Colonia del Sacramento sijaitsee Plata-joen vastarannalla, Uruguayn puolella. Kun kerran tänne saakka olimme itsemme kuljettaneet, tuntui mielekkäältä pistäytyä myös naapurimaassa. Sinne menee Buenos Airesista useita nopeita ja hitaita lauttoja päivittäin, matkaan saa ostettua opastetun kierroksen ja valmiiksi maksetun lounaan. Hotellin palveluna hoitui varaus. Meidän huoleksemme jäi marssiminen aamulla lauttarantaan. Aamun sää oli aurinkoinen ja tyyni. (Sää on tähän asti suosinut matkaamme, on ollut kevättalven olosuhteissa hyvin lämmintä, yli 20 astetta joka päivä.) Ilmassa oli jälleen seikkailun tuntua.
Tullimuodollisuudet passin tarkastuksineen oli tehty sujuvaksi, kun molempien maiden virkailijat istuivat satamassa vierekkäin. Maasta poistuminen ja uuteen maahan saapuminen hoidettiin samalla kertaa. Nopealla lautalla matka kesti tunnin. Plata on merta lähestyessään noin 50 km leveä joki. Pohjanmaan pikkujokiin tottuneelle se näytti enemmän mereltä.
Colonia del Sacramento on merkitty UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Siellä on kohtalaisen hyvin säilynyt vanha kaupunki, jonka vanhimmat osat ovat portugalilaisten rakentamia 1700-luvun alussa. 1777 espanjalaiset valloittajat tulivat, ajoivat portugalilaiset pois ja hävittivät monet kaupungin rakennuksista. Arkkitehtuuriin tuli espanjalainen vaihe, mutta osittain rakennukset rakennettiin vanhojen portugalilaisten talojen päälle. Tyylit erottuvat selvästi toisistaan: portugalilaiset talot ovat ladottua harmaata kiveä, espanjalaisten rakennukset on rapattu ja maalattu värikkäiksi. Kaupungin vanhimmissa osissa näitä rakennuksia on rinta rinnan. Vanhimmat kadut ovat kivettyjä, epätasaisia kujia 1700-luvulta.
Vanha kaupunki on Amerikassa erikoisuus ja siksi sen päätyminen maailmanperintökohteeksi on ymmärrettävää. Eurooppalaisen silmiin kohteen erikoisuus ei täysin avautunut. Saman tyyppisiä vanhoja pikkukyliä on Etelä-Euroopassa, esim. Ranskassa, Espanjassa, Italiassa tai Kreikassa tullut vastaan. Historian mittakaavat ovat Euroopassa myös kovin erilaisia, sillä oman kotikylän kirkko on rakennettu jo 1400-luvulla, monet kotimaiset linnat ovat keskiaikaisia - puhumattakaan vaikkapa Roomasta, missä pääsee kävelemään 2000 vuotta vanhoilla kaduilla.
Coloniassa on noin 28 000 asukasta. Kevättalvi ei ole mitään erityisen vilkasta turistisesonkia, joten meitä matkaajia oli vähän. Hotellit ja isot loma-asunnot olivat tyhjillään, jokivarren upea hiekkaranta samoin. Kesällä alueen lämpötilat nousevat 35-45 asteeseen, joten silloin turisteja riittää. Meillä oli kuitenkin tilaa vaellella ja tutustua paikkaan. Viiden tunnin viipymiseen sisältyi kiertoajelu, opastettu kävely vanhassa kaupungissa, lounas ja vapaata aikaa. Aika riitti hyvin, oli jopa aikaa ostaa muutama matkamuistokin. Pari kertaa jouduimme käyttämään käteistä, mutta Argentiinan peso oli käypää valuuttaa eikä rahan vaihtoon ollut tarvetta.
Colonia del Sacramenton ihmiset puhuivat vielä vähemmän englantia kuin argentiinalaiset. Olemattomalla espanjalla piti pärjätä, mutta esim. ruokalistan tulkinnassa tuli huti. Paappa sai surkean hampurilaisen. Matkatoimiston valitsema ruokapaikka oli muutenkin luokaton, sillä noin huonoa ruokaa emme muista kumpikaan syöneemme vuosiin. Toivoisin voivani antaa palautetta matkatoimistolle ruokapaikasta, mutta saapa nähdä, onnistunko. Toisessa ravintolassa yritimme saada kahvia, mutta siellä ei tarjottu kuin ruokaa. Onneksi löytyi pikkuinen kuppila, jossa kolme nuorta pyöritti paikkaa. Kahvi oli hyvää, samoin kakku. Palvelu oli ystävällistä ja iloista. Nuorissa taitaa olla tuonkin pikkukaupungin tulevaisuus.
Lopuksi vielä paluumatkan herkku: vanhan ajan tax-free myymälä! Villapaita 15 eurolla, tai jotain. Tai sitten ei. Hinnat oli nimittäin merkitty USA:n dollareina ja siten paikalliseksi luulemamme hinta oli melkein sama euroissa. Missään tätä ei kerrottu ja veikkaan, että moni muukin meni samaan halpaan.
Koko reissusta jäi jokseenkin ristiriitainen fiilis, mutta tulipahan käytyä Uruguayssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti