Korintti ja kierros Peloponnesoksen niemimaalla
Lähdimme päivän retkillemme taas varhain, edessä oli mielenkiintoinen, monipuolinen ja pitkä päivä. Koko ryhmämme oli bussissa klo 8 ja pääsimme aloittamaan matkamme kohti Korintin kaupunkia.
Korintin kaupunki on historiallisesti tuttu raamatusta, Paavalin kirjeistä. Aika moni kirkollisen vihkimisen kokenut muistaa sanat: Niin pysyvät siis nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.
Nykyisessä Korintin kaupungissa emme käyneet, sen sijaan matkamme suuntautui paikan tunnetuimman nähtävyyden, Korintin kanavan äärelle. Se on 80 metriä syvä, kalkkikivireunainen ja sen ylittäviltä vanhoilta silloilta turistit pääsevät ihailemaan kanavaa. Kanava on siltojen kohdilta niin avoin, että siellä järjestetään Benji-hyppyjä - tosin nyt ei ollut tarjolla. Korintin kannas on vain 6 km leveä, joten pitkää kanavaa ei ole tarvinnut sen poikki kaivaa. Mielenkiintoinen efekti silloilta kanavaa katsellessa on siinä, että ihmisen silmään kanava näyttää hyvin lyhyeltä, ei tosiaankaan useiden kilometrien mittaiselta.
Kanavan kaivuutyöt ovat olleet suunnitelmissa jo antiikin aikana. Ensimmäisen kerran ne ovat alkaneet Rooman keisari Neron aikana, 1-2 kilometriä oli saatu kaivettua kanavan molemmista päistä. Myöhemmin monet muutkin hallitsijat ovat kanavan kaivamista suunnitelleet, mutta lopulta vasta Kreikan itsenäistyttyä asia konkretisoitui ja valmiiksi kanava on saatu 1893.
Kun kanavan reunat ovat haperoa kalkkikiveä, sitä valuu alas kanavan pohjalle. Tästä syystä kanavaa ruopataan kerran viikossa ja sattuipa olemaan juuri ruoppaus käynnissä käyntimme aikana.
Kanavalta matkamme jatkui viinitilalle Peloponnesoksen niemimaan keskiosiin, Nemeaan. Kreikan pinta-alasta 70 % on vuorien peitossa ja se näkyi kyllä maisemassa. Itse Estate Constantin Gofas -viinitila oli aivan erityisen upeiden maisemien ympäröimä. Niiden ihailuun ja kuvaamiseen käytimme aikaa, samoin tilan piha-alueen alapuolella virranneen pienen joen rannalla käyskentelyyn. Käyntiin sisältyi tietenkin myös viininmaistajaiset: kahta valkoista, roseeta ja punaista, kaikki tilan omia viljelemiä ja kehittämiä viinejä. Ihan mielenkiinnolla niitä maistelimme, mutta omaan makuuni viinit olivat hivenen liian hapokkaita.
Maisemista nautimme edelleen, kun jatkoimme matkaa Peloponnesoksen niemimaan itäiseen osaan, Nafplion rantakaupunkiin, Argoliinlahden rannalle. Kaupunki oli maan pääkaupunki kymmenkunta vuotta Kreikan kaupunkien itsenäistyessä ja liittyessä yhdeksi valtioksi. Kun Kreikan alue laajeni, pääkaupunki muuttui Ateenaan ja Nafplionin merkitys väheni. Nykyisin kaupungissa on noin 33000 asukasta. Kaupunki tuntui olevan ateenalaisten suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Näitä oli tullut kaupunkiin runsaasti lämmintä ja kaunista sunnuntaita viettämään.
Pirjo mainitsi kaupungin italialaistyyliseksi ja hyvin viehättävä se olikin. Ravintola, mihin menimme syömään, sijaitsi pienen kadun varrella, pöytä oli katettu meille ravintolan ulkopuolelle. Alkupalat (salaattia, fetapiirakkaa ja possunlihaa) olivat hyviä, mutta pääruokana ollut kala mautonta ja jälkiruokakakku ylimakeaa ja rasvaista. Kiirekin meille tuli, sillä meille oli varattu aika Epitauroksen alueelle, ihailemaan maan parhaiten säilynyttä antiikin aikaista amfiteatteria.
Ajelimme Epitaurokseen ja ehdimme paikalle hyvissä ajoin. Teatteri on rakennettu aika pian persialaissotien jälkeen. Sen akustiikka on käsittämätön: kun merkityssä kohdassa teatterin keskellä puhuu normaalilla puheäänellä, se kuuluu ylimmälle penkkiriville saakka. Tätä testasimme. Kun itse puhuu tai vaikka taputtaa käsiään kyseisessä pisteessä, on ääniefekti ihmeellinen: kaiku kuuluu joka suunnasta tai toisaalta se ikään kuin häviää kokonaan. Kokemusta on vaikea selittää. Teatterin vieressä sijaitsee Aescilapiuksen, terveydenhuollon jumalan, museo. Alueella on toiminut aikoinaan hoitola, jonka suojelijaksi Aescilapius on tunnettu. Museosta löytyi jumalatarta esittävä käärme-sauva -patsas ja mielenkiintoisia antiikinaikaisia sairaanhoitovälineitä.
Paluumatkamme Epitaurokselta takaisin Ateenaan kulki jälleen upeissa maisemissa, Saroninlahden rantoja seuraillen. Sunnuntaita viettäneet kaupunkilaiset eivät vielä palanneet koteihinsa, olihan sää mitä parhain ja houkutti viipymään viikonlopun vietossa tavallista pitempään. Meille se tarjosi mukavan, ruuhkattoman paluun hotellille. Pitkä päivä meille kuitenkin taas kertyi, reilut 11 tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti