Englannin Riviera ja Dartmoorin nummet

Englannin Riviera ja Dartmoorin nummet

Bournemouthista lähdimme liikkeelle aamuvarhain, suuntanamme Devonin rannikko  ja Dartmoorin nummet. Matka kulki halki kauniiden maalaismaisemien ja pikkukylien. Maaseutua halkovat tiet olivat melko pieniä ja niiden reunustoilla kasvoi suuria lehtipuita. Tiheälehtiset puut kaartuvat tien yli ja ne oli leikattu holvin muotoon. Monin paikoin ajoimme melkein tunnelissa. 

Englannin eteläiset maaseutualueet ovat tuttuja monista TV-sarjoista, mutta niiden todellinen kauneus tulee esille vasta paikan päällä. Alkumatkasta peltoplänttejä rajasivat pensasaidat tai pienet puut, myöhemmin myös kivimuurit.  Pelloilta oli viljasato jo korjattu, mutta kaikki alueet eivät suinkaan olleet ruskeina vaan pelloilla kasvoi jo uusia, vaihtelevan välisiä vihreitä kasvustoja. Kokonaisuus oli hyvin viehättävä ja monivivahteinen. 

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli kaupunki nimeltä Lyme Regis. Kaupunki on kuuluisa rannikostaan, jota kutsutaan Jurassic- rannikoksi ja joka on Unescon maailmanperintökohde. Nimen rannikko on saanut siitä, että koko ranta on täynnä pieniä vaaleanruskeita kiviä, jotka sisältävät rakenteissaan miljoonia vuosia vanhoja fossiileja. Hyvällä tuurilla niitä olisi saattanut jopa löytää rannalla kävellessään. Varmemmin niitä löytyi paikallisista matkamuistomyymälöistä, jonka ikkunasta kuvasin muutaman kauniin fossiilikiven. Lyme Regisin kaupunkiin tutustuimme lähinnä rannan tuntumassa kävellen eikä tiiviissä ohjelmassamme juuri muuhun olisi ollutkaan aikaa. 

Bussimatkaa taitoimme keskiviikkona melkoisen tovin. Matkalla näimme jälleen myös monia englantilaisia pikkukyliä: mitä vanhempi kylä sitä ihastuttavampi se oli. Ohitimme mm. Prinssi Charlesin suunnitteleman kylän, Poundburyn,  rakentamisen idea on ollut vanha arkkitehtuuri, joten rakennukset noudattavat 1700-1800-lukujen arkkitehtuuria. Prinssi Charlesin mielestä nykyarkkitehtuuri on rumaa, siksi hän on rakennuttanut uudet talot vanhalla tyylillä ja asukkaita sinne on siunaantunut jo noin 3000. Autolla kylään ei päässyt, mutta ajoimme sentään vierestä ohi.

Matkan varrella pysähdyimme seuraavaksi Tavistockin kaupunkiin. Se on myös yli 1000 vuotta vanha ja keskustan rakennukset olivat kyllä huikean hienoja, melkein kuin ikivanhoja linnoja kaikki. Ne oli rakennettu lähiseudulta löytyvästä graniitista ja olivat kaikki tasaisen harmaita seiniä, kattoja ja koristeluita myöten. Alueella toimi markkinapaikka, jonka suuressa hallissa myytiin vierailupäivänämme keskiviikkoisin pääosin käsitöitä. Markkinapöytiä oli suuri halli täynnä ja myytävää oli valtavasti, mutta ei niihin paljon ehtinyt tutustua. Ehdimme piipahtaa syömässä markkina-alueen pienessä kuppilassa. Otimme Jacket Potatoes -annoksen. Se oli suuri uuniperuna, johon sai valita mieleisensä täytteen. Maistoimme myös kuuluisan Cream Tea- annoksen, johon kuuluu kupillinen teetä, skonssi, paksua haihduttua kermaa (liki voita) ja hilloa. Olihan se hyvää. Tämänkin päivän ruoka yllätti positiivisesti. Se oli maukasta ja myös melko kevyttä Cream Teata lukuunottamatta.

Lounaspysähdyksen jälkeen matkamme jatkui Dartmoorin nummien poikki. Alue on kansallispuistoa, mutta sen keskeltä kulkevat kuitenkin autotiet. Nummet ovat historiassa olleet metsien peitossa, mutta kun metsät on hakattu, ne ovat muuttuneet avoimiksi kukkulamaisemiksi. Niiden ulkopuolella avautuvat upeat viljelysmaiden alueet, mutta itse nummella laiduntavat lampaat, lehmät, hevoset ja villiponit. Ponit ovat vanhojen kaivosponien vapaaksi päästettyjä jälkeläisiä. Poneja emme nähneet, mutta lampaat ja lehmät kulkivat vapaina nummilla ja teiden varsilla, välillä keskellä tietäkin. Pysähdyimme yhdellä näköalapaikalla ihailemaan maisemia ja laiduntavat eläimiä näkyi kaikkialla nummilla ympärillämme.

Post Bridge oli toinen pysähdyspaikkamme nummilla. Pienen puron yli kulki kaksi siltaa, joista vanhempi oli rakennettu jo 1200-luvulla, nuorempi 1700-luvulla. Paikka oli hyvin kaunis. Siltojen vieressä sijaitsi turistikeskus, mistä opastettiin vaeltajia nummille. Saatavilla olisi ollut karttoja vaellus- ja pyöräilyreitteineen. Mukavasti kumpuilevaa nummet ovat suosittuja vaelluskohteita. Maasto on vaihtelevaa, mutta ei liian jyrkkäpiirteistä ja siksi varmaankin hyvin vaelteluun sopivaa. 

Pysähdyksen jälkeen matka jatkui vielä reilun tunnin verran, kunnes saavuimme Torquayn kaupunkiin, missä yövymme seuraavat 2 yötä. Ennen päivällistä ehdimme vielä piipahtaa lyhyesti kaupungin keskustassa. Kaupat olivat jo kiinni eikä kaupungissa oikeastaan tuntunut olevan muuta nähtävää kuin ranta ja meri. Ne kyllä olivatkin kauniita, edelleenkin olemme Englannin Rivieralla. Päivällinen sujui hotellin ravintolassa leppoisissa tunnelmissa, nautimme salaattia, ankankoipea (sitkeähköä) ja Creme Brulea. Hyvin maistui ja hyvin jaksoimme nukkua aamuun asti!