Viiniä ja oliiveja

 Viiniä ja oliiveja

Tänään lähdimme aamusta kohti etelää, Cutrofianon kaupungin lähistölle maatilalle, missä meille esiteltäisiin oliivin käsittelyä ja viinejäkin olisi maisteltavana. 

Matkan varrella näimme surullisia näkyjä, valtavat määrät pystyyn kuolleita oliivipuita. Hesari kirjoitti jo vuonna 2019, miten bakteeritauti tappaa satoja vuosia vanhoja puita. Niitä ei voi pelastaa mikään, kun tauti iskee,  ja leviämistäkin voidaan hidastaa vain puita kaatamalla. Vielä vuonna 2019 taudin edessä oltiin voimattomia ja EU syytti Italiaa tuholaistorjunnan laiminlyönnistä. Tauti leviää hyönteisten välityksellä ja sillä on muitakin isäntäkasveja kuin oliivi, mutta oliivi on italialaisille se tärkein. Nyt taudin torjunnassa oli päästy eteenpäin, sillä tien varrella kasvoi runsaasti uusia, nuoria oliivipuita. Ne eivät siis enää kuolleet tautiin. 

Saavuimme L’Astore Masserian tilalle klo 10 seutuvilla ja pääsimme heti tutustumaan vanhoihin oliivinvalmistustiloihin vanhaan kellariin. Tilojen vanhin osa, talli, oli 1700-luvulta ja siellä on aikoinaan pidetty muuleja, joita on tarvittu voimaa vaativiin töihin, kuten oliivikorien kantamiseen ja jauhinmyllyn pyörittämiseen. Emäntämme Rebecca kertoi meille prosessin vaiheet ja esitteli historiallisia esineitä. Tilat ovat olleet käytössä 1950-luvulle saakka, mutta nykyisin tuotanto tapahtuu uusissa tiloissa. Ne on rakennettu vanhojen kellareihin kupeeseen ja niissä säilytetään nykyisin myös viinitynnyreitä. 

Museokierroksen jälkeen pääsimme istumaan pihalle puiden katveeseen maistelemaan viinejä ja syömään pientä suolaista (juustoja, piirakoita, rinkuloita). Talon kissat tulivat penkkiemme alle valmiina nauttimaan putoavista makupaloista. Saimme maisteltavaksi yhtä valkoviiniä, yhtä roseeta ja kahta punaviiniä. Näistä viimeinen punaviini oli kohtuullista, muut aika vaatimattomia. Ulkona oli kuitenkin mukava istuskella ja keskustella. Lopuksi saimme maistaa pienen pienen hörpyn talon oliiviöljyä ja hyvää se olikin. Olimme kuitenkin ostaneet jo tuliaisiksi lähtevät öljyt aiemmin Ostunista, joten tällä reissulla emme ostaneet mitään. Maistelut oli kuitenkin maksettu tilan isäntäväelle. 

Resorttiin palattuamme sää oli kaunis ja päätimme lopultakin mennä altaalle uimaan. Vesi oli kohtalaisen viileää, mutta ei suomalaista kesäistä järvivettä kylmempää. Pienen lepäilyn jälkeen lähdimme kävelylle meren rantaan. Se osoittautui kohtalaisen kivikkoiseksi, mutta jonkin matkan päässä oli hiekkarantakin. Uimaan emme enää menneet, mutta matkaseuralaisistamme monet olivat käyneet meressä. Rannan tuntumassa oli pizzerioita ja muita ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja jopa huvipuistokin. Ne kaikki olivat suljettuja. Rannan tuntumassa oli suuria, tyylikkäitä kivitaloja, nekin pääosin tyhjillään. Arvioimme, että ne voisivat olla kaupunkilaisten kesäasuntoja, jotka jätetään tyhjilleen sesongin mentyä ohi. Sesonkimtosiqqn oli jo ohi, vaikka meille sää oli oikein sopiva ja ajankohta hyvä turistisesongin ulkopuolella. 

Illalliseen mennessä askeleita oli ehtinyt kertyä taas yli 13000. Lomamme on ollut varsin liikunnallinen, mutta ruokaa on tullut syötyä samoin melkoisen runsaasti. Harvat ateriavälit lisäävät syötäviä annoskokoja. Huominen päivä kuluu melko lailla bussissa istuen, kun kotimatka alkaa. Välillä syömme jälleen lounaan, mutta muilta osin tapahtumat lienevät vähissä. Palaan seuraavaan tekstiini, kun uusi matka koittaa!