Oleellisen ytimessä hyvän sään aikaan

Oleellisen ytimessä hyvän sään aikaan

Sunnuntai oli kotiinlähtöpäivämme. Kun lentokentälle piti lähteä vasta iltapäivällä, muodostui sunnuntaista käytännössä melkein kokonainen päivä Brysselissä seikkailemiseen. Ryhmällä ei ollut virallista ohjelmaa vaan saimme kuljeskella paapan kanssa kahdestaan koko päivän. Meiltähän se sujuu.

Päätimme mennä Atomiumiin. Se mainitaan Brysselin symboliksi ja maamerkiksi. Väitän kuitenkin, että useammat ihmiset tietävät Brysselistä paremmin EU:n kuin Atomiumin. Itse olen nähnyt sen aiemmin vain etäältä bussin ikkunasta.

Brysselin Expo sijaitsee noin 6-7 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Samalla alueella sijaitsee myös Atomium, joka on osa Expon näyttelykokonaisuutta. Alueelta löytyy myös mini-Eurooppa - lapsille hyvin sopiva kohde, Eurooppa pienoiskoossa -  Design-näyttely sekä monia vaihtuvia näyttelyitä.

Atomium koostuu yhdeksästä massiivisesta, mutta ontosta alumiinipallosta. Alimman pallon kohdalta mennään sisälle ja hissillä suoraan ylös ylimpään palloon. Pallo on 102 metrin korkeudessa, joten sieltä avautuivat kohtuullisen mukavat maisemat kaupunkiin. Pallon huipulla oli vielä kahvila-ravintola, missä nautimme kahvit. Itse maisema oli parissa minuutissa katsottu.

Vaikka hissi toi meidät suoraan alas, ei näyttely päättynyt siihen vaan meidät kierrätettiin liukuportaita ja rappusia pitkin kuuden muun pallon läpi. Niissä oli monenmoisia pieniä näyttelyitä mm. Atomiumin rakentamisesta. Ja lopussa oli tietenkin  kauppa, mistä sai ostaa pikku-atomeja.

Expo-alueella menimme myös Design-osastolle, missä oli esillä muoviesineiden näyttely. Kokoelmaan oli löydetty mittava määrä erilaista muovihärpäkettä, lähinnä erilaisia huonekaluja, suunnilleen 1950-60-luvuilta alkaen. Aikanaan ne ovat edustaneet ultramodernia muotoilua ja avaruusaikaa. Nykyihmisen silmissä ne olivat lähinnä säälittäviä ja huvittavia aikansa moderneja esineitä. Vanhoissa elokuvissa niitä on nähnyt edustamassa kuvitelmaa tulevaisuuden atomiajan maailmasta.

Käynti Expon alueella vei suunnilleen sen ajan, mitä olimme sille suunnitelleetkin käyttävämme. Palasimme metrolla melko lähelle hotelliamme ja lähdimme kävellen etsimään mieluista ruokapaikkaa. Alueella näytti liikkuvan runsaasti arabitaustaisia ihmisiä. Valitsimme alueelta kalaravintolan, jossa pääosa asiakkaista näytti olevan juuri näitä paikallisia.

Kokemus oli omanlaisensa ja jokseenkin eksoottinen. Paikan nuorin tarjoilija, vähän yli 10-vuotias poika oli ainoa, joka osasi englantia ja opasti meidät systeemiin. Painettuja ruokalistoja ei ollut. Kalat valittiin suoraan kylmäaltaasta. Kun niiden nimiä ei tietenkään voinut tietää, valinnat piti näyttää sormella osoittamalla. Otimme jättikatkarapuja ja jotain pientä vaaleaa kalaa. Tarjoilija mätti niitä kulhoon ja me ilmoitimme, mikä määrä oli riittävä. Ranskan kielitaitoni riitti juuri siihen, "Hyvä on"! Kalan hinta laskettiin painon mukaan. Lisukkeeksi valitsimme tuoresalaattia ja paellan tapaista riisiruokaa. Ne tarjoiltiin nopeasti, mutta kala tuli hitaammin. Asiakkaita oli paljon ja tilauksiin tulevat kalat paistettiin yhdellä grillillä. Kalan kanssa söimme leipää. Kokonaisuus oli ihan hyvä. Annos ei kalaa lukuun ottamatta yltänyt korkeimmalle tasolle, mutta hinta-laatusuhde oli huippuhyvä, yhteensä noin 20 euroa. Kannatti kokeilla aivan paikallistakin ravintolaa.

Iltapäivän päätteeksi ehdimme vierailla vielä Grande Placella ja juoda kahvit hotellilla. Muutoin bussikuljetuksemme odottelu sujui netissä notkuen. Brysselissä oli ilmainen Wi-fi, mutta se toimi vain paikka paikoin. Hotellissa jouduimme turvautumaan sen tarjoamaan heikohkoon yhteyteen.

Mukava auringonpaiste ja yli +20 asteen lämpötila oli hellinyt meitä matkallamme koko ajan.  Brysselin normaalin sään versiona sellainen oli hyvin suosiollinen. Oli ihanaa olla muutama päivä uudelleen kesässä. Hotellilla kotiin lähtöä odotellessamme alkoi sade. Lisää sadetta oli luvattu illaksi. Siinä vaiheessa me olimme jo koneessa matkalla koti-Suomeen. No, vastineeksi lennollamme ei ollut yhtä upea kone kuin menomatkalla. Palasimme vanhalla 100-paikkaisella purtilolla. Auringonlasku pilvien yllä oli kuitenkin lempeän vaaleanpunainen.

Waterloo

Waterloo

Bussi kuljetti ryhmämme tänään aamulla 20 km Brysselin ulkopuolelle Waterloohon. Oppaanamme oli jälleen Kaarina.

Kaikki varmaankin muistavat historian ja Waterloon taistelun, missä Napoleon lopulta hävisi naapurimaittensa liittoumalle. Kertaalleen Napoleon oli jo karkoitettu Elballe, mutta sieltä hän karkasi, kokosi joukkonsa uudestaan ja oli muutaman kuukauden uudelleen vallassa ennen Waterloota. Sinä aikana muut valtionpäämiehen tanssivat Wienin kongressissa, mutta saivat sentään aikaan sopimuksen sotilasyhteistyötä. Sen yhteistyön seurauksena Napoleonin joukot lyötiin Waterloossa. Häviön jälkeen hänet karkoitettiin St Helenan saarelle, missä hän lopulta kuoli vankeudessa.

Waterloon taistelualueelle on rakennettu hieno maanalainen museo, missä on laaja näyttely taistelusta ja sitä edeltäneestä poliittisesta tilanteesta. Osa tauluista oli toteutettu videotekniikkalla. Kun katsoja painoi kuuntelulaitteita, alkoi kuva elää. Savu leijui maisemassa, kuva läheni tai loittoni. Tekniikka toimi ja oli hienosti toteutettu. Yhtenä osana vierailua oli 4D- elokuva taistelusta. Sotilaat marssivat pistimet tanassa suorissa riveissä, hevoset laukkasivat suoraan katsojien päälle, savu haisi. Toteutus oli hyvin onnistunut. Museon maanpäällisessä, ilmeisesti kellaria vanhemmassa osassa oli 12 metriä korkea, koko rakennuksen kiertävä maalaus taistelusta. Museon kokonaisuus oli hienosti toteutettu ja vaikuttava. Tähän oli panostettu kovasti ja se tuntui kannattaneen. Normandian maihinnousun lisäksi Waterloon taistelu lienee Eurooppalaisen sotahistorian tunnetuimpia taisteluita ja turisteja käy paikalla paljon.

Itävallan kuningas oli rakennuttanut Waterloon taistelupaikalle korkean kukkulan ja sen päälle valtavan leijonapatsaan. Kukkulan paikka on valittu juuri tähän kohtaan siksi, että Itävallan (Orangen) prinssi oli haavoittunut siellä. Kiipesimme kukkulalle ja katselimme tasaisen maiseman peltoja ja maalaistaloja. 201 vuotta aikaisemmin siellä olivat joukot taistelleet ja kuolleet. Alueen pelloilta löytyy edelleenkin esineitä, jotka ovat peräisin taisteluihin osallistuneilta miehiltä.

Paluumatkan Waterloosta Brysseliin teimme Waterloon ja Ukkelin (lausutaan ykkl) kylien kautta. Oppaamme Kaarina tunsi alueen ja osasi esitellä paikkoja. Ryhmämme kyseli häneltä vielä belgialaisesta yhteiskunnasta ja ihmisistäkin. Ehkä jotain yleissivistävää jäi mieleen, mutta ne detaljit saatte tarkistaa muista lähteistä.

Brysseliin palattuamme oli jälleen kiire ruokailemaan. Päädyimme syömään paikallisruokaa, kania. Annos oli kohtalainen, mutta muina päivinä olimme syöneet parempia ruokia. Kohdallemme on sattunut jokseenkin hyviä ruokapaikkoja eikä hintataso ole ollut mitenkään kohtuuton. Ikävää pettymystä ruokailuissa ei ole tullut vastaan kertaakaan, mutta aamupala ei ole ollut Buenos Airesin hotellimme tasoa, siellä liha oli niin taivaallisen hyvää.

Päivän ostoksena emme päätyneet pitsiin, vaikka se täällä kuuluisikin asiaan. Pitsit ovat kauniita, mutta ne eivät oikein sovi tyyliimme. Ostimme sen sijaan gobeliinikaupasta orkideakuvioisen pöytäliinan ja tyynynpäälliset. Huomenna kotimatkalla pitää ostaa vielä suklaata. Sitä olemme tankanneet jo täällä paikan päällä, valmistajia ja putiikkeja löytyy joka lähtöön.

Eurooppalaisen päätöksenteon ytimessä

Eurooppalaisen päätöksenteon ytimessä

Toinen vierailupäivälle sisälsi aamupäivällä tutustumiskäynnin NATOon ja iltapäivällä EU-komissioon. NATOssa ei saanut kuvata mitään, joten kuvia sieltä en teille voi tähän liittää. Vierailumme isäntinä toimivat Suomen NATO-edustuston työntekijät. Suomella on edustusto Natossa samalla tavalla kuin 19 muullakin maalla, jotka ovat NATOn kumppanuusmaita. Tämä asia tuntuu olevan epäselvää monille suomalaisille, niin minullekin. Se, että edustusto on olemassa, ei ole mitenkään ihmeellistä. Jos olen ymmärtänyt asian oikein, niin tämä edustusto on Suomen suurlähetystö NATOn toimintojen suuntaan. Suomelle on tärkeä seurata NATOn tapahtumia, vaikka emme jäseniä olekaan.

Ennen EU-toimintoihin tutustumista ryhmällemme oli varattu hieman aikaa ruokailuun EU-virastojen alueella. Seudulta löytyi monta mukavaa pikaruokapaikkaa: oli luomukasviksia tarjoava ruokala tai sushi-pikaruokala. Molemmissa annokset oli pakattu siisteihin pienin pakkauksiin, jotka saattoi ottaa mukaansa. Valikoima oli runsas, ja lämmintä ruokaa, jälkiruokia ja kahviakin oli tarjolla. Kaiken pystyi ottamaan mukaansa tai nauttimaan paikan päällä. Nämä ravintolat oli selvästi suunnattu kiireisille, trendi- ja terveystietoisille EU-virkamiehille ja - naisille. Tosin virastorakennuksissa oli omiakin ravintoloita, mutta niihin eivät vierailijat päässeet sisään. Myöhemmin meille kerrottiin, että näissä EU-rakennuksissa on virkailijoille tarjolla päiväkodit, kaupat, elokuvateatterit, liikuntatilat ja ties mitä, joten heidän ei käytännössä tarvitse poistua sieltä koko päivänä. Virkailijoista EU:ssa on yli 50000 ja lobbareitakin yli 40000 (muistan joskus kuulleeni).

EU-komission rakennukset lienevät kaikille tuttuja TV:stä. Sisälle kuljetaan henkilöiden tunnistuksen ja turvatarkastuksen kautta. Rakennuksessa liikutaan vain virkailijan seurassa, edes hisseihin ei voi mennä ilman ohjaajaa. Odotusaulassa oli kuitenkin kodikas tunnelma, kun odotimme ryhmämme kokoontumista ja siirtymistä kokoushuoneeseen. Aulasta otin pari kuvaa, kokoushuone ei herättänyt minussa tällaista tarvetta.

Perjantain luentomme upposi minuun selvästi paremmin kuin torstaina - vireystila taisi olla eri tasolla. Blogini agendalle en keskusteluja kuitenkaan nosta, kun tapanani on ollut kirjoittaa asioista pääosin turistin näkökulmasta. Kuvia otin kuitenkin, toivottavasti ne miellyttävät teitä, ahkerat lukijani!

Illalle oli varattu vapaata aikaa, jonka tietysti käytimme ruokailuun Hard Rock Cafessa, mutta myös pieneen shoppailuun. Oppaamme Kaarina oli näyttänyt meille Tintti-kaupan ja sieltä ostimme tuliaisina mm. pari Tintti-sarjakuvakirjaa alkuperäiskielellä. Pienimmät perheenjäsenet saavat tietysti myös varautua tuliaisiin!

Kuvissa on muutama kuvamyös EU-rakennusten viereisistä rakennuksista.

Siivellämatkaajan ekskursio

Siivellämatkaajan ekskursio

Paappa kuuluu yhdistykseen, joka järjesti tutustumismatkan Brysseliin. Kun jäsenkunta ei saanut varattua ryhmää täyteen, pääsin ryhmään täydennyshenkilönä, vähän niinkuin siivellä.

Matka alkoi tavanomaiseen tapaan Helsingistä, suoralla lennolla Brysseliin viime torstaina. Matka-aika on mukavan lyhyt, reilut 2 tuntia. Tällä kertaa se oli vielä erityisen mukava, kun saimme lentokoneeksi Finnairin uuden Airbus 350 koneen. Meille tämä oli toinen kokemus kyseisestä upouudesta isosta koneesta, kun pääsimme sellaisen kyydissä kotiin Kööpenhaminasta viime marraskuussa. Useimmat matkaseuralaisemme olivat tässä koneessa ensimmäistä kertaa. Airbusit testataan, miehistö koulutetaan ja muutenkin toimintoja opetellaan ensin lyhyillä Euroopan lennoilla ja sen jälkeen koneet siirtyvät suunnitelluille mannertenvälisille reiteilleen. Kaikki sujui hyvin ja matkanteko oli tasaista ja helppoa.

Suoraan lentokentältä ryhmämme suuntasi Suomen EU-edustustoon kuuntelemaan alustusta ja esittelyä ryhmälle sopivaksi valitusta aihepiiristä. Kun itselläni oli takana huonosti nukuttu yö ja herätys klo 5.30, oli luennon kuuntelu jonkinsorttista piinaa. En muista, milloin olisin noin kovasti pelännyt nukahtavani istualleni! Sama ongelma taisi olla aika monella ryhmämme jäsenellä. Iltapäivällä pääsimme hotellille ja iskimme paapan kanssa päämme tyynyyn. Olimme unessa jokseenkin välittömästi!

Pienten päiväunien jälkeen ryhmällemme oli varattu kävelykierros kaupungilla Kaarina Leskisen johdolla. Hän toimii oppaana Brysselissä ja monet tuttavatkin (itse asiassa minäkin) ovat kuulleet hänen opastustaan. Kävimme keskustan pakolliset nähtävyydet läpi: Manneken pis, Grande Place ja lähikadut. Reilun tunnin kävelyn jälkeen pääsimme kevyelle iltapalalle ja sen jälkeen hotellille lepäämään. Yöunia ei paljon tarvinnut houkutella!

Alla on kuvia paitsi ensimmäisen illan kaupunkikierrokselta myös seuraavalta illalta, kun kiertelimme paapan kanssa kaupunkia kahdestaan.

PS Argentiina

Kotiin palattuamme huomasimme jossain tiedon, että 1940-luvulla Argentiina on ollut maailman 8. rikkain valtio. Buenos Airesissa käytyämme ihmettelimme asiaa kovasti. Ihmetystä ei aiheuttanut niinkään tiedon todenperäisyys kuin se, miten paljon Argentiina oli noista ajoista taantunut.

On hyvinkin mahdollista, ettäArgentiinassa on ollut esim. kaivostoimintaa ja puunjalostusteollisuutta, mikä on tuottanut maahan vaurautta. Siellä ei ole kärsitty II maailmansodastakaan samaan malliin kuin Euroopassa. Tuosta ajasta lähtien muu maailma, nykyiset teollisuusmaat, ovat menneet huimasti eteenpäin, mutta Argentiina tuntui jääneen hitaaseen kehitykseen. Olihan siellä hetken aikaa vallalla sotilashallintokin.

Argentiinalaisten tuloerot ovat ilmeisesti hyvin suuret. Saman tason köyhyyttä, mitä meillä edustavat romanialaiset kerjäläiset, tuntui olevan paljon enemmän kuin meillä. Sosiaaliturvaa heillä ei tainnut juurikaan olla.  Rikkaat asuivat omilla alueillaan. Niiden asuntojen hinnat tuntuivat keskituloisen suomalaisen korviin hurjilta. Nämä suuret sosiaaliset erotko ovat niitä, millä kansantalous on pudotettu vanhasta kukoistuksessaan alaspäin.

Mitä jäi käteen?

Mitä jäi käteen?

Matkailevan mummelin kommentit vaikenivat kolmeksi päiväksi, kun varsinainen matkan agenda alkoi. Päivät kuluivat istuen, kuunnellen, ihmisiä tapailen ja kokemuksia keräten. Paappa makasi kuumeessa hotellilla.

Tuntuu, että ehdimme kokea Buoenos Airesista kaikkein oleellisimman ja pakollisen. Vaikka kaupunki on ympäristöineen yli  12 miljoonan asukkaan kokoinen, ei siellä ollut mahdottoman paljon nähtävää. Paljon vanhaa on hävitetty, kun uusia asuinalueita ja kerrostaloja on rakennettu. Toisaalta rakennuskannassa on paljon rapistuneita  ja huonokuntoisia rakennuksia, jotka eivät enää korjaamalla kohenisi. Näitä oli jo aivan keskustassa, mutta vielä paljon enemmän esikaupunkialueilla, matkalla lentokentälle. Kaupungin uusimmat ja tasokkaimmat alueet olivat Puerto Madeiron alueella, missä kuljeskelin eniten viime päivien aikana.

Monet asiat kertoivat ainakin meille maan matalasta elintasosta. Rakennusten kunto oli ensimmäinen. Toinen oli maksukorttijärjestelmän surkea toimivuus. Pankkikortti periaattessa kävi maksuvälineeksi, mutta sitten yhteyttä ei saatukaan muodostettua. Isossa tavaratalossa joudumme yrittämään puoli tuntia maksukortin toimintaa. Vaihdettiin välillä korttia, välillä maksupäätettä, mutta yhtä laihalla tuloksella. Rahalla piti maksaa, mutta onneksi eurot kelpaavat joka paikassa. Osittain ongelma johtui toisesta ongelmasta, huonosti toimivista nettiyhteyksistä. Hotellissa netti oli toimivaLobby-baarissa. Huoneeseen toimitettuna hintaa olisi tullut useampi euro tunnilta.

Oma lukunsa oli jalkakäytävien kunto. Ne olivat onnettoman epätasaisia, ja yllättäviä kuoppia putkahti eteen missä milloinkin. Kävellessä piti koko ajan tuijottaa maahan, ettei olisi taitanut nilkkojaan tai mennyt nenälleen. Sateen jälkeen edessäni kulkenut poika astui kuoppaan ja upposi nilkkaa myöten veteen.

Buenos Aires on lopulta vain pieni vilahdus Argntiinasta. Kulttuuria ja nähtävyyksiä olisi paljon, mutta oma aikataulumme ei antanut mahdollisuuksia enempään.

Kirjoitin alkuosan tekstistä 11 kilometrin korkeudessa Brasilian yllä. Sitten yritimme nukkua niin paljon kuin mahdollista. Koko 12 tuntia kestäneen lennon aikana nukahdimme kumpikin vain pari kertaa pienet torkut. Ei nukuttanut. Katsoin sitten kolme elokuvaa. Menomatkalla katsoin kaksi, mutta joka välissä piti nukkua, kun väsytti niin hirveästi. Tämän paluumatkan hirvein väsymys tuli Madridin kentällä koneen vaihtoa odotellessa. Finnairin kyydissä nukahdimme jo ennen lentoturvallisuusesittelyä.

Miten näin suuri ero väsymyksessä selittyy? Huomasimme, että menomatkalla lähdimme liikkeelle lähtömaan yötä vasten, käytännössä lensimme koko pitkän ja pimeän yön. Paluumatkalle lähdimme lähtömaan iltapäivällä. Vaikka saavuimme perille samalla tavalla kohdemaan aamuun, olimme olleet ilmassa iltapäivän ja illan aikaan. Oma kellomme piti meidät valveilla. Madridissa sisäinen kellomme näytti yötä, olo oli hirveä. Jatkossa tällainenkin seikka pitää osaa ottaa huomioon lentoaikatauluissa.

Kotona alkaa taas seuraavan matkan suunnittelu. Kyllä se tästä.

Jälkikirjoitus kotona: lentoyhtiöt!

British Airwaysillä tarjoilu oli luokattoman huonoa, kuten jo ensimmäisessä tekstissä kerroin. Paluumatkalla Iberia onnistui huomattavasti paremmin. Ruoka oli kohtalaista ja sitä sai selvästi enemmän kuin briteillä. Keskellä yötä tarjottiin voileivät ja sen lisäksi sai käydä syömässä välipalaa ja mehua, tarpeen mukaan. Sen sijaan matkustamohenkilöstö oli hyvin tylyä, ärähtelevää ja hymytöntä. En osaa sanoa, pelasiko palvelu paremmin espanjankielisille matkustajille. Englantia nämä eivät osanneet.

Finnair saa kyllä sitten parhaat pisteet. Se oli entuudestaan selvää, että ruokaa koneessa ei tarjoilla, varustauduimme siihen. Kun nukuimme kahvitarjoilun ohi, meille juoksutettiin kahvit ja mehut erikseen. Kun istuimme viimeisellä penkkirivillä, saimme vielä erityispalvelua. Olisimme saaneet talon piikkiin viinit tai shamppanjat. Tyydyimme light-cockikseen ja tuoremehuun, lisukkeena snackseja. Umpiväsyneinä ei kyennyt muuhun, mutta palvelu olo tosi ystävällistä ja iloista. Joskus takavuosina Finnairin palveluhenkisyys oli hyvin avutonta, nykyinen tilanne ainakin tällä lennolla oli huima parannus vanhaan. Pisteet sille!