Ranskan ruokakulttuurin pääkaupunki, Lyon
Edellisen päivämme autoseikkailun jälkeen olimme hieman allergisia bussilla liikkumiselle. Matka keskustasta vanhan kaupungin puolella oli kuitenkin niin pitkä, että bussilla sinne menimme.
Lyonin keskustaa halkoo kaksi jokea, isompi on Rhone ja hieman pienempi Saone. Näistä jälkimmäinen sijaitsee nykyisen kaupunkikeskustan ja vanhan kaupungin välissä ja sen rantoja hyödynnetään monella tavalla virkistysalueena. Jäimme pois bussistamme Saonen rannalla ja kävelimme ihailemaan jokimaisemaa. Lyonin kaupungin punakattoiset talot kohoavat kukkuloille ja näkyvät jokirannassa kauniina. Jälleen kerran joki on se elementti, joka antaa kaupungille luonnetta.
Saonen rannassa sijaitsee pari kerrostaloa, joihin on maalattu erittäin yksityiskohtaiset ja hienot muraalit. Toinen taloista on maailman suurin muraali, kertoi oppaamme. Ne olivat kyllä näkemisen arvoiset. Siinä isossa muraalissa on kuvattuna lyonilaisia merkkihenkilöitä, mm. Saint-Exibery, Pikku Prinssin kirjoittaja ja tietenkin Paul Bokuse
Jokirannasta palasimme takaisin kaupungin keskustan ohi tutustumaan Paul Bokusen nimeä kantavaan kauppahalliin. Paul Bokuse on se henkilö, kuuluisa kokki, joka on Ranskan kulinaristisen maineen takana. Hän oli lyonilainen ja siksi kaupunkia pidetään koko Ranskan ruokakulttuurin kehtona. Käsittämättömän monipuolinen ja upea oli kauppahallin valikoima. Makkarasta, lihasta, kalasta tai vielä varmemmin juustoista voi tehdä taidetta! Makeita leivonnaisia oli joka lähtöön, samoin viinissä ja alkupaloissa löytyi valikoimaa. Valitettavasti kovin rajallinen oli se valikoima, mitä hallista pystyi ostamaan mukaansa.
Kauppahallissa kiiruhdimme lounaalle taas vanhan kaupungin puolelle. Ravintola oli jälleen lämminhenkinen ja ruoka tuttuun tapaan tukevaa, mutta maukasta. Ravintola oli Bouchon -tyyppinen kellariravintola, joille kaupungissa annetaan oma merkkinsä, pellen kuva. Bouchoneista voisi vielä kirjoittaa oman tarinansa, mutta tällä kertaa jätän asian lukijan ja Googlen väliseksi jutuksi.
Bussimatkailuksi jatkui jälleen lounaan jälkeen, kun kiipesimme vanhan kaupungin yläpuolella olevalle kukkulalle. Siellä sijaitsi Lyonin Notre Dame -kirkko, joka on omistettu Neitsyt Marialle. Kirkko on näyttävä rakennus korkealla kukkulalla ja loistaa komeana ja valkoisena koko kaupungin yllä. Kirkko on rakennettu valkoisesta marmorista ja kultainen Maria-patsas vartioi kaupunkia kirkon katolla.
Ulkopuolelta kirkko ei ole kokoa lukuun ottamatta mitenkään henkeä salpaavan komea, mutta kuitenkin koristeellinen monine ornamentteineen ja patsaineen. Sisältä kirkko sen sijaan oli upeimpia, mitä olen koskaan nähnyt. Sen väritys oli pääasiassa turkoosin sininen, vihertävä ja kultainen. Kaikki pinnat oli päällystetty värikkäillä mosaiikeilla, ornamenttikuviot ja mosaiikkitaideteokset olivat käsittämättömän taidokkaita. Kun tilaan astui sisään, ei voinut muuta kuin huokailla ja hiljentyä. Istuimme kirkon penkeillä ja ihastelimme kaikkea ympärillämme olevaa. Kauneus salpasi hengen ja rauhoitti mielen.
Kun Notre Dame sijaitsee korkealla kukkulalla kaupungin yläpuolella, sen ympäristön terasseilta avautuvat tietenkin huikeat näkymät kaupunkiin. Katselimme ja valokuvasimme myös niitä hetken aikaa. Iltapäivä tuntui tähän saakka aika täydelliseltä.
Iltapäivän viimeisenä kohteenamme Lyonissa piti olla silkkitehtaaseen tutustuminen. Bussikuskimme ei ollut tietenkään koskaan aiemmin käynyt siellä eikä tuntenut reittiä. Toiset bussikuskit opastivat häntä ystävällisesti, mutta ongelmaksi muodostui bussimme suuri koko ja reitillä ilmeisesti olevat matalat sillat. Kuljettaja ajoi, yritti etsiä reittiä ja tuntui eksyvän aina enemmän. Yli puolen tunnin harhailun jälkeen koko turistiryhmämme oli sitä mieltä, että bussimatkailu riittää ja palaamme hotellille. Uutta suuntaa etsiessään kuljettaja tuli vahingossa ajaneeksi aivan silkkitehtaan lähelle, mutta kukaan ryhmästämme ei ollut enää kiinnostunut lähtemään sinne. Lopulta pääsimme hotellille, edelleenkin parin ylimääräisen u-käännöksen ja mutkan jälkeen. Aikaa vartin matkaan oli kulunut tunti kauemmin ja olimme kyllä aika kypsiä bussissa istumiseen.
Hyvin moni matkaseurueestamme totesi, ettei ollut vuosien makustelujen aikana koskaan ennen törmännyt tilanteeseen, missä bussiyhtiö lähettää matkaan kuljettajan, jolla ei ole mitään tajua kohteestaan. Suunnistaminen ei sujunut ja navigaattorikin tuntui ohjaavan mihin sattuu - ongelman alkusyynä oli alunperin aivan liian suuri kulkupeli. Siihen kun lisättiin kaupunkia tuntematon kuljettaja, oltiin aikamoisessa sopassa. Bussi oli täynnä kiukkuisia turisteja. Palaute menee varmasti perille.
Iltapäivän ärtyneesti tunnelmasta huolimatta päivä jäi vahvasti plussalle: Notre Dame oli käsittämättömän upea ja kaupunki myös kaunis. Ehdimme illan päätteeksi myös tuliaisia ostamaan paikalliseen Hard Rock Caféen. Pieniä ovat lopulta turistin murheet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti