Transilvanian ylänköä ja suolakaivoksia
Lomamatkalla viikonpäivät kadottavat merkityksensä. Eilen oli lauantai, kun lähdimme liikkeelle kello 9 aamulla, kuten muinakin päivinämme. Suuntamme oli Sibiusta luoteeseen Alba Iulian [julia] kaupunkiin.
Alba Iulian historia ulottuu Rooman vallan aikoihin, jolloin paikalla ollut Apulonin linnoitus muodostui Daakian alueelle tärkeäksi kauppapaikaksi ja nimettiin pääkaupungiksi. Valloittajat kulkivat alueella kukin vuorollaan. 900-luvulla alue siirtyi Unkarin alaisuuteen ja sai yhden päällikön mukaan nimekseen Geula, joka paikallisen kielen mukaan muotoutui Iuliaksi. Alba tarkoittaa valkoista, joten nimi tarkoittaa valkoisen Julian kaupunkia.
Kaupunkiin rakennettiin ensimmäinen katolinen katedraali jo vuonna 1009. Se on laajennettuna toiminnassa edelleenkin ja on Romanian vanhin uskonnollinen rakennus. Tässä kirkossa piipahdimme sen jälkeen, kun olimme ensin katsastaneet kaupungin korkeamman ja suuremman ortodoksisen kirkon. Ortodoksisuus on maan valtauskonto ja vain 5% väestöstä on katolisia, joista suurin osa, 400 000, asuu Transilvanian alueella.
1500-luvulla Alba Iulia toimi edelleenkin Transilvanian pääkaupunkina ja suuruuden hetkensä se koki 1600-1601, kun Mikael Rohkea niminen hallitsija yhdisti maan (Valakian, Makedonian ja Transilvanian) ensi kertaa yhdeksi kuningaskunnaksi julistamalla asian Alba Iulian torilla. Kuningas murhattiin vuoden kuluttua ja valtakunta hajosi, mutta kaupungissa on kuitenkin Mikaelia esittävä ratsastajapatsas.
Habsburgien aikana kaupunkiin rakennettiin 7-sakaraisen tähden muotoinen linnoitusmuuri vallihautoineen. Alba Iulian vanha kaupunki sijaitsee näiden muurien sisällä ja nykyaikaisempi kaupunki on kasvanut tämän ympärille. Vanhan kaupungin muurien sisällä sijaitsee mm. vanha prinssin palatsi, museoita, kirjasto, oppilaitoksia ym. Retkipäivämme lounaan nautimme Alba Iulian uuden kaupungin puolella.
Päivän toinen käyntikohteemme oli Turdan suolakaivos Alba Iulian pohjoispuolella. Kaivoksesta ei enää louhinta suolaa, joten se on muutettu matkailukohteeksi. Kaivokseen menimme ensin portaita pitkin noin 120 askelmaa alaspäin ja kiersimme sitten vielä kaivoslouhoksen ympäri yläosassa olevaa tasoa pitkin. Tämä oli jo joillekin korkeanpaikankammoisille liikaa ja he poistuivat takaisin maan pinnalle. Me menimme alas hissillä, mihin mahtui vain 7 henkilöä. Onneksi kohteessa ei ollut pahaa ruuhkaa eikä jonotus kestänyt pitkään.
Isossa hallissa toimii huvipuisto, joka oli kaikkine laitteineenkin aika vaatimaton, lähinnä lapset pelasivat minigolfia. Maailmanpyörä oli suljettu. Kiertelimme alueen ja siirryimme toisella hissillä vielä alempaan kerrokseen, missä oli iso vesiallas, tasoja, kaarisiltoja, terasseja jne. Altaan laidalla oli veneitä, joita olisi voinut vuokrata ja siellä olikin paljon porukoita soutelemassa. Tämä alempi osa kaivosluolaa oli selvästi onnistuneempi.
Päätimme huolehtia päivän reippailut tässä vaiheessa. Kiipesimme ensin alimmasta kerroksesta päätasolle (120 askelmaa) ja pienen paussin jälkeen hissin lähtötasolle saakka (200 askelmaa). Hissille olikin tässä vaiheessa niin paljon jonoa, että odotusaika olisi kestänyt 20 minuuttia (kertoivat kanssamatkustajat). Loppumatka sisälsi pienen matkan tasaista kävelyä ja sen jälkeen vielä 120 porrasta ylös maan tasalle. Kaikkiaan kapusimme siis noin 400 askelmaa.
Suolakaivokselta siirryimme kovaa vauhtia bussillemme, sillä taivas tummui uhkaavasti. Tähän mennessä matkamme oli sujunut aivan loistavassa säässä, auringonpaisteessa, yli 20 asteen lämmössä. Nyt tuli kunnon muutos. Pääsimme hädin tuskin liikkeelle kun sade alkoi, ja kiihtyi ja kiihtyi! En ehkä muista kokeneeni yhtä hurjaa sadetta ja salamointia. Meille matkustajillekin tuli kännykkään varoitus ankarasta myrskystä! Bussin tuulilasin yläosa oli aivan läpinäkymätön. Sade kesti ehkä puolisen tuntia, laantui ja sitten ajelimme kevyemmässä sateessa uuteen kohteeseemme, Sighisoaraan. Täällä vietämme 2 yötä ja tarina kaupungista seuraa perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti