sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Mitä jäi käteen?

Mitä jäi käteen?

Matkailevan mummelin kommentit vaikenivat kolmeksi päiväksi, kun varsinainen matkan agenda alkoi. Päivät kuluivat istuen, kuunnellen, ihmisiä tapailen ja kokemuksia keräten. Paappa makasi kuumeessa hotellilla.

Tuntuu, että ehdimme kokea Buoenos Airesista kaikkein oleellisimman ja pakollisen. Vaikka kaupunki on ympäristöineen yli  12 miljoonan asukkaan kokoinen, ei siellä ollut mahdottoman paljon nähtävää. Paljon vanhaa on hävitetty, kun uusia asuinalueita ja kerrostaloja on rakennettu. Toisaalta rakennuskannassa on paljon rapistuneita  ja huonokuntoisia rakennuksia, jotka eivät enää korjaamalla kohenisi. Näitä oli jo aivan keskustassa, mutta vielä paljon enemmän esikaupunkialueilla, matkalla lentokentälle. Kaupungin uusimmat ja tasokkaimmat alueet olivat Puerto Madeiron alueella, missä kuljeskelin eniten viime päivien aikana.

Monet asiat kertoivat ainakin meille maan matalasta elintasosta. Rakennusten kunto oli ensimmäinen. Toinen oli maksukorttijärjestelmän surkea toimivuus. Pankkikortti periaattessa kävi maksuvälineeksi, mutta sitten yhteyttä ei saatukaan muodostettua. Isossa tavaratalossa joudumme yrittämään puoli tuntia maksukortin toimintaa. Vaihdettiin välillä korttia, välillä maksupäätettä, mutta yhtä laihalla tuloksella. Rahalla piti maksaa, mutta onneksi eurot kelpaavat joka paikassa. Osittain ongelma johtui toisesta ongelmasta, huonosti toimivista nettiyhteyksistä. Hotellissa netti oli toimivaLobby-baarissa. Huoneeseen toimitettuna hintaa olisi tullut useampi euro tunnilta.

Oma lukunsa oli jalkakäytävien kunto. Ne olivat onnettoman epätasaisia, ja yllättäviä kuoppia putkahti eteen missä milloinkin. Kävellessä piti koko ajan tuijottaa maahan, ettei olisi taitanut nilkkojaan tai mennyt nenälleen. Sateen jälkeen edessäni kulkenut poika astui kuoppaan ja upposi nilkkaa myöten veteen.

Buenos Aires on lopulta vain pieni vilahdus Argntiinasta. Kulttuuria ja nähtävyyksiä olisi paljon, mutta oma aikataulumme ei antanut mahdollisuuksia enempään.

Kirjoitin alkuosan tekstistä 11 kilometrin korkeudessa Brasilian yllä. Sitten yritimme nukkua niin paljon kuin mahdollista. Koko 12 tuntia kestäneen lennon aikana nukahdimme kumpikin vain pari kertaa pienet torkut. Ei nukuttanut. Katsoin sitten kolme elokuvaa. Menomatkalla katsoin kaksi, mutta joka välissä piti nukkua, kun väsytti niin hirveästi. Tämän paluumatkan hirvein väsymys tuli Madridin kentällä koneen vaihtoa odotellessa. Finnairin kyydissä nukahdimme jo ennen lentoturvallisuusesittelyä.

Miten näin suuri ero väsymyksessä selittyy? Huomasimme, että menomatkalla lähdimme liikkeelle lähtömaan yötä vasten, käytännössä lensimme koko pitkän ja pimeän yön. Paluumatkalle lähdimme lähtömaan iltapäivällä. Vaikka saavuimme perille samalla tavalla kohdemaan aamuun, olimme olleet ilmassa iltapäivän ja illan aikaan. Oma kellomme piti meidät valveilla. Madridissa sisäinen kellomme näytti yötä, olo oli hirveä. Jatkossa tällainenkin seikka pitää osaa ottaa huomioon lentoaikatauluissa.

Kotona alkaa taas seuraavan matkan suunnittelu. Kyllä se tästä.

Jälkikirjoitus kotona: lentoyhtiöt!

British Airwaysillä tarjoilu oli luokattoman huonoa, kuten jo ensimmäisessä tekstissä kerroin. Paluumatkalla Iberia onnistui huomattavasti paremmin. Ruoka oli kohtalaista ja sitä sai selvästi enemmän kuin briteillä. Keskellä yötä tarjottiin voileivät ja sen lisäksi sai käydä syömässä välipalaa ja mehua, tarpeen mukaan. Sen sijaan matkustamohenkilöstö oli hyvin tylyä, ärähtelevää ja hymytöntä. En osaa sanoa, pelasiko palvelu paremmin espanjankielisille matkustajille. Englantia nämä eivät osanneet.

Finnair saa kyllä sitten parhaat pisteet. Se oli entuudestaan selvää, että ruokaa koneessa ei tarjoilla, varustauduimme siihen. Kun nukuimme kahvitarjoilun ohi, meille juoksutettiin kahvit ja mehut erikseen. Kun istuimme viimeisellä penkkirivillä, saimme vielä erityispalvelua. Olisimme saaneet talon piikkiin viinit tai shamppanjat. Tyydyimme light-cockikseen ja tuoremehuun, lisukkeena snackseja. Umpiväsyneinä ei kyennyt muuhun, mutta palvelu olo tosi ystävällistä ja iloista. Joskus takavuosina Finnairin palveluhenkisyys oli hyvin avutonta, nykyinen tilanne ainakin tällä lennolla oli huima parannus vanhaan. Pisteet sille!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti