Poldarkin ja Doc Martinin maisemissa
Newquayn jyrkät rantatöyräät ja vaahtopäiset aallot olivat myrskytuulessa kertakaikkisen upeat. Tämä tuuli oli jäännettä saderintamasta, joka oli pyyhkäissyt ylitsemme edellisenä aamuna. Eden Projectiin mennessämme satoi, mutta vierailumme aikana sade laantui. Vain kova tuuli jäi jäljelle myrskystä. Joinakin päivinä sää oli utuinen ja näkyvyys huono, mutta useimpina päivinä saimme nauttia kauniista maisemista kirkkaassa säässä. Tällä matkalla säät suosivat!
Cornwallin jylhillä kalliorannoilla on kuvattu monia mielenkiintoisia brittisarjoja, viimeisimpinä mm. Poldark ja Doc Martin. Näitä maisemia olemme päässeet ihailemaan koko viikonlopun ajan. Sunnuntaina meillä oli pitkä matkapäivä Bristoliin saakka. Aikaa meillä oli siirtymiseen ihan mukavasti, ja kovasti olisimme halunneet käydä katsomassa upean rannikon pieniä kalastajakyliä, esimerkiksi Port Isaacia, missä Doc Martin on kuvattu. Niihin päästäksemme meidän olisi pitänyt päästä liikkumaan pienillä kyläteillä ja kapeilla, kivimuurien reunustamilla kaduilla. Matkasimme 50 hengen isolla bussilla, joka oli näihin pikkukyliin aivan liian suuri. Intomme tutustua Cornwallin rannikkoon kilpistyi tähän. Vain Tintagel muodosti tässä poikkeuksen, sinne bussimme pääsi ihan mukavasti.
Tintagel oli kertakaikkisen viehättävä kylä, vaikka olikin pienen pieni. Kylän keskustaan tutustumiseen riitti puoli tuntia. Tintagelin tärkein nähtävyys on 1300-luvulla rakennettu postitoimisto. Se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Toinen nähtävyys oli meren rannassa sijaitseva Camelot Castle -hotelli. Se on rakennettu 1860-luvulla. Siellä nautimme Cream Teata, jonka Albatross Travel tarjosi meille korvauksena siitä, että emme päässeet tutustumaan meren rannalla oleviin Tintagelin linnan raunioihin. Rauniot olivat restauroitavina, mutta läheisiltä rannoilta niihin oli kaunis ja esteetön näkymä. Ohjelman muutos ei aiheuttanut meille suurta murhetta. Otimme valokuvia rannikosta, linnanraunioista ja merestä. Sen viehätys ei kuvaamalla kulu.
Iltapäivällä saavuimme Bristoliin. Matkanjohtajallemme Lotalle kaupunki oli entuudestaan tuttu ja hän kuljetti meitä lyhyellä kävelykierroksella kaupungilla. Vanhassa kaupungissa oli joitakin vanhoja rakennuksia. Jokirantaan rakennetut uudet asuinalueet olivat upeita ja varmasti arvokkaita. Kokonaiskuvaksi kaupungista jäi kuitenkin sekavuus ja epäesteettisyys. Sodan aikana Bristoliakin on pommitettu rajusti ja vanha rakennuskanta oli tuhoutunut. Kaupungissa (Britannian 6. suurin) on tällä hetkellä noin 450 000 asukasta, mutta se kasvaa kovaa vauhtia. Uutta rakennetaan edelleen paljon ympäri kaupunkia. Tämä selittänee pitkälti kaupunkikuvan sekavuutta.
Kun ryhmämme lopulta pääsi suureen kaupunkiin, missä ei ollut ongelmia ravintoloiden löytämisessä, saimme etsiä itse päivällisravintolamme. Hotellin läheinen ostoskeskus oli meidän helppo vaihtoehtomme. Saimme hyvää ruokaa ja pääsimme ajoissa nukkumaan. Hyvin on isosiskokin kestänyt minun vauhdissani, mutta pitkiä yöunia tarvitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti