Bussi kuljetti ryhmämme tänään aamulla 20 km Brysselin ulkopuolelle Waterloohon. Oppaanamme oli jälleen Kaarina.
Kaikki varmaankin muistavat historian ja Waterloon taistelun, missä Napoleon lopulta hävisi naapurimaittensa liittoumalle. Kertaalleen Napoleon oli jo karkoitettu Elballe, mutta sieltä hän karkasi, kokosi joukkonsa uudestaan ja oli muutaman kuukauden uudelleen vallassa ennen Waterloota. Sinä aikana muut valtionpäämiehen tanssivat Wienin kongressissa, mutta saivat sentään aikaan sopimuksen sotilasyhteistyötä. Sen yhteistyön seurauksena Napoleonin joukot lyötiin Waterloossa. Häviön jälkeen hänet karkoitettiin St Helenan saarelle, missä hän lopulta kuoli vankeudessa.
Waterloon taistelualueelle on rakennettu hieno maanalainen museo, missä on laaja näyttely taistelusta ja sitä edeltäneestä poliittisesta tilanteesta. Osa tauluista oli toteutettu videotekniikkalla. Kun katsoja painoi kuuntelulaitteita, alkoi kuva elää. Savu leijui maisemassa, kuva läheni tai loittoni. Tekniikka toimi ja oli hienosti toteutettu. Yhtenä osana vierailua oli 4D- elokuva taistelusta. Sotilaat marssivat pistimet tanassa suorissa riveissä, hevoset laukkasivat suoraan katsojien päälle, savu haisi. Toteutus oli hyvin onnistunut. Museon maanpäällisessä, ilmeisesti kellaria vanhemmassa osassa oli 12 metriä korkea, koko rakennuksen kiertävä maalaus taistelusta. Museon kokonaisuus oli hienosti toteutettu ja vaikuttava. Tähän oli panostettu kovasti ja se tuntui kannattaneen. Normandian maihinnousun lisäksi Waterloon taistelu lienee Eurooppalaisen sotahistorian tunnetuimpia taisteluita ja turisteja käy paikalla paljon.
Itävallan kuningas oli rakennuttanut Waterloon taistelupaikalle korkean kukkulan ja sen päälle valtavan leijonapatsaan. Kukkulan paikka on valittu juuri tähän kohtaan siksi, että Itävallan (Orangen) prinssi oli haavoittunut siellä. Kiipesimme kukkulalle ja katselimme tasaisen maiseman peltoja ja maalaistaloja. 201 vuotta aikaisemmin siellä olivat joukot taistelleet ja kuolleet. Alueen pelloilta löytyy edelleenkin esineitä, jotka ovat peräisin taisteluihin osallistuneilta miehiltä.
Paluumatkan Waterloosta Brysseliin teimme Waterloon ja Ukkelin (lausutaan ykkl) kylien kautta. Oppaamme Kaarina tunsi alueen ja osasi esitellä paikkoja. Ryhmämme kyseli häneltä vielä belgialaisesta yhteiskunnasta ja ihmisistäkin. Ehkä jotain yleissivistävää jäi mieleen, mutta ne detaljit saatte tarkistaa muista lähteistä.
Brysseliin palattuamme oli jälleen kiire ruokailemaan. Päädyimme syömään paikallisruokaa, kania. Annos oli kohtalainen, mutta muina päivinä olimme syöneet parempia ruokia. Kohdallemme on sattunut jokseenkin hyviä ruokapaikkoja eikä hintataso ole ollut mitenkään kohtuuton. Ikävää pettymystä ruokailuissa ei ole tullut vastaan kertaakaan, mutta aamupala ei ole ollut Buenos Airesin hotellimme tasoa, siellä liha oli niin taivaallisen hyvää.
Päivän ostoksena emme päätyneet pitsiin, vaikka se täällä kuuluisikin asiaan. Pitsit ovat kauniita, mutta ne eivät oikein sovi tyyliimme. Ostimme sen sijaan gobeliinikaupasta orkideakuvioisen pöytäliinan ja tyynynpäälliset. Huomenna kotimatkalla pitää ostaa vielä suklaata. Sitä olemme tankanneet jo täällä paikan päällä, valmistajia ja putiikkeja löytyy joka lähtöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti