Brașov ja Draculan linna
Romanian matkamme viimeisin kohde on Brașovin kaupunki Karpaattien vuoriston juurella. Kaupunki on syntyhistoriastaan samanlainen kuin edellisetkin kaupunkikohteemme: saksit rakensivat 1200-luvulla linnoitusmuurin kaupungin ympärille ja asettuivat sinne asumaan. Paikalliset, alueella aiemmin asuneet ihmiset, saivat käydä kaupungin muurien sisäpuolella vain kauppaa tekemässä. Heidän asuinalueensa sijaitsi muurien ulkopuolella ja sitä kutsuttiin Orjien kaupungiksi. Kaupungin sisäpuolelle kivitalot rakennettiin tiiviisti toisiinsa kiinni, jolloin koko kaupunki muodosti toinen toisensa sisällä olevia puolustusmuureja.
Hotellimme sijaitsee Orjien kaupungin puolelle, mutta kuitenkin mukavan kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Lähdimme taas aamulla liikkeelle. Kuljimme kaupunginmuurien tuntumaan, missä paikallisoppaamme Cecilia esitteli meille porttien ja muurien historiaa. Katarinan portti on jäljellä olevista kahdesta portista kauniimpi. Muureista on jäljellä vielä noin 60 %, parhaiten säilyneet osat ovat suuri sillä puolella mistä tulimme. Katarinan portin lähellä sijaitsee Brașovin yliopisto.
Sisälle kaupunkiin menimme Orjien portista, joka on rakenteiltaan paljon yksinkertaisempi kuin viereinen portti. Historiallisena aikana muuria on ympäröinyt vielä vallihautakin. Katu laskeutui alaspäin kohti kaupungin keskustaa, matkan varrella näimme myös juutalaisen synagogan, Köysikadun - joka on todella kapea - ja monia kauniita, värikkäitä taloja, kunnostettuja ja kunnostusta kaipaavia. Kaupungin varsinaisena keskustana pidetään suurta toria, jonka keskellä sijaitsee kaupungin vanha hallintorakennus. Nykyisin se toimii museona. Muutoin toria ympäröivissä rakennuksissa toimii kauppoja ja ravintoloita. Ne ovat rakennustyyliltään varsin yhtenäisiä, sillä suuri tulipalo on tuhonnut kaupungin muurien sisällä olevan keskustan vuonna 1689 ja rakennukset on rakennettu samaan aikaan 1700-luvun vaihteessa.
Pienen matkan päässä suuresta torista sijaitsee Musta kirkko. Aiempien kirkkojen tapaan tämäkin on perustettu katolisena, mutta muutettu luterilaiseksi. Paikallinen piispa Hubertus oli toiminut uskonpuhdistuksen aktiivisena puuhamiehenä. Kirkko oli jälleen komea, goottilainen tyyliltään. Alunperin se on rakennettu vaaleasta kivestä, mutta kaupungin lämmitys puulla ja hiilellä on tummentanut sen. Lopullisen mustan sävyn kirkko on saanut kaupungin tuhonneessa tulipalossa vuonna 1689. Kirkon vieressä toimii kaupungin saksalainen koulu, joka antaa Romanian opetussuunnitelman mukaista opetusta Saksan kielellä. Vastaavia kouluja oli muissakin kaupungeissa.
Kirkkovierailun jälkeen kiertelimme paapan kanssa vanhan kaupungin katuja, kävimme kahvilla Starbucksissa ja tunnin kävelyn jälkeen lounaalla sivukadulla sijainneesta pienessä Bistro d’el Art - nimisessä ravintolassa. Ruoka oli paikallista: pinaatilla täytetty lätty, missä oli päällä paistettua vuohenjuustoa ja lisukkeena smetanaa ja salaattia. Annos oli varsin iso, mutta toivottavasti tarpeeksi kevyt, sillä illalla on tiedossa vielä illallinen Branin linnassa.
Brașovin kaupungin eteläpuolella sijaitsee Karpaattien vuoriston huippuja. Rinteessä näkyi köysiradan rakenteita, joten joskus sieltä olisi päässyt ylös kukkulalle. Tällä hetkellä funikulaari oli remontissa, joten sitä emme päässeet kokeilemaan. Keskustelimme paikallisoppaamme kanssa, että sinne voisi olla hienoa päästä vaikka patikoimaan. Tähän hän totesi, että se ei onnistu, sillä vuoristossa on niin paljon villieläimiä. Romaniassa on Euroopan suurin ruskeakarhujen kanta ja kuulemma muitakin villieläimiä löytyy (susia, ilveksiä, käärmeitä). Tästä syystä maassa ei paljon harrasteta patikointia. Toissa yönä kännyköihimme olikin tullut varoitus, että Brașovin suunnalla oli nähty yöllä karhuja!
Iltapäivällä lähdimme taas liikkeelle bussillamme, tällä kertaa Branin linnaan. Matkalla näimme Karpaattien komeita lumihuippuisia vuoria ja nousimmekin lähes 800 metrin korkeuteen. Branin linna on Transilvanian kuninkaallisten linna ja yhtenä asukkaana siellä on 1400-luvulla ollut myös Vlad Tepes, joka tunnetaan toisella nimellä Kreivi Draculana. Linnassa on esillä kuninkaallisten historiaa, etenkin itsenäisen Romanian kuningatar Maria on täällä ollut suosittu henkilö. Hänen perillisensä omistavat linnan nykyisin, kun saivat sen takaisin haltuunsa kommunismin jälkeen.
Branin linnan suurin vetonaula ovat erilaiset Draculaan ja vampyyreihin liittyvät teemat - siksi linnaa kutsutaan myös Draculan linnaksi. Bram Stokerin Dracula -kirjan jälkeen aiheesta on tehty mm. lukuisia elokuvia. Linnan salissa näistä elokuvista näytettiin klippejä, vampyyreitä oli esillä monenlaisina hahmoina, oli lepakoita ja kauhua. Kuulemma etenkin halloweenin aikaan paikka oikein kukoistaa teemansa ansiosta. Koko Dracula-tarina on tietenkin sepitettä, mutta hyvin se uppoaa yleisöön. Paikka oli mielenkiintoinen kohde - joillekin ryhmämme jäsenille jopa erittäin tärkeä - mutta meille upposi enemmänkin rakennus ja sen ympärillä oleva maisema.
Kierroksemme päätteeksi meille oli varattu vampyyri-aiheinen illallinen Casa de Caei -ravintolassa. Täällä taisi olla lomaviikkomme paras ruoka, tosin vampyyriaiheisena tuntui olevan lähinnä jälkiruoka, missä punainen hillo esitti verta. Palasimme jo alkuillasta takaisin hotellille, pakkaamaan ja valmistautumaan huomiseen kotimatkaan.
