ja löysinpä vähän tuliaisiakin. Palasimme takaisin mantereelle veneellä ja yllättäen vesi oli jo niin korkealla, että jouduimme nousemaan maihin rantalaiturin kautta. Veneen kuljettaja kertoi, että vuoroveden vaihtelu on korkeimmillaan jopa 5 metriä!

St. Michael’s Mountin jälkeen matkamme kulki Cornwallin pohjoiselle rannikolle St. Ivesin kaupunkiin. Se on suosittu ja kaunis rantakaupunki, jonka katuja kävelimme muutaman tunnin ja kiipesimme taas alueen korkeimmalle kukkulallekin. Kukkulalta näimme maisemia molempiin suuntiin, vaikka utuinen sää hieman latisti näkymää. Tämän päivän kuvien pääväri on harmaa, vaikka vesisadetta saimmekin nähdä vasta kotimatkalla - siitä huolimatta, että sääennuste lupaili meille sadekuuroja pitkin matkaa.

St. Ivesissä oli monta taidegalleriaa, pienempiä ja isompia. Se on myös se kaupunki, missä Helene Schjerfbeck  asusti ja maalasi talven 1886-87 ajan. Taide näyttää olevan vahvasti esillä kaupungissa edelleenkin. Kävimme yhdessä taide/käsityögalleriassa ja toisessa moderniin taiteeseen keskittyvässä. Taulut olivat näyttäviä, mutta kun en ole kysellyt lupaa julkaisemiseen, niin jätän komeat kuvat kameraani. 

Illan päätteeksi ajoimme Newquayn kaupunkiin. Sekin on kuuluisa rannoistaan, mutta ensimmäisenä iltana emme sinne ehtineet. Illallisella sali oli täynnä turisteja, sillä meidän 40-henkisen joukkomme lisäksi paikalla oli bussilastillinen tanskalaisia ja saksalaisia kanssamatkustajia. Kyllä oli tarjoilijoilla kiirus! 

Kappelin ikkunan reunasta löytyy vielä muutama kivi 1200-luvulla tuhoutuneesta alkuperäisestä luostarin kirkosta.