Historiallinen Pompeiji, uinuva Vesuvius

Historiallinen Pompeiji, uinuva Vesuvius

Tämän päivän retkemme suuntautui Pompeijiin, Italian 2000 vuotta vanhaan historialliseen kaupunkiin, maailmanperintökohteeseen. 24. elokuuta vuonna 79 ajanlaskun alun jälkeen noin 10 - 12 000 asukkaan kaupunki on hautautunut Vesuviuksen räjähdysmäisen purkauksen alle, tuhkan ja laavakiven peittoon. Paksuutta tällä kierroksella on ollut 6-8 metriä ja talojen rauniot ovat jääneet näkyviin ainakin osittain. Haudanryöstäjät ovat vieneet osansa paikalla olleista rikkauksista, mutta lopulta alueella on alettu tehdä systemaattisia kaivauksia 1700- luvulta alkaen. Ensimmäisiä turisteja alueelle lienee tullut joskus 1800 -luvulta alkaen ja nykyisin turisteja käy päivittäin tuhansia. 

Koko Pompeijin vanhan kaupungin alueesta vain noin kaksi kolmasosaa on saatu kaivettua näkyviin. Alue on mittavan kokoinen, 66 hehtaaria, joten  arkeologiasta kaivaustyötä on tehtäväksi vielä kymmeniä vuosia, eihän se ilmaistakaan ole. Pitkä pääkatu, keskusaukio, teatteri, amfiteatteri (se soikea rakennus, missä gladiaattorit taistelivat), lukuisia palatseja ja rakennuksia - kaupungin monipuolisuus on ollut häikäisevää ja nämä kohteet ovat jo nähtävillä. Kaupungin rakennuksista löytyy paitsi asuinrakennuksia, myös mittava kylpylä, lukuisia leipomoita, muita käsityöläisrakennuksia ja ilotalo. Talojen seinät on peitetty aikoinaan kokonaan maalauksilla, joista pieni osa on säilynyt ja nykyisin jo haalistunut. Kukkia ja eläimiä löytyy monista seinämaalauksista ja ilotalossa kuvat ovat tietenkin eroottisia. Kun Pompeijin runsas eroottinen kuva-aineisto on löydetty, sitä on pidetty epäsiveellisenä näytettävänä turisteille. 1800-luvulla kuvia sisältävät rakennukset on suljettu yleisöltä ja vielä 1970-luvulla eroottisia kuvia ovat päässeet ilotaloon katsomaan vain miehet!

Pompeijissa kävellessä olo oli lähinnä uskomaton: kävelimme samoilla katukivillä, missä ihmiset olivat kulkeneet jo 2000 vuotta aikaisemmin - sama fiilis on ollut aikoinaan Roomassa Forum Romanumilla kulkiessa. Kaupungin monipuolisuus ja palveluiden kehittyneisyys hämmästyttää. Taide on ollut korkeatasoista. Kuvaus Pompeijin tuhosta on jäänyt historiankirjoitukseen hyvin tarkasti, sillä roomalaiset aikalaiset (Tiberius nuorempi) ovat kirjoittaneet tapahtumat muistiin. Kun tuho on ollut niin hirvittävän äkillinen, se on yllättänyt ihmiset arkiaskareissaan. Ihmisten kehot ovat tuhoutuneet ja jättäneet laavakivi-tuhkakerroksen alle tyhjän onkalon. Kun paikan arkeologiset kaivaukset on aikoinaan aloitettu, nämä onkalot on täytetty kipsimassalla. Samalla tekniikalla on saatu näkyväksi myös kaupungin tuhoutuneita rakenteita, kuten puisia ovia. 

Pompeiji muuttuu ja kehittyy ajan myötä, kun kaivauksia jatketaan. Maailmanperintökohteesta emme tällä retkellämme nähneet kuin pienen pienen kulman. Jos aluetta haluaisi tutkia perusteellisesti, täällä saisi kulutettua useankin päivän. Näin hienoon kohteeseen ei kyllästy koskaan.

Lounaan jälkeen bussi kuljetti meidät Vesuviukselle, sille hirveälle tulivuorelle, joka aikoinaan oli haudannut Pompeijin purkauksellaan. Niitä on ollut Pompeijin historiassa tuon kuuluisimman purkauksen jälkeenkin, mutta ei enää vuoden 1944 jälkeen. Nykyisin Vesuviusta pidetään uinuvaan tulivuorena. 

Bussilla pääsimme Vesuviuksen lipputoimiston lähelle. Siitä alkoi 800 metriä pitkä, reilu 100 metriä nousua mukanaan tuonut kiipeäminen. Aamupäivällä Pompeijissa sää oli ollut kohtuullisen kuuma, kun talojen raunioiden välissä ei paljon tuuli puhallellut. Vesuviuksella kiipesimme runsaan 1100 metriin korkeuteen. Ilma oli totta kai viileämpi kuin meren pinnan tasolla, mutta myös tuuli vilvoitti. Maisemat olivat kauniita, mutta kohtalaisesti utuisten pilvien peitossa. Matkaa ylämäkeen taitoimme tasaisen tappavaan tahtiin, hitaan varmasti. Huipulle pääsimme puolessa tunnissa. Edessämme avautui nukkuva kraateri, tummaa kiveä ja soraa, ympärillä Napolinlahden kaupungit, Torre del Greco ja Torre Annunziata. Uinuva Vesuvius päästeli keveitä rikinkatkuisia tupsahduksia. 

Vesuviuksen kraaterin reunalta mukaan tuli ostettua muutama laavakivestä valmistettu koriste-esine ja kohdetta kuvaava postikortti. Kokemuksena Vesuvius oli vaikuttava sekin, onhan se yksi Euroopan kuuluisimmista tulivuorista ja edelleenkin odotetaan, että jonain päivänä se räjähtää uudelleen kuin shamppanjapullo. Se tietäisi kovia aikoja tulivuoren rinteillä asuville 850 000 ihmiselle. Vulkaaninen toimita tällä alueella ei ole mikään pikkujuttu. 

Retkemme jälkeen palasimme hotellille, kävimme uimassa hotellin edustalla meressä ja nautimme iltapalaa huoneessamme. Välillä pitää kerätä voimia, tänään taitaa pieni venyttelykin olla paikallaan. Huomenna on tämänkertaisen lomamme viimeisin retkipäivä, tutustumme Amalfin rannikkoon, missä maailmanperintökohteita on peräti 16! Kyllä Italia on aikamoinen maa, poliittisista seikkailuistaan huolimatta. 

Ps. Viimeisimmässä kuvassa näkyy Vesuvius hotellihuoneemme parvekkeelta kuvattuna.