Transilvanian ylänköjen linnoituskirkot, päivän maailmanperintökohteet

 Transilvanian ylänköjen linnoituskirkot, päivän maailmanperintökohteet

Tämän matkapäivämme aikana siirryimme Sighișoarasta  Brașoviin, edelleenkin Transilvanian ylängöllä. Matkan aikana ehdimme kuitenkn käydä yhdessä jos toisessakin erittäin mielenkiintoisessa paikassa.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli jo alle tunnin matkan jälkeen Saschizissa. Meitä oli vastassa keramiikkapajqn omistaja-artesaani, joka teki paikallisesta valkosavesta sinisellä värillä koristeltuja astioita. Saimme nähdä saven käsittelyä ja dreijausnäytöksen. Isäntämme kertoi meille myös monia mielenkiintoisia yksityiskohtia  työstään. Jossakin vaiheessa tämä käsityötaito oli Romaniassa hiipumassa, mutta on viime vuosina taas elpynyt. Meidän oli tarkoitus ostaa joitakin esineitä läheisen linnoituskirkon vieressä olevasta myymälästä, mutta myyjätyttö pisti putiikin kiinni aivan nenämme edestä.

Saschizin linnoituskirkko sijaitsi savipajan lähellä, tien toisella puolella. Paikalla on samantapainen historia kuin monilla muillakin alueen kirkoilla. Sen ovat rakentaneet maahan muuttaneet saksit 1496 katoliseksi katedraaliksi, mutta uskonpuhdistuksen mukana tämäkin kirkko on muuttunut luterilaiseksi. Kirkko oli vasta restauroitu, selkeä, yksinkertainen ja valkoinen sisustukseltaan. Urut olivat erityisen koristeelliset. Pihalla kirkon vieressä oli säilynyt yksi vartiotorni, jonne pääsimme  kiipeämään. Kuvien ottaminen jäi vähiin, kun kaikki aukot oli peitetty ristikoilla. Kirkko on aikoinaan ollut useamman vartiotornin ja muurien ympäröimä linnoitus, mutta tätä yhtä vartiotornia ja kirkkoa lukuun ottamatta kaikki muut rakenteet ovat vuosien saatossa hävinneet. Paikka on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1999 alkaen. 

Seuraavakin etappimme sijaitsi vain pienen matkan päässä  samassa kylässä. Menimme maistelemaan hilloja ja  chutneyta, joita paikallinen tuottaja valmisti. Esimerkiksi tomaatit kasvatettiin paikallisilla tiloilla, joille nämä valmistajat toimittivat taimet ja keräsivät osan sadosta säilykkeittensä  valmistukseen. Saimme maistella monia herkullisia makuja, sekä tulisia että makeita. Näistä saimme sitten hyviä tuliaisia kotiin vietäväksi. Ja matka jatkui taas…

Puolen tunnin bussimatkan päätteksi tulimme Viscrin kylään. Parkkipaikalla jäimme bussista ja siirryimme hevoskuljetukseen. Viscrin kylän keskustaan ei saa autoilla mennä, joten hevoskyyti kuljetti meidät perille seuraavalle linnoituskirkolle. Meidän hevosellamme oli mukana varsakin.  Viscrin linnoituskompleksi erosi Saschizin kirkosta sikäli, että koko linnoitusmuuri vartiotorneineen oli tallella ja hyvässä kunnossa. Kirkko oli todella vanha, saksien rakentama 1200-luvulla ja se näkyi kirkon sisätiloissa. Myös tämä kirkko oli ollut alun perin katolinen, mutta muutettu protestanttiseksi. 

Kirkon torni oli avoinna, sinne pääsimme kiipeämään huonokuntoisia, mutta silti toimivia portaita pitkin. Kirkon torni oli selkeästi vartiotorni, sillä sen yläreunaa kiersi parvekkeen tapainen rakennelma, mistä maisemat avautuivat kauniisti joka suuntaan, myös vieressä olevaan Viscrin kylään, ainakin kattoihin. 

Linnoituskirkko on Unescon maailmanperintökohde, status tällekin paikalle on myönnetty vuonna 1999. Kirkolta kävelimme kylän halki ja katselimme kauniisti kunnostettuja rakennuksia. Sininen tuntui olevan suosikkiväri! Lounaalle menimme yhteen kylän taloista, jossa tontin takaosassa toimikin viehättävä ravintola. Ruoka oli maittavaa ja itse annosteltuna ei tullut syötyä liikaakaan. Lounaan jälkeen kävelimme edelleenkin kylänraittia pitkin. Aivan tien loppupäässä oli Britannian kuningas  Charles III:n omistama talo. Hän on perustanut säätiön, jonka rahoituksen turvin kylän taloja on kunnostettu. Joissakin taloissa oli vanhoja vuosilukuja, mutta sen tarkemmin ei käynyt ilmi, minkä ikäisiä talot olivat. Kokonaisuus oli kuitenkin viehättävä ja kuvauksellinen. 

Monet matkamme varren romanialaiset kylät ovat ovat olleet raittikyliä. Niille on tyypillistä, että talot on rakennettu tien varteen, ikkunat tielle päin. Ovi on talon sivulla, ikkunoita sivuilla on usein vähänlaisesti. Talon jälkeen tontilla jatkuu sekalaisten rakennusten jono: on varastoa, navettaa, pientä kasvihuonetta, katosta jne, pitkänä jonona. Ja lopussa ovat sitten kasvimaat. Tontit vaikuttavat jokseenkin laihoilta, kun rakennukset rakennetaan pitkäksi putkeksi. 

Bussi tuli hakemaqn meidät aivan Viscrin kylänraitin päästä ja matkamme jatkui loppumatkan kohteeseemme, Brașoviin. Tämä on taas selkeästi esimerkiksi Sighisoaraa isompi kaupunki, joka sijaitsee aika lähellä Karpaattien vuoristoa. Karpaattien D-muotoisen vuorijonon sisällä, ylängöllä, olemme olleet  jo useamman päivän, mutta nyt olemme lähimpänä vuoristoa. Matkamme aikana kävimme reilusti yli puolen kilometrin korkeudessa, Brașovissa korkeus on noin 600 metriä meren pinnasta. Kaupunki on kaunis, mutta tutustumme siihen paremmin huomenna. Nyt illalla kävimme nauttimassa illallisen, kaikeksi onneksi hyvissä ajoin. Vielä jäi aikaa turistin töille ja ruoan laskeutumiselle.