Britannia, here we come again!
Keväällä bongasin internetin viestivirrasta mielenkiintoisen matkan Englantiin ja Cornwalliin. Tiedossa oli siinä vaiheessa jo elokuinen matkamme Skotlantiin, joten paappa ei ollut järin innostunut uudesta ehdotuksestani. Ilmoitin sitten kyseleväni matkaseuraksi vanhempaa sisartani, mikä tuntui paapasta (ja itse asiassa hyvin monista muistakin) oikein hyvältä ajatukselta. Täällä sitten olemme, sisko ja minä, Albatrossin kiertomatkalla yhdessä noin 40 muun matkalaisen kanssa. Oppaanamme toimii Lotta.
Varhainen aamuherätys ja liikkeelle lähtö tietenkin huononsi yöunia. Paappa heitti meidät kentälle ja Norwegian kuljetti Gatwickiin. Matkalla nukuttiin, samoin bussissa Gatwickista eteenpäin. Maisemat olivat lähinnä moottoritietä reunustavia komeita lehtipuita, joten mitään ei menettänyt, vaikka veteli sikeitä. Pääsimme pieneen Winchesterin kaupunkiin.
Winchesterin kaupunki on yksi Britannian vanhimpia kaupunkeja. Roomalaiset ovat saapuneet alueelle jo yli 2000 vuotta sitten ja perustaneet kaupungin nimeltä Venta Belgarum. Samalle paikalle Wilhelm Valloittaja rakensi 1000-luvulla Winchesterin linnan, ensimmäisen normandialaisen linnan Englannin maaperälle. Toinen merkittävä linnan rakentaja on ollut Normannien kuningas Henrik III. Linnaa korjattiin, laajennettiin ja rakennettiin mm. uusia torneja ja Suuri sali. Nykypäivään linnasta ei ole jäänyt kuin hieman raunioita, sillä linnan merkitys kuninkaallisena puolustuslinnoituksena väheni ja 1500-luvun jälkeen sitä ei käytetty enää edes seremoniallisiin tilaisuuksiin. Nykypäivään linnan vanhoista rakennuksista on jäljellä vain Suuri sali, Great hall, jota mekin lähdimme katsomaan.
Suuri sali on noin 33 metriä pitkä ja 17 metriä leveä ja korkea. Se on rakennettu massiivisesta harmaasta kivestä ja on seinäpinnoiltaan melko vaatimattoman näköinen. Sen sijaan kaikissa ikkunoissa on upeat lasityöt, koristeenaan vaakunoita ja kuninkaiden kuvia. Suuren salin tärkein nähtävyys on Kuningas Arthurin pyöreä pöytä, joka kuitenkin on jäljitelmä mahdollisesta alkuperäisestä pöydästä. Todellisuudessa pöytä on rakennettu 1200-luvulla ja maalattu nykyiseen asuunsa 1400-luvulla. Sen maalautti Henrik VIII: pöytälevyn yläosaan on maalattu nuoren Henrikin omakuva, keskelle Tudorin ruusu ja sivuille kirjoitettu pyöreän pöydän ritarien nimet. Pöytä on massiivinen, halkaisija 5,5 metriä ja paino 1200 kg. Se on sijoitettu korkealle suuren salin päätyseinälle. Komea pöytälevy on Winchesterin suuren salin tärkein nähtävyys.
Tutustuimme Winchesterin kaupunkiin kävellen. Kaupunki on pieni - noin 45 000 asukasta - ja viehättävä, hyvin brittiläisen oloinen. Keskustassa on kävelykatu, jonka reunoilla on paljon kauppoja ja ravintoloita. Siellä kävimme lounaalla. Kaupungissa on suuri katedraali, jossa olisi voinut myös vierailla. Me emme käyneet siellä vaan kävelimme kaupungin kävelykatua pitkin ja istuimme hetken puistossa. Kaupunki on tunnettu myös Jane Austenin kotikaupunkina ja hänen vanhaa kotiaan kävimme myös katsomassa, tosin vain ulkoapäin.
Iltapäivällä kolmen maissa matkamme jatkui rannikolle, Bournemouthiin. Ajoimme pitkin moottoritietä. Lähellä Bornemouthiin kääntyvää tietä näimme oikein kunnon ruuhkan. Vastakkaisella kaistalla oli kolari, muutama auto rutussa ja lukuisia hälytysajoneuvoja. Niiden takana moottoritien kaksi kaistaa oli täysin pysähdyksissä ainakin 5 kilometrin matkalla. Ne autot saivat seisoa paikoillaan jotain pari tuntia, veikkaisin. Meidän matkamme jatkui sujuvasti. Majoituimme Bournemouthiin hotelliin ja saimme hetken lepoaikaa. Olisimme voineet käyttää aikaamme kaupungilla tai rannalla kävellen, mutta päädyimme hotellihuoneeseen lepäämään. Edellinen yö painoi ja blogia piti kirjoittaa.
Illalla matkaohjelmaamme sisältyi päivällinen, joka oli brittiläisittäin oikein hyvä. Saimme valita neljästä alkuruoasta, pääruoasta ja jälkiruoasta kukin mieleisensä vaihtoehdon. Valitsin alkupalaksi salaatin, pääruoaksi kuumaa Brie-juustoa lisukkeineen ja jälkiruoaksi pannacottaa. Päällimmäisenä ajatuksena oli kevyt ruokailu, että saisimme kunnolla nukuttua. Hyvin unikin sitten maistui, nukuimme 9 tuntia!
Totesimme siskon kanssa, että emme ole tainneet nukkua samassa sängyssä koskaan, ei edes lapsuusvuosina (meillä on 20 vuotta ikäeroa). Kaikenlaisia uusia kokemuksia voi siis tulla reissussa vastaan.
Kuvan alareunassa näkyy vanhan linnan raunioita.
Jane Austenin vanha kotitalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti