Le Bourget - järvi ja maisema

Le Bourget - järvi ja maisema

Olimme viettäneet jo kaksi yötä Aix-led-Bainsissa, mutta vasta kolmantena matka-aamunamme tutustuimme itse kaupunkiin. Edellisinä iltoina olimme toki kävelleet hieman hotellimme ympärillä, mutta aika pienen silmäyksen saimme kaupungista sillä tavalla. 

Keskiviikkoaamun alkajaisiksi lähdimme bussilla Bourget-järven rantaan. Se sijaitsee junaradan ja yhden mäen takana melko kaukana keskustasta, joten sinne ei ollut viitsinyt lähteä kävelemään. Bussilla kiersimme mäen ja pääsimme nauttimaan Ranskan suurimman luonnonjärven maisemista. 

Le Bourget on upea, kirkasvetinen järvi, jonne vesi tulee vuorilta. Yllättäen järven vesi ei ole jääkylmää vaan päinvastoin kesällä hyvinkin lämmintä ja pysyy sulana läpi vuoden. Ilmeisesti alueen kuumat lähteet lämmittävät vettä. Toisaalta järvi on erittäin  syvä (150 m), joten kaiketi se myös varastoi aika lailla lämpöä. Meille oli varattu pieni hetki laitureilla kävelemiseen, veneiden ihailemiseen ja upeiden maisemien valokuvaamiseen. Sää suosi meitä. 

Rannalta ajoimme takasin hotellille ja kävelimme Aix-les-Bainsin kasinolle. Rakennus oli kertakaikkisen upea. Rakennuksen sisäkatot oli päällystetty värikkäillä ja kullatuilla mosaiikeilla, seinillä oli maalauksia, alakerrassa taidenäyttely. Rakennuksessa oli myös teatteri, joka oli rakennettu 1870-luvulla. Kasino oli rakentunut sen ympärille monivaiheisesti ja edusti Belle epoque -aikakauden rakennustyyliä. Itse kasinosalissa ei saanut kuvata, mutta ehdin napata pari yleiskuvaa ennen kieltoa. Olisimme saaneet pelatakin, mutta ei meistä monikaan tainnut innostua asiasta. Paapalle ja minulle vierailu kasinolla oli ensimmäinen laatuaan. Komeat olivat puitteet, mutta kiinnostus uhkapeleihin ei osunut meidän kohdallemme.

Järvi oli päivän pääkohteemme. Kasinon jälkeen bussi vei meidät järven toiselle puolelle, satamaravintolaan. Ruoka oli perinteisen hyvää, etenkin jälkiruoka - marjasmoothie - oli herkullinen. Ruokailun aikana selvisi, että käytössämme oleva bussi oli liian suuri: emme mahtuneet edessämme olevan tunnelin läpi. Kuljettajamme (joka oli vaihtunut kahden ensimmäisen päivän jälkeen) ajoi kuitenkin rantatietä pitkin pienen matkaa, joten saimme nauttia upeista järvimaisemista sekä aivan rannan tuntumasta ravintolan kohdalla että myös hieman korkeammalta rinteeltä. 

Seuraava kohteemme oli Abbaye Hautecombe -luostari, joka sijaitsi ruokailupaikastamme vain pienen matkan päässä pohjoisessa. Kun emme päässeet suorinta reittiä, jouduimme kiertämään koko 18 kilometriä pitkän Bourget -järven ympäri. Aikaa kierrokseen meni liki tunti ylimääräistä. Kun ruokailukin oli vienyt vähän liikaa aikaa, olimme luostarissa yli tunnin myöhässä. Maisemat järveä kiertäessämme olivat kyllä huikeat, etenkin silloin, kun kuljimme reilusti järven yläpuolella. 

Abbaye Hautecombe on toiminut vuosisatojen ajan luostarina, mutta ei ole enää siinä käytössä. Paikalla käy kuitenkin muutama miljoona turistia vuosittain ja jotkut ovat paikan päällä myös harjoittamassa hengellistä toimintaa ekumeenisessa yhteisössä, joka paikkaa nykyisin isännöi. Pääsimme myöhästymisestämme huolimatta sisään luostarin kirkkoon, joka olikin kaiketi paikan keskeisin nähtävyys. Kirkko oli erittäin koristeellinen, mutta kuitenkin vain marmoripintaisena. Monista kirkoista tuttu kulta ja värikylläisyys puuttuivat. 

Kun kierroksemme oli ohi puolessa tunnissa, emme ehtineet ihailla paljonkaan niitä upeita maisemia, mitkä luostarista olisivat avautuneet järvelle. Matkalla niitä näimme taas, sillä kiersimme jo kolmatta kertaa järven rantaa pitkin matkallamme Lyonia kohti. Kuljettajamme oli aika kokematon, joten pientä seikkailua sisältyi myös Lyonin sisäänajoon. Meille oli varattu illaksi ruokailu hotellin lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan, minne päädyimme jälleen yli tunnin myöhässä.  

Iltaravintolamme oli pieni kellariravintola Tassee, joka sijaitsi vain muutaman korttelin päässä hotellistamme, aukion takana. Ruoka oli jälleen erinomaista, mutta kyllä tukeva pihvi myöhään illalla oli minulle liikaa. En syönyt kuin pienen murenen pihvistä. Päivän myöhästelyt ja seikkailut olivat hyvin ranskalaisia, tällaista tässä maassa on tapahtunut jokseenkink kaikilla reissuillamme. Lopulta liian myöhäinen ruokailu ja hotellin huono sänky pilasivat yöuneni ja seuraava turistipäivä menee sumussa. Joskus turistin elämä on tätäkin, ei pelkkää upeaa hehkutusta.