Sighișoara
Saavuimme sateiseen Sighișoaraan lauantaina illalla. Jo ensi näkymä hotellihuoneemme ikkunasta kertoi meille, miten hieno kaupunki on ohjelmassamme. Sinne suuntasimme sitten heti sunnuntaiaamun alkajaisiksi.
Sighișoara jakautuu yläkaupunkiin, joka sijaitsee kukkulalla ja alakaupunkiin, joka sijaitsee laaksossa yläkaupungin alapuolella. Hotellimme sijaitsee alakaupungin puolella, huoneestamme on näkymä kauniisti yläkaupunkiin. Yläkaupunki on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi jo vuonna 1999. Aamulla lähdimme poikkeuksellisesti liikkeelle yläkaupunkiin bussilla, sillä sade oli tehnyt kadut liukkaiksi. Ryhmässämme on joitakin iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät olisi selvinneet kiipeämisestä yläkaupunkiin.
Kaupungin historia on paljolti samanlainen kuin Sibiunkin: saksalaiset ovat sen perustaneet ja linnoittaneet, mutta asutusta paikalla on ollut jo roomalaisten aikana. Saksalaiset käsityöläiset ja kauppiaat loivat kaupungin kukoistuksen, sen sijainti korkealla kukkulalla ja vahvat linnoitusmuurit ovat suojanneet kaupunkia. Kuten Sibiussakin, myös Sighișoarassa ammattikillat rakensivat muurin vartiotornit. Alakaupungista katsoen lähin sisäänkäynti yläkaupunkiin kulkee Kellotornin kautta, mutta kun tulimme poikkeavaa reittiä, saavuimme Räätälin tornin kautta. Muita torneja ovat tinasepän, sepän, turkkurin, kengäntekijän, köydentekijän, värjärin ja teurastajan tornit.
Kuljimme aluksi ryhmänä katsomassa yläkaupungin kirkot, Kellotornin, katuja ja kujia. Seuraavaksi Taisto johdatti meidät Teo-nimisen ravintolanpitäjän botegaan, viinakellariin. Teo tekee itse käsityönä hedelmäviinoja, joita meillä maistatettiin. Pieni lupaisu riitti kertomaan, että tuotteilla oli vahva pontikkapohja ja ne jäivät meiltä maistelematta. Tulipa mieleeni (ja saman olemme havainneet paikallisessa ruokakaupassa käydessämme), että Romaniassa kulttuuriin vaikuttavat vahvat slaavilaiset asiat, kuten tämä väkevä viina, vaikka kieli onkin romaaninen.
Kun ryhmämme hajaantui, lähdimme paapan kansa tietysti kiipeämään korkeimpiin paikkoihin: ensiksi kukkulan korkeimmalla kohdalla sijaitsevan kirkon luo ja sen jälkeen vielä Kellotorniin. Kummastakin avautuivat erittäin kauniit maisemat kaupunkiin ja ympäristön kukkuloille. Korkealta palkata näkee aina niin paljon enemmän kuin maan tasalta.
Sighișoarasta ei voi puhua ilman Draculaa, siis ruhtinas Vlad Tepeciä, 1430 syntynyttä henkilöä, joka oli kuuluisa äärimmäisestä raakuudestaan (mm. seivästi kiinni saamansa viholliset seipääseen peräaukosta, kärsimään hidasta kuolemaa. Tästä tuli lisänimi Seivästäjä). Kaupungissa ovat eläneet ainakin Draculan vanhemmat: yhdessä kaupungin talossa on kyltti: tässä on asunut Vlad (isä) Dracula vuosina 1431- 1433. Taloa on väitetty joskus myös itse raakalaisruhtinaan syntymäkodiksi, mutta vuosiluku ei täsmää. Joka tapauksessa Dracula-aiheisia matkamuistoja kaupungissa myydään joka toisessa myymälässä.
Kävimme paapan kanssa syömässä paikallisessa ravintolassa ja saimme valittua jopa kohtalaisesti kasviksiakin. Ruoka oli hyvää. Kun ruoan pääsee valitsemaan itse, saa mieluista. Paikallisia, vahvoja säilöttyjä ja lihaisia ruokalajeja ei ole pakko nauttia. Paikallisuudesta nautimme sentään matkamuistomyymälässä, jossa onnistuimme löytämään paikallisten artesaanien tuotteita, kiinalaisten draculapaitojen sijaan.
Palasimme alakaupunkiin Kellotornin kautta. Kaltevalla kadulla ei ollut liukasta, kun sade oli jo lakannut. Kuljeskelimme hetken vielä alakaupungillakin, joimme kahvia ja Macha lattea. Kun siivoojat tulivat hotellihuoneeseen, lähdimme hotellin uima-altaaseen uimaan. Eivät tulleet uikkarit turhaan mukaan, vaikka enemmän olin haaveillut käyttäväni niitä luonnon vesissä.
Huomenna uuden viikon alkaessa matkaamme taas uusiin seikkailuihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti