Ranskan kaunein kaupunki

Ranskan kaunein kaupunki

Perjantaiaamu valkeni meille matkalaisille valoisana. Paitsi että aurinko paistoi, myös bussimme ja kuljettajamme oli vaihtunut. Edellisen bussin ovi reistaili ja ilmeisesti palautteemme kuljettajasta oli päätynyt bussifirmalle, kun myös kuljettajamme vaihtui. Nyt saimme jälleen kokeneen ja reitit tuntevan kuljettajan. Porukkamme tuntui olevan yhtä hymyä.

Lyonista lähdimme jo paluumatkalle, kohti Geneveä. Ensimmäinen etappimme oli Les Perouges, kaupunki jonka ranskalaiset ovat äänestäneet maansa kauneimmaksi. Kaupunki on ollut olemassa jo noin 800 jKr,  mutta varsinaisen kukoistuskautensa se oli kokenut 1500-luvulla. Sen jälkeen kaupunkia on pidetty kunnossa ja vähän uudistettuikin, mutta alkuperäinen keskiaikainen kaupunki säilyttäen. 

Les Perouges oli todellakin näkemisen arvoinen. Kaupunki - tai ehkä paremminkin kylä - sijaitsee muusta maisemasta kohoavalla kukkulalla, peltomaisemien keskellä. Rakennukset olivat kaikki paikallisesta kivestä tehtyjä, vaalean ruskeita. Katot olivat punatiilisiä, mikä oli antanut nimen koko kaupungille. Kukkulalla oli kirkko, joka oli toiminut myös puolustuslinnana. Talot olivat usein kiinni toisissaan tai niiden välissä oli kiviaitoja ja takana pieniä puutarhoja. Kaupungissa oli tietenkin lukuisia ravintoloita ja kahviloita, mutta myös museo, joka oli rakennettu sisätiloiltaan keskiaikaiseen asuun. Museon yläkerran päällä oli vielä torni - ranskalaisissa taloissa torneja näkee varsin usein - ja sinne tietenkin kiipesimme. Tornista näimme kaupungin kattojen yläpuolelle ja kauniisti myös ympäröivää maisemaa. 

Lounastimme Les Perougesissa - salaattia, ankanpoikaa perunoilla ja jälkiruokana paikallista herkkua galettea. Se on eräänlainen makea pizza, joka sisältää paljon voita ja sokeria. Näitä kulinaristisia kokemuksia on nyt tullut vastaan monenmoisia, joten taidanpa kirjoittaa niistä jossain vaiheessa vielä oman pienen päivityksensä.

Ranskan kauneimmasta kaupungista lähdimme jälleen moottoritielle ja kohti Geneveä. Kun Alppeja kohti menimme, tuli vastaamme useita tunneleita, huikean korkeita siltoja ja vuoristoisia rotkomaisemia. Edessämme siintivät lumihuippuiset Alpit. Vajaan 2 tunnin matkan jälkeen pääsimme Geneveen.

Kun olimme vieneet matkalaukkumme hotellille, alkoi iltaohjelmamme Genevessä. Ensimmäisenä kohteenamme oli suklaatehdas, tai oikeammin käsityöpaja, missä suomalainen Mirjami valmisti suklaita. Alle 40-vuotias nainen oli asunut jo lähes puolet elämästään maailmalla ja päätynyt lopulta suklaantekijäksi Geneveen. Mirjamin työ on palkittu muutama vuosi sitten, kun hän on saanut Geneveen parhaan suklaantekijän tunnustuksen. Se ei ole suklaan teon luvatussa maassa ollenkaan turha titteli. 

Mirjami omistaa miehensä ja toisen pariskunnan kanssa yrityksen, joka työllistää noin 14 työntekijää. Suklaan lisäksi yritys valmistaa kakkuja ja leivonnaisia. Niitä myydään yrityksen myymälässä työtilojen läheisyydessä. Saimme ensin maistaa Mirjamin valmistamia suklaita tehtaan puolella. Tuskin koskaan pääsemme maistamaan yhtä tuoreita suklaita, sillä osa suklaista päällystettiin suoraan edessämme. Tuoreen suklaan maku oli pehmeän suloinen, mutta myös raakakaakaon alkuperämaalla on merkitystä makuun. Maistelun jälkeen kipitimme myymälään, missä saimme ostaa lisää suklaata. 

Suklaamyymälän jälkeen iltamme sai ikävän sävyn. Olimme edellisen päivän Lyonissa, tänään siellä räjähti. Hotellimme sijaitsi vain muutaman korttelin päässä räjähdyspaikasta ja keskiviikkoillan ruokapaikkamme viereisellä kadulla. Ranskalainen maahanmuuttajataustainen bussikuskimme oli täysin järkyttynyt. Terroristien teot rajoittavat ihmisten liikkumista, mutta juuri siihen ei pitäisi mennä vaan elää mahdollisimman normaalisti terroristeista huolimatta.

Geneven iltamme päättyi Edelweiss -ravintolaan, missä elävä musiikki soi ja rohkeimmat turistit pääsivät kokeilemaan alppitorven soittoa. Ruoka oli kyllä sitten ikävän sveitsiläistä: alkupalana kuivattua lihaa ja leipää, pääruokana leipäpaloja ja juustofondue, jälkiruokana kuiva, marenkityyppinen kakkupala, kermavaahtoa ja hilloa. En jää kaipaamaan sveitsiläistä keittiötä!