Temppeleitä ja jumalia
Varhainen liikkeelle lähtö säästää monelta harmilta. Tämän totesimme taas tänään, kun lähdimme hotellilta klo 7.20 ja matkustimme Ateenan metrolla Acropoliin metroasemalle. Olimme Acropoliin kukkulan juurella lipputoimiston edessä jonossa ennen kahdeksaa ja ostimme lippumme. Tarjolla oli ns. kombinaatiolippu, millä pääsi vielä kuuteen muuhun historialliseen kohteeseen seuraavien viiden päivän aikana. Sellaisen siis ostimme ja aloitimme tutustumisen Acropoliin ihmeisiin aamulla ennen turistiruuhkaa.
Nousimme temppelialueelle eteläiseltä puolelta, missä oli jo matkalla nähtävänä Dionysoksen teatteri ja hieman myöhemmin vielä Herodes Atticuksen teatteri (Odeon), jonka olimme nähneet jo edellisenä päivänä alhaalta päin. Pienen kiipeilyn jälkeen pääsimme Acropoliin huipulle.
Historiallisina aikoina kukkulalla on Helleenisenä aikana sijainnut alunperin kauneuden jumala Athenelle (Suomessa puhutellaan usein Pallas Atheneksi) omistettu temppeli, rakennettu jo noin 550 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin Kreikkaa ei ollut valtiona olemassa, sillä maa koostui keskenään sotivista kaupunkivaltioista. Persialaissotien aikana valloittajat hävittivät vanhat temppelit ja tilalle rakennettiin myöhemmin noin 400-luvulla eaa uudet. Nykyinen suurin temppeli on tämä ennen ajanlaskun alkua rakennettu Athenelle omistettu Parthenon, sen rinnalla oli toinen Erecthioniksi nimetty, Poseidon-Erecthionille omistettu temppeli ja keskellä ovat sijainneet rauniot vanhasta Athenen temppelistä. Molemmat näkyvät temppelit ovat nekin raunioituneet, mutta Parthenonia on restauroitu ja rakennetaan edelleenkin vanhaan kukoistukseensa.
Acropolis on Ateenan tärkein nähtävyys ja siksi todella turistien kansoittama. Kun olimme liikkeellä aamuvarhaisella, emme joutuneet kokemaan pahoja ruuhkia. Kiertelimme rakennusten ympäri ja kukkulan reunojen tasanteilla ihaillen ikivanhoja pylväsrakennelmia ja komeita maisemia. Parthenonin sanotaan olevaan ensimmäinen rakennus maailmassa, missä on korjattu ns. optinen harha: pylväät eivät ole täysin suoria vaan kallistuvat hieman sisäänpäin ja kapenevat ylöspäin. Kaukaa katsottuna rakennus kuitenkin näyttää suoralta. Jos se olisi rakennettu suorista pylväistä, se näyttäisi levenevän ylöspäin.
Reilun tunnin kiertelimme Acropoliilla, kunnes lähdimme laskeutumaan alaspäin. Vastakkaiseen suuntaan meni käytävän levyinen jono ylöspäin. Turistit olivat saapuneet kukkulalle! Muutaman tunnin kuluttua Acropolis olisi ollut niin täynnä väkeä, ettei sekaan olisi mahtunut.
Kombinaatiolippumme avulla suuntasimme seuraavaan kohteeseemme: Roomalaiselle Agoralle. Se oli nopeasti käyty läpi, pieni alue, mutta siellä näimme lähietäisyydeltä tuulten tornin, jota olimme edellisenä päivänä ihailleet ylhäältä käsin. Aivan tämän kohteen vieressä olikin sitten seuraava kohteemme, muinainen Agora, vanha Rooman keskus. Näitä molempia Agoroita on alettu kaivaa esille aivan Ateenan keskustan alueella vasta 1930-luvulla. Alue on Ateenan ja länsimaisen demokratian syntysija, ja siitä kertoo alueella oleva museorakennus, vanhan raunion pohjalta korjattu ja rakennettu Attaloksen Stoa. Siellä Ateenan vapaat miehet ovat aikoinaan kokoontuneet päättämään kaupunkivaltion asioista. Toinen merkittävä rakennus alueella on Hephaestuksen temppeli. Muilta osin alue on edelleenkin arkeologinen kaivausalue, missä kiviröykkiöt odottavat paikoilleen laittamista.
Agoroiden jälkeen loppui kännykästäni akku, joten teimme pienen pyrähdyksen hotellille. Kännykkää ladattiin ja vara-akku piuhoineen otettiin vielä mukaan. Onneksi hotellimme sijaitsee aika lähellä näitä arkeologisia alueita, sillä lyhyen tauon jälkeen lähdimme kiertämään Hadrianuksen kirjastoon, keisari Hardianuksen rakennuttamaan. Pirjon mukaan tämä kirjasto on toiminut antiikin aikana tieteen ja kulttuurin keskuksena, ei pelkästään kirjastona, vaikka siellä säilytettiinkin valtion papyruskokoelmia. Tällä hetkellä aluetta hallitsevat kirjaston pylväät, joita on pystyssä reilu kymmenkunta.
Lounaan nautimme aivan Hadrianuksen kirjaston lähellä olevan ravintolan, Roof Gardenin yläterassilla. Ruoka oli hyvää ja maisemat upeita.
Iltapäivällä meillä olikin vuorossa ryhmän yhteinen retki, matka meren jumala Poseidonin temppelille, Sounionin niemimaalle. Matka oli osa nautintoa, sillä kuljettajamme ajoi bussiaan rannan tuntumassa kiemurtelevaa tietä pitkin ja saimme nauttia Saronin lahden kauniista maisemista ja sinisestä merestä koko matkamme ajan. Itse niemimaa aukeaa Aigean merelle ja siellä, korkealla kalliolla sijaitsi temppeli. Se oli kierretty parissa kymmenessä minuutissa, mutta maiseman ihailu kuului täälläkin asiaan. Tunnin pysähdyksen jälkeen palasimme takaisin kaupunkiin, vielä päivänvalossa, vaikka iltaan jo käännyttiinkin.
Turistin päivälle kertyi mittaa liki 12 tuntia, askeleita jälleen lähes 15000. Aikamoisia päiviä täällä vietämme ja huomenna taas lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti