Paratiisillisissa tunnelmissa
Lauantain ensimmäinen retkemme suuntautui Eden Project -nimiseen paikkaan, ei siis niinkään vielä rannikolle. Eden Project on suuri kasvihuoneprojekti, jossa kahteen valtavaan muovikuplaan on rakennettu upeat puutarhat. Näistä suurempi on trooppinen puutarha tuhansine kasveineen ja vesiaiheineen. Kasveja on kaikilta mantereilta. Jokunen lintukin siellä vaelteli. Pienempi puutarhakupla on puolestaan Välimeren puutarha, missä on lisäksi myös oma Australian alueensa. Projektilla tehdään tunnetuksi luontoa ja kerätään varoja luonnonsuojelulle.
Trooppisessa puutarhasta aikaa olisi saanut kulumaan tuntikausia, me viivyimme reilun tunnin. Kukkia tuli kuvattua runsaasti, mutta tropiikin kohokohta oli kiipeäminen korkealle kasvihuoneen huipulla olevalle näköalatasanteelle. Portaat ja katon rajassa oleva tasanne huojuivat, mutta olivat muutoin ihan tukevan oloiset. Näkymät olivat hienot ja puutarhakuplan laajuus pääsi hyvin esille.
Välimeren alueen kasveja kävimme vielä pikaisesti katselemassa, mutta sitten oli jo aika suunnata takaisin bussille ja päivän toiseen kohteeseen, siiderifarmille, Healey’s Cyder. Tilalla tuotetaan monenlaisia siidereitä, viinaa ja viskiä. Erikoisimpia tilalla tuotettavia tuotteita olivat Scrumpy -niminen vahva siideri, tammitynnyreissä kypsytetty siideri ja viskitynnyreissä kypsytetty siideri. Viimeksi mainittua tuotetta ei saanut muualta kuin tältä tilalta.
Siideritilalla saimme myös opastuksen siiderin valmistuksen historiaan. Siiderin valmistuksessa käytetyt omenatpuut rantautuivat Cornwalliin jo roomalaisten tuomina. Siideriä on ilmeisesti tuotettu alueella pitkään. Keskiajalla hygieniaolosuhteet olivat huonot ja juomavesi aiheutti usein sairauksia. Siksi ihmiset saivat osan palkastaan siiderinä. Silti siiderin tuottaminen oli nykyihmisen silmiin melkoisen järkyttävää touhua.
Omenoiden murskaamiseen käytettävän prässimyllyn pyörittäminen vaati voimaa, joten siihen tehtävään käytettiin aaseja. Aaseillekin touhu oli kovin raskasta ja niitä menehtyi usein. Myöhemmin siirryttiin isompiin murskausmyllyihin ja hevosten käyttöön. Isot eläimet kestivät työtä paremmin kuin aasit. Kun omenoiden tuottaminen siideriksi vaati lisää bakteereita, niitä saatiin murskattuihin omenoihin lisäämällä murskausmyllyihin kuolleita rottia. Omenoiden murskaamisesta syntyvä haju houkutti rotat paikalle, ne kolautettiin hengiltä ja heitettiin omenoiden sekaan. Käynyt mäski suodatettiin heinäpaalin tai hevosten karvoista tehdyn huovan läpi, jolloin omenamassa ja rottien jäänteet saatiin poistettua. Vasta 1800-luvulla siiderin valmistuksessa opittiin käyttämään hiivaa, ja rottien, kanien tai kyyhkysten käyttäminen siiderin valmistuksessa loppui.
Nykyaikainen siideri oli melko hyvää, Rattler -niminen siideri oli tilan tunnetuin tuote, jota myytiin myös alueen kaupoissa ja ravintoloissa. Tilan kaupasta olisi saanut ostaa mukaan näitä tuotteita, mutta lentomatkustajalle tämä olisi ollut turhan haasteellista.
Päivä oli kokonaisuutena mielenkiintoinen, etenkin kun Newquayssa meitä odotti kunnon tuuli, joka nostatti rannalle melkoiset vaahtopäät. Niitä ehdimme käydä ihailemassa vielä illan valoisana aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti