Kokemisen arvoinen

Kokemisen arvoinen

Ateena osoittautui ehdottomasti kokemisen arvoiseksi kaupungiksi. Nähtävää ja tutustuttavaa oli todella paljon. Vielä viimeisenä matkapäivänämme ehdimme liikkeelle - neljän tunnin odottelu hotellilla olisi ollut aika puuduttavaa.

Meille oli suositeltu Benaki-museota, joka sijaitsi aika lähellä Synthagon-aukion takana. Mietimme, että ehtisimme juuri käydä kiertämässä siellä tänä aamuna. Paikka löytyi ja portissa lappu: suljettu tiistaisin. Jatkoimme sitten matkaa Acropolis-lippumme yhdelle kohteelle, Lykeionin arkeologiselle kaivaukselle. Paikka oli varsin vaatimaton, mutta sinänsä mielenkiintoinen, sillä siinä oli sijainnut Ateenan vanhin Gymnasium eli lukio, missä mm. Aristoteles oli opettanut. Lykeion oli sitten lukion vieressä sijainnut esikaupunki. Kiertelimme hetken aikaa puistossa (oli muuten valtavia ruusuja, vaikka muutoin olikin täysin hoitamaton) ja päätimme jatkaa matkaa vielä toisellekin paikalle, Olympieionin alueelle.

Olympieion oli jo kohtuullisen suuri kaivausalue. Siellä sijaitsi mm. Roomalainen kylpylä Balneum, jonka huoneet näkyivät selvästi, kun väliseiniä oli kaivettu esiin isolta alueelta.   Esitetekstin mukaan kylpylässä oli mm. odotushuone, pukuhuoneita, lepotiloja suihkulähteen ympärillä ja tietenkin varsinaiset kylpyhuoneet (kylmät, lämpimät ja kuumat altaat). Tilojen ylellisyyttä kuvastavat marmoripäällysteiset seinät, joissa oli mosaiikkikuvia. Niitä oli jollakin seinällä näkyvissä vieläkin - tosin en minä niitä huomannut. Kylpylä on rakennettu Hadrianuksen aikana  130-luvulla.  

Alueella on sijainnut suuri Olympian Zeukselle pyhitetty temppeli, mutta siitä ei ollut jäljellä kuin matalia seinämuureja. Sen sijaan Apollo Delphinuksen temppelin valtavan kokoisia pylväitä oli pystyssä useita ja rakennustyöt olivat edelleenkin käynnissä. Apollon temppelin takana alempana notkelmassa oli vielä paljon rakennelmia, mm. pienempiä temppeleitä ja parantolan rauniot. Alueella sijaitsi niin ikään asuintaloja, mutta kaikki nämä rauniot olivat vielä esiin kaivamisen alkuvaiheissa. Hadrianuksen portti oli kuitenkin koko komeudessaan pystyssä alueen reunalla. Kaikki nämä rakennukset sijaitsivat aivan nyky-Ateenan keskustassa, nykyisten kerrostalojen vieressä.

Ateenan alueella on antiikin ajan historiaa löydettävänä edelleenkin valtavasti. Se näkyy jo aivan katukuvassakin, kun yhtäkkiä esiin saattaa putkahtaa lasinen kupu tai kävelytaso, jonka alla on historiallisia seiniä ja muureja. Tänään törmäsimme paluumatkallamme hotellille yhteen poikkeuksellisen isoon alueeseen, joka oli katettu ylös nostetulla levyllä. Koko alue oli helppo kuvata, toisin kuin pölyisten levyjen alla olevat rauniot. Oikeastaan Ateena olisi sellainen kohde - kuten esimerkiksi Pompeiji - josta löytyy uutta ikivanhaa historiaa jatkuvasti lisää ja jossa voisi muutamien vuosien välein vierailla uudelleen. 

Lähtöpäivämme aamu oli meidän mielestämme pilvinen, mutta edelleenkin lämmin. Matkalla lentokentälle oppaamme Pirjo kuitenkin valisti, että harmaus oli Saharan hiekkaa, ei pilviä. Tuuli oli tyyntynyt, eikä mikään puhaltanut hiekkaa pois kaupungista. Koko kaupunki näytti kauempaa katsottuna olevan harmaan verhon peitossa. Lämpötila oli edelleenkin +26-28 välillä, ihanan leppeää, kuten koko viikon. Koko matkamme ajan oli ennustettu viilenevää, mutta nyt se oli siirtynyt loppuviikkoon. Pirjo toivoi sadetta - perjantaille oli ennustettu pientä ripottelua - sillä maassa ei ollut satanut koko talvena. Kuivuudesta kärsivät kasvit jo nyt, mutta varmasti vielä pahemmin kesällä. Odotettavissa on taas metsäpalouutisia Kreikasta tänä kesänä. 

Yksi hämmästystä herättävä asia on vielä mainittava: Ateenassa oli hirveästi hyttysiä! Ei niitä näkynyt, mutta pistokset huomasi. Jollakin kanssamatkaajalla oli jäänyt yöksi ikkuna auki ja silloin hyttysiä oli tullut sisäänkin. Pirjo kertoi, että Ateenassa on sekä hyttysiä että mäkäräisiä ja ilmestyvät, kun sää lämpenee. Kaiketi lähistöllä oleva meri tarjoaa riittävästi seisovan veden lätäköitä. 

Kotimatkalla lensimme taas Air Balticilla Riikan ja sieltä edelleen kotimaahan, mukavasti sujui. Reissu oli oikea kuntokuuri liikunnan osalta, vain sunnuntain kiertoajelupäivän askelmäärä jäi alle 10 000:een. Muina päivinä meni 15 - 20 000 askelta! Ruoka sen sijaan ei ollut kovin kuntouttavaa vaan rasvaista ja suolaista, turvotusta keräävää. Ehkä ajan kanssa ruokien valintaan osaisi kiinnittää paremmin huomiota. 

Matkailijat liikennevälineissä

 Matkailijat liikennevälineissä

Tänään, matkamme viimeisenä kokonaisena Ateena-päivänä päätimme lähteä Lycabettus-kukkulalle, Ateenan korkeimmalle paikalle. Kävelimme jälleen Syntaksa-aukion ja Parlamenttitalon ohitse, kevyttä ylämäkeä, kohti Lucabettuksen juurella sijaitsevaa funikulaaria. Lycabettus-kukkulalle olisi päässyt kiipeämään koko matkankin, mutta kun tarkoituksemme oli paapan kanssa kulkea vielä muitakin reittejä tänään, päätimme satsata erilaiseen kulkuneuvoon, tunnelissa kulkevaan kiskovaunuun. 

Edestakainen lippu funikulaariin maksoi 10 euroa ja juna sattui lähtemään heti, kun pääsimme kyytiin. Tunnelissa oli kohtaamispaikka, missä ylhäältä tuleva ja sinne menevä juna kohtasivat toisensa. Junissa ei ollut kuljettajia, mutta hyvin ne kulkivat kumpaankin suuntaan. 

Lycabettuksen huipulta avautuivat hienot maisemat yli koko kaupungin, merelle asti. Valitettavasti alkulomamme aikainen tuuli oli tyyntynyt ja ilma oli hyvin utuinen. Ilmassa saattoi olla Saharan hiekkaakin, mitä kuulemma kertyy Ateenan ilmaan hyvin usein. Näkyvyys kukkulalta oli hyvä vain aivan lähelle, muualla autereisuus sumensi maiseman. Lämpötila oli jo aamusta aika ihana, +24 astetta. Hetken aikaa nautimme maisemista, joimme kahvit kuppilassa ja palasimme alas kukkulalta funikulaarilla. 

Kävelimme hotellille takaisin suunnilleen aamuista reittiämme. Tarkoituksena oli ostaa saman tien uusi lentolaukku, mutta ensimmäinen laukkukauppa oli suljettuna (näitä on ollut täällä useita, mutta olimme päättäneet suosia hotellin lähellä olevaa). Haimme hotellilta uimapuvut ja uuden vesipullon ja lähdimme taas liikkeelle metrolla. Metrolipulla saa matkustaa myös ratikoissa (pitää muistaa vilauttaa lippua lukulaitteeseen) ja vaihdoimme muutaman aseman jälkeen sellaiseen menopeliin. Ateenan ratikat näyttävät kohtuullisen uusilta, mutta maan pinnalla kulkevina ne ovat kuitenkin hitaampia kuin metro. Ratikalla matkustimme Saroninlahden rannalle, minne asti metrolla ei olisi päässyt.

Vaikka olimme lähteneet liikkeelle aamulla ennen yhdeksää, oli päivä ehtinyt jo hyvinkin lounasaikaan ja jäimme ratikasta pois heti sopivan ravintolan ja meren nähdessämme. Ranta olisi jatkunut vielä muutaman kilometrin eteenpäin, mutta meille riitti tämä alkumatkan pätkäkin. Ravintolassa tilasimme mustekalaa ja katkarapuja lisukkeineen ja hyvää oli. Kävimme vaihtamassa uikkarit päällemme ja kävelimme rannalla sopivaan väljään kohtaan, missä menimme uimaan. Kotimaassa olemme tottuneet talviuintiin ja kesän viileisiin vesiin, joten ei meitä viileä merivesikään haitannut. Arvioimme, että vesi olisi ollut selvästi alle 20-asteista, mutta pinnalla oli paikoin lämpimämpiäkin kohtia.  Aika paljon ihmisiä vedessä oli silti jo uimassa, samoin rannalla nauttimassa poikkeuksellisen kauniista ja lämpimästä säästä. Meille riitti pikainen pulahdus meressä emmekä jääneet rannallekaan makoilemaan. Vaihdoimme taas vaatteet päällemme ja palasimme ratikkapysäkille.

Pienen haasteen matkalipun ostamiselle toi pysäkin automaatti, joka ei tuntunut toimivan. Pariin kertaan sisä yrittelimme - yksi ratikkakin ehti siinä välissä mennä - mutta pankkikortti ei vain kelvannut. Nämä pysäkkiautomaatit toimivat vain pankkikortilla, metroasemalla lippuja voi ostaa rahallakin. Lopulta paappa päätti vaihtaa toiseen pankkikorttiin ja se lopulta auttoi. Saimme liput, ratikka tuli sopivasti ja pääsimme jopa istumaan. Metroon vaihdoimme taas samalla asemalla, missä menomatkallakin. Ainakin meidän kokemuksemme mukaan julkisella liikenteellä pääsee Ateenassa liikkeelle näppärästi, mutta taskuvarkaita lienee täälläkin syytä varoa. 

Hotellimme sijaitsee Omonia -aukion laidalla, metroasema on siinä aivan alapuolella. Nopeasti hotellille palatessamme kävimme katselemassa taas matkalaukkuja. Ensimmäinen liike oli edelleenkin suljettuna, seuraavassa korttelissa oli yksi liike, joka oli juuri sulkemassa. Rouva kuitenkin suostui ottamaan meidät sisään ja kahdessa minuutissa saimme haluamamme laukun. Nämä liikkeiden aukioloajat tuntuvat hieman omituisilta, sillä suljettu laukkuliike oli ollut aika hyvin avoinna edellisellä viikolla. Missään ei ollut esillä aukioloaikojakaan. Onneksi apu sentään löytyi. 

Illalla vuorossa on vain pakkaamista, mutta kun hotellilta on huomenna lähdettävä vasta klo 12, saatamme ehkä ehtiä tekemään vielä pienen museokierroksen. 

Alla pieni esimerkki modernista rakentamisesta Ateenassa. Keltainen marmori sulautuu vanhoihin rakennuksiin. Pilvenpiirtäjiä täällä ei ole, koska maanjäristyksiä esiintyy aika usein. Pilvenpiirtäjien rakentamista on nyt alettu kuitenkin suunnitella.