Vanha ihastus 30 vuoden takaa, Capri

Vanha ihastus 30 vuoden takaa, Capri

Liki 30 vuotta sitten olimme käyneet Caprilla, nähneet Axel Munthen huvilan ja sinisen luolan. Silloinen kokemuksemme oli hieno ja etenkin sininen luola on jäänyt lähtemättömänä elämyksenä mieleen. Odotukset tätä päivää kohtaan olivat suuret. Oppaanamme oli suomalaissyntyinen, yli 30 vuotta sitten Italiaan muuttanut Maria. Matka taittui laivalla Vicon satamasta Caprin Marina Grandeen. 

Retkemme ohjelmaan ei kuulunut käyntiä sinisessä luolassa. Se on Caprin tunnetuin nähtävyys, juuri se, joka on aikoinaan tehnyt Caprin kuuluisaksi. Turistivirrat ovat kasvaneet 30 vuodessa mittavasti, sen huomasi kaduilla ja jokaisessa vierailukohteessamme. Ikävä kyllä tämä ruuhkaisuus on tukkinut sinisen luolan niin, että jonotus sinne olisi kestänyt jopa pari tuntia. Jätimme väliin, vaikka polte sen näkemiseen  olisi ollut kova. 

Caprin Marina Grandesta lähdimme paikallisilla, minikokoisilla busseilla Anacapriin. Saaren kadut ovat mitättömän kapeita, joten paikalliset bussit ovat niihin mitoitettuja. Katuja ja teitä on yhteensä 22 km. Saari on hyvin jyrkänteinen  ja vaikeakulkuinen. Siksi katuja on käytännössä vain näiden kahden kunnan, Caprin ja Anacaprin, keskustojen alueilla ja niiden välissä menee hieman pidempi maantie. Anacapriin johtava tie kulkee aivan jyrkänteen reunalla ja maisemat tieltä Caprin satamaan ovat komeat. 

Anacaprissa tunnetuin nähtävyys on Axel Munthen huvila. Sitä ennen Maria kuitenkin suositteli meille nousua köysiradalla ylös saaren korkeimpaan paikkaan, Monte Solaralle, reiluun 500 metriin. Matka keikkuvassa tuolissa kesti vartin verran, joten pari korkeanpaikankammoista ryhmäläistämme jäi matkasta pois. Jo matka vuorelle oli ihana, maisemat kauniit ja kyyti tasaisen miellyttävä. Oli mukava katsella alhaalla, melko lähelläkin, sijaitsevia taloja ja kasvillisuutta. Oli puita, viiniköynnöksiä, pieniä viljelysplänttejä, koristekukka ja villejä niittykukkia. Pilvet roikkuivat vuoren rinteiden tasolla, mutta kaikkiaan sää oli tässä vaiheessa kohtalaisen kirkas.

Ylhäällä vuorella maisemat olivat taivaalliset. Tässä oli tämän reissumme ensimmäinen Vau-efekti, vaikka Sorrentokin oli ollut maisemiltaan komea. Jyrkänne saaren eteläreunalla oli melkein pystysuora ja näköalatasanteen alapuolella monen sadan metrin päässä näkyi upea turkoosi meri kivikkoisine rantoineen ja kalliomuodostelmineen. Lokit liitelivät kalliohuippujen tasolla. Tämä köysiratamatka oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Kun lähdimme sinne Marian ehdotuksesta ensimmäiseksi aamulla, ei sinne ollut edes ruuhkaa. Alas palattuamme jono lippuluukun ulkopuolella oli jo huomattavan pitkä ja myöhemmin vielä pitempi. Oppaamme asiantuntemus tuli esille myös tällaisissa pienissä yksityiskohdissa.

Axel Munthen huvila oli meille matkakohteena entuudestaan tuttu. Joitakin asioita tai maisemia muistimme hyvin, mutta Marian opastus avasi monia uusia asioita huvilasta ja sen isännästä. Kun taas näimme maiseman alas Caprin Marina Granden suuntaan, oli helppo ymmärtää, miksi nuori ruotsalaislääkäri oli tähän maisemaan niin rakastunut, että halusi sinne itselleen huvilan rakentaa. 

Anacaprissa nautimme nopean lounaan ja matkustimme bussilla rinnetietä pitkin Caprin kaupungin keskustaan. Tämä osa kaupungista oli meille kokonaan uutta. Keskustassa oli muutama katu ja aukio - luksustavaroita myyvä katukin löytyi, sillä kesäisin monet kuuluisuudet lomailevat täällä. Rakennukset ja kadut olivat kauniita ja hyvässä kunnossa. Kuljimme Augustuksen puistoon saakka saaren kapeimmassa kohdassa sen toiselle laidalle. Saaren etelä-reunalla on kohtalaisen paljon asutusta, komeitakin taloja, mutta autoliikenne sinne on kokonaan kielletty.  Näihin taloihin pääsee siis vain kävellen - ei edes polkupyörällä - tai sitten alapuolelta rannan kautta veneillä rantaan ja rappuja ylös! Maisemat puiston näköalapaikalta olivat yhtä huikeat kuin aamupäivän vuorelta, sillä suunta oli sama. Nyt olimme vain lähempänä meressä olevia komeita kalliomuodostelmia. 

Hetken vapaan kuljeskelun jälkeen lähdimme vielä joukolla pienellä laivalla matkalle saaren ympäri. Tällä laivamatkalla hahmottui saaren rannikon jylhyys kokonaisuudessaan. Satamaksi soveltuvaa hyvää matalaa kohtaa ei ole muualla kuin Marina Granden ja saaren toisella puolella olevan Marina Piccolan kohdalla. Muilta osin saaren rannat ovat pystysuoraa kalkkikivikalliota. Saaren rannikolla on korkeita kalkkikivimuodostelmia sekä muutamia luolia, mm. kuuluisin Sininen ja sen lisäksi Vihreä ja Valkoinen luola. Muiden luolien seutuvilla pyörähdimme, mutta Sininen luola jäi tietysti kaukaisen vilkaisun asteelle, kun koko metrin kokoisen suuaukon ympäristö oli täynnä odottavia veneitä. Luolaan sisälle mahtuu vain 2-3 pientä venettä kerrallaan, matkustajia kussakin 3-5 henkilöä. Luola ei kohta vedä kaikkia turisteja, joita paikalle rynnistää. Caprin ihanuus kaatuu kohta omaan mahdottomuuteensa. 

Kaikesta katuja täyttäneestä turistiruuhkasta huolimatta Capri oli edelleenkin ihana. Ehdottomasti haluan matkustaa sinne uudelleenkin. Ajankohta on todennäköisesti pahimpien turistikuukausien ulkopuolella ja mielellään varaisin saarelle useamman kuin yhden päivän. Turkoosi vesi ja komeat maisemat kutsuvat paikalle vielä jonain päivänä.