Sunnuntai oli kotiinlähtöpäivämme. Kun lentokentälle piti lähteä vasta iltapäivällä, muodostui sunnuntaista käytännössä melkein kokonainen päivä Brysselissä seikkailemiseen. Ryhmällä ei ollut virallista ohjelmaa vaan saimme kuljeskella paapan kanssa kahdestaan koko päivän. Meiltähän se sujuu.
Päätimme mennä Atomiumiin. Se mainitaan Brysselin symboliksi ja maamerkiksi. Väitän kuitenkin, että useammat ihmiset tietävät Brysselistä paremmin EU:n kuin Atomiumin. Itse olen nähnyt sen aiemmin vain etäältä bussin ikkunasta.
Brysselin Expo sijaitsee noin 6-7 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Samalla alueella sijaitsee myös Atomium, joka on osa Expon näyttelykokonaisuutta. Alueelta löytyy myös mini-Eurooppa - lapsille hyvin sopiva kohde, Eurooppa pienoiskoossa - Design-näyttely sekä monia vaihtuvia näyttelyitä.
Atomium koostuu yhdeksästä massiivisesta, mutta ontosta alumiinipallosta. Alimman pallon kohdalta mennään sisälle ja hissillä suoraan ylös ylimpään palloon. Pallo on 102 metrin korkeudessa, joten sieltä avautuivat kohtuullisen mukavat maisemat kaupunkiin. Pallon huipulla oli vielä kahvila-ravintola, missä nautimme kahvit. Itse maisema oli parissa minuutissa katsottu.
Vaikka hissi toi meidät suoraan alas, ei näyttely päättynyt siihen vaan meidät kierrätettiin liukuportaita ja rappusia pitkin kuuden muun pallon läpi. Niissä oli monenmoisia pieniä näyttelyitä mm. Atomiumin rakentamisesta. Ja lopussa oli tietenkin kauppa, mistä sai ostaa pikku-atomeja.
Expo-alueella menimme myös Design-osastolle, missä oli esillä muoviesineiden näyttely. Kokoelmaan oli löydetty mittava määrä erilaista muovihärpäkettä, lähinnä erilaisia huonekaluja, suunnilleen 1950-60-luvuilta alkaen. Aikanaan ne ovat edustaneet ultramodernia muotoilua ja avaruusaikaa. Nykyihmisen silmissä ne olivat lähinnä säälittäviä ja huvittavia aikansa moderneja esineitä. Vanhoissa elokuvissa niitä on nähnyt edustamassa kuvitelmaa tulevaisuuden atomiajan maailmasta.
Käynti Expon alueella vei suunnilleen sen ajan, mitä olimme sille suunnitelleetkin käyttävämme. Palasimme metrolla melko lähelle hotelliamme ja lähdimme kävellen etsimään mieluista ruokapaikkaa. Alueella näytti liikkuvan runsaasti arabitaustaisia ihmisiä. Valitsimme alueelta kalaravintolan, jossa pääosa asiakkaista näytti olevan juuri näitä paikallisia.
Kokemus oli omanlaisensa ja jokseenkin eksoottinen. Paikan nuorin tarjoilija, vähän yli 10-vuotias poika oli ainoa, joka osasi englantia ja opasti meidät systeemiin. Painettuja ruokalistoja ei ollut. Kalat valittiin suoraan kylmäaltaasta. Kun niiden nimiä ei tietenkään voinut tietää, valinnat piti näyttää sormella osoittamalla. Otimme jättikatkarapuja ja jotain pientä vaaleaa kalaa. Tarjoilija mätti niitä kulhoon ja me ilmoitimme, mikä määrä oli riittävä. Ranskan kielitaitoni riitti juuri siihen, "Hyvä on"! Kalan hinta laskettiin painon mukaan. Lisukkeeksi valitsimme tuoresalaattia ja paellan tapaista riisiruokaa. Ne tarjoiltiin nopeasti, mutta kala tuli hitaammin. Asiakkaita oli paljon ja tilauksiin tulevat kalat paistettiin yhdellä grillillä. Kalan kanssa söimme leipää. Kokonaisuus oli ihan hyvä. Annos ei kalaa lukuun ottamatta yltänyt korkeimmalle tasolle, mutta hinta-laatusuhde oli huippuhyvä, yhteensä noin 20 euroa. Kannatti kokeilla aivan paikallistakin ravintolaa.
Iltapäivän päätteeksi ehdimme vierailla vielä Grande Placella ja juoda kahvit hotellilla. Muutoin bussikuljetuksemme odottelu sujui netissä notkuen. Brysselissä oli ilmainen Wi-fi, mutta se toimi vain paikka paikoin. Hotellissa jouduimme turvautumaan sen tarjoamaan heikohkoon yhteyteen.
Mukava auringonpaiste ja yli +20 asteen lämpötila oli hellinyt meitä matkallamme koko ajan. Brysselin normaalin sään versiona sellainen oli hyvin suosiollinen. Oli ihanaa olla muutama päivä uudelleen kesässä. Hotellilla kotiin lähtöä odotellessamme alkoi sade. Lisää sadetta oli luvattu illaksi. Siinä vaiheessa me olimme jo koneessa matkalla koti-Suomeen. No, vastineeksi lennollamme ei ollut yhtä upea kone kuin menomatkalla. Palasimme vanhalla 100-paikkaisella purtilolla. Auringonlasku pilvien yllä oli kuitenkin lempeän vaaleanpunainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti