Amalfin rannikko
Tiiviisti koostetun lomamatkamme viimeinen retkipäivä oli tänään, pääsimme tutustumaan Amalfin rannikkoon. Alue on 50 km pitkä ja kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohde. Se edustaa Italian rannikon kulttuurimaisemaa. Tätä kulttuurimaisemaa saimme ihailla pääosin bussin ikkunasta, mutta muutama pysähdyskin matkaan mahtui.
Lähdimme matkaan bussillamme Vicosta kohti Sorrentoa. Suurin osa ryhmämme jäsenistä oli jo käynyt siellä perjantaina, mutta matkamme oli taittunut junalla. Emme olleet nähneet upeaa Sorrentoa rannikon suunnasta. Onneksi rannikkotien varrella oli pysähdyspaikka, mistä pääsimme ihailemaan tätä upeaa kaupunkia. Näky oli jälleen henkeä salpaava, kaukaa näki kokonaisuuden paremmin kuin perjantaina rannalla ollessamme. Sorrentoon emme enää menneet, vaan ajoimme siitä ohi Piano de Sorrenton ja Metan läpi. Näiden läpi olimme ajaneet junalla Sorrentoon mennessämme, mutta bussin ikkunasta näkee kuitenkin enemmän. Kaupungeissa oli paljon pieniä puutarhaviljelmiä; sitruunapuita ja viiniköynnöksiä oli tietysti oikein runsaasti.
Sorrenton niemimaan poikki ajettuamme saavuimme Salernon lahdelle, missä Amalfin rannikko sijaitsee. Alueen ensimmäinen kaupunki on Positano. Se on kertakaikkiaan hurmaava kaupunki, joka on kokonaan rinteeseen rakennettu, kuten muutkin Amalfin alueen kaupungit. Ennen Positanoa pysähdyimme jo kertaalleen ottamaan valokuvia upeasta, jyrkästä, mereen melkein pystysuoraan laskeutuvasta maisemasta. Itse Positanon kaupungista en saanut otettua kuvia, sillä ennen kaupunkia eikä sen alueellakaan voinut pysähtyä.
Amalfin rannikkotie on paikoin hyvin kapea ja erittäin mutkainen, sillä se kulkee koko matkansa suoraan meren yläpuolella kalliojyrkänteellä. Korkeanpaikankammoisella matkatoverilla oli kestämistä, mutta minä nautin suuresti upeista maisemista. Kun tie on hyvin kapea, ei sinne voi pysähtyä kuin satunnaisten levikkeiden kohdalle, ei edes kaupungeissa. Kaupunkeihin työhön menevät ihmiset joutuvat jättämään autonsa ties minne, kilometrien päähän työpaikoistaan. Turistibusseille tie on muutettu yksisuuntaiseksi eikä yli 12 metrin mittaisia busseja päästetä tielle enää ollenkaan. Vain paikallisbussien ja Amalfin alueella majoittuvia turisteja kuljettavat bussit pääsevät kulkemaan tietä molempiin suuntiin.
Rannikon paikkakunnat Amalfin ja Positanon välillä ovat Conca dei Marini, Furore ja Praiano, sanoo Wikipedia. Nämä paikkakunnat näimme matkamme varrella. Ennen Amalfiin saapumista pysähdyimme pienelle paussille keramiikkakaupan kohdalla. Paikan tuotanto oli niin kaunista, että joitakin esineitä piti ostaa, vaikka ei olisi ollut tarvettakaan. Jopa myymälän yhteydessä sijaitseva WC oli päällystetty upeilla kaakeleilla! Keramiikka on Napolin ympäristössä merkittävä teollisuudenala, värikkäitä ja kauniita kaakeleita, astioita ja koriste-esineitä on myynnissä joka kaupungissa. Sitruunateema on keramiikassa hyvin esillä.
Amalfiin pysähdyimme pariksi tunniksi. Bussille oli varattu kahden tunnin parkkipaikka netin kautta etukäteen. Ilman varausta olisi vain pitänyt ajaa ohi, sillä takaisinkaan ei olisi voinut palata. Kävimme katsomassa paikallista kirkkoa ja sen jälkeen saimme viettää vapaata aikaa kaupungissa. Kaupunki oli ihastuttavan kaunis, mutta turisteja oli täälläkin tungokseen asti. Kiertelimme kaduilla, nautimme lounaan ja kävelimme lopuksi aallonmurtajalle ottamaan kokonaiskuvan kaupungista. Kävellessä maaston jyrkkyys tuli helposti esille. Tasaisia kohtia ei tainnut olla kuin rantakadulla ja kirkon aukiolla. Portaita kiivettiin, ne toimittivat kävelykatujen virkaa.
Matkamme jatkui Amalfista kohti rannikon takana olevaa vuoristoa. Sielläkin olevat kunnat kuuluvat maailmanperintökohteisiin. Pysähdyimme Ravelloon, missä tutustumiskohteena oli Villa Rufolo. Paikka on kuuluisa Wagner -musiikkijuhlistaan. Upea paikka se olikin, mutta myös maisemat korkealta vuoristosta (noin 800 m) alas laaksoon olivat jälleen komeat.
Ravellosta ajoimme vuoriston poikki kohti Vesuviusta, ensin ylös ja sitten alas mutkaisia serpentiinitietä pitkin. Maisemat olivat edelleenkin hienoja, jyrkkiä ja rannikkoon verrattuna metsäisiä. Kävimme runsaan kilometrin korkeudessa ennen laskeutumista takaisin merenpinnan tasolle. Vanhaa tuttua reittiä pitkin pääsimme takaisin hotellille.
Sorrenton seudulle suuntautunut lomamatkamme alkaa olla loppusuoralla. Tulopäivää lukuun ottamatta olemme käyneet uimassa meressä joka päivä. Perjantaina uimme Sorrentossa, muina päivinä hotellimme rannassa. Meressä uiminen on ihanaa ja tämä mahdollisuus piti ehdottomasti hyödyntää. Arvioin, että veden lämpötila oli 25 asteen seutuvilla.
Säät olivat meille suosiollisia. Hellettä oli joka päivä, nyt viimeisenä lomapäivänä asteita oli 29. Vesuviuksella käydessämme sää oli hieman muita päiviä viileämpää. Pääosin taivas pysyi puolipilvisenä tai utuisena, mikä on ymmärrettävää kosteassa ilmanalassa. Meillekin se sopi, eipähän sää muuttunut mahdottoman tukalaksi missään vaiheessa.
Aamulla olisi vielä aikaa nauttia Italian maisemista, mutta taidamme tyytyä lounaaseen ja pieneen aamukävelyyn. Kotimaa kutsuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti