Kesällä 2004 satuimme nykyisen paapan kanssa Haapavesi-folkissa kuulemaan luentoa argentiinalaisesta tangosta. Luennoitsijana oli suomalainen mies (jonka nimeä en muista), joka oli perehtynyt tangoon Argentiinassa ja tuonut mukanaan sikäläiset tanssijat. Luento eteni tangon historian ja merkkihenkilöiden kautta nykyaikaan. Olimme vaikuttuneita. Sen jälkeen olemme satunnaisesti seuranneet argentiinalaista tangoa kotimaassa.
Tangon sanotaan syntyneen Buenos Airesin slummeissa, La Bocan jokirannoilla, missä työläismiehet tanssivat keskenään odottaessaan pääsyä paikallisiin bordelleihin. Tango oli syntyessään alimpien sosiaaliluokkien huvia. Vähitellen 1900-luvun alussa se hyväksyttiin koko argentiinalaisessa yhteiskunnassa ja aloitti maailmanvalloituksensa. Alkuaikojen kuuluisin laulaja ja säveltäjä on ollut Carlos Gardell, jonka katsotaan vaikuttaneen merkittävästi siihen, että tango sai hyväksytyn statuksen. Tänä päivänä Buenos Airesia ei voisi kuvitella elämään ilman tangoa.
Buenos Airesissa liikkuva turisti ei voi välttyä tangolta. Se näkyy matkamuistomyymälöissä; lippuja tangoesityksiin myydään joka nurkalla; televisiossa pyörii tangoon keskittynyt kanava. Illan tangoshow'hun valmistauduimme katsomalla kanavalta tangon perusaskelkuvion, 8 askelta. Kanavalla haastateltiin ihmisiä New Yorkissa, kyseltiin mielipiteitä tangosta. "2,5 minutes of pure sex" , kommentoi yksi nainen.
Olimme valinneet show'n La Ventana -nimisestä paikasta. Esityksen aluksi olisi ollut mahdollista syödä illallinen, mutta meille iltasyöntiin tottumattomille se ei tuntunut houkuttavalta vaihtoehdolta. Tyydyimme vesitarjoiluun. Tilaisuuden järjestäjä haki meidät hotellilta iltayhdeksän jälkeen, show alkoi kymmeneltä. Pöytäseurueeseemme kuului ihmisiä Perusta, Australiasta ja Etelä-Afrikasta.
Show'n rungon muodostivat orkesteri ja tanssijat. Orkesterin instrumentteja olivat kaksi viulua, kaksi bandoneonia, basso ja piano. Toinen viulisteista oli orkesterin johtaja, joka esitti myös solistinumeron. Kaikki soittajat olivat osaavia ammattilaisia. Orkesterilla oli kaksi laulusolistia, keski-ikäiset mies ja nainen.
Tanssijoita oli 3 paria, jotkut heistä nuoria, jotkut keski-ikäisiä. Naiset olivat pukeutuneet piikkikorkoisiin tanssikenkiin ja mustiin, koristeellisiin, ihonmyötäisiin asuihin, joita vaihdettiin vähän erilaisiin aina show'n edetessä. Miehillä oli kaikilla tummat puvut, joiden housut olivat hyvin väljät. Miesten hiukset oli kammattu bryl cremellä sileiksi taaksepäin. Sekin pisti silmät, että kaikilla miehillä oli koko esityksen ajan täysin hymytön, tiukka ilme.
Esitykset olivat taidokkaita, fyysisiä ja kiihkeitä. Kuvaus 2,5 minuutin silkasta seksistä ei ollut kaukaa haettu. Askelkuviot olivat monimutkaisia, oli taivutuksia ja nostoja. Kahdeksan askeleen peruskuviolla ei olisi pitkälle pötkinyt. Keski-ikäiseltä tanssijalta vaaditaan kovaa kuntoa, että pystyy vetämään sellaisia tanssinumeroita ilta toisensa jälkeen.
Tässä linkkiä upeisiin argentiinalaisia tangoihin: https://m.youtube.com/watch?v=p1uTHTMnbTI
Suuri, rakastettu argentiinalainen legenda on Evita Peron. Vaikka hän ei suoranaisesti tangoon liitykään, esitti show'n naissolisti musikaalista tutun kappaleen, Don't cry for me Argentina (tosin espanjaksi). Taustalla näytettiin valokuvia Eva Peronin elämästä. Tässä yhteydessä esitys oli vahvasti tunteisiin vetoava.
Paitsi tangoa, saimme nauttia illan show'ssa myös pohjoisten alkuperäiskansojen kansanmusiikkia, soittajina intiaaniheimojen edustajia. Orkesterin rumpali soitti rumpua, jonka kalvo oli tehty lehmännahasta. Kuulimme samaa tuttua musiikkia, mitä esim. chileläiset kansanmusiikin esittäjät ovat esittäneet. Lisäksi saimme nähdä huikean taitavan esityksen, jonka kuvaamiseen ei yksi sana riitä. Mies oli pukeutunut paikallisen karjapaimenen (?) asuun ja heilutti käsissään ruoskantapaisia piiskoja, joiden päässä oli isot (puiset?) pallot. Koko komeus oli maalattu kiiltävällä värillä, jolloin se erottui loistavana ilmassa viuhuessaan. Kun piiskojen kärkiosat osuivat maahan, syntyi vaikutelma nopeasta steppaamisesta tai irlantilaisesta kansantanssista. En muista nähneeni aiemmin vastaavaa esitystä.
Show päättyi jälleen tango-orkesterin ja tanssijoiden esitykseen, viimeisenä La Cumparsita. Se esitettiin samanlaisella tulisella kiihkeydellä kuin muutkin kappaleet. Jo vuosien ajan, ja edelleenkin, jaksan ihmetellä, miten tuliset argentiinalaiset tangot saadaan Suomessa latistettua pliisuiksi lenkkitossuversioiksi. Argentiinalaista tangoa jaksaa kuunnella pitkiä aikoja, suomalaisen version kuuluessa vaihtuu kanava. Anteeksi, suomalaiset tangoihmiset!
La Cumbarsitasta vielä pieni anekdootti, joka löytyi vanhasta matkaoppaasta. Kappaleen on säveltänyt montevideolainen (uruguaylainen) arkkitehtiopiskelija, joka rahapulassaan oli myynyt sävellyksen 20 pesolla paikalliselle orkesterin johtajalle. Vasta vuosien jälkeen Pariisissa hänelle oli selvinnyt, millaisen kultamunan meni myymään pilahinnalla.
Ohjelmanumerot olivat päättyneet hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Paluumatkan kuljetusten lajittelu ja ihmisten kokoaminen busseihin vei aikansa, niinkuin arvata saattoi. Matka San Telmon tangoklubeilta hotellille ei ollut pitkä, mutta koko operaatio vei aikaa puolisen tuntia. Olo oli kuin Tuhkimolla, kun astuimme kurpitsavaunustamme sisään omaan hotelliimme tornikellon lyödessä puolta yötä.
Itse showsta ei saanut ottaa kuvia. Tässä siis vain rekvisiittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti