Kaiverretujen fasadien kaupunki
Arvioni siitä, että Alberobello oli Apuliaan-matkamme huippukohta, osui oikeaan. Keskiviikkona tutustuimme läheiseen Leccen kaupunkiin, mikä ei kokemuksena lainkaan yltänyt edellisen päivän tasolle.
Lähdimme liikkeelle aamulla klo 9 aikaan ja tapasimme paikallisoppaamme Fabion Napolin portin lähistöllä. Koska oli tiedossa, että kierroksemme aikana ei ollut mahdollisuutta wc-käyntiin, meidät kuljetettiin ensimmäiseksi bussiasemalle, missä kävimme asioimassa. Paikka oli kehnoin, mitä matkoillamme on tullut vastaan pitkiin aikoihin, jopa Afrikassa oli paremmat vessat. Tämä nyt oli silti käytävä.
Varsinainen kävelykierroksemme alkoi Napolin portilta, mikä olikin komea riemukaarimainen sisääntuloportti kaupunkiin. Oppaamme selosti asioita, me turistit kuuntelimme korvanapin kautta. Fabio puhui meille sujuvaa jenkkienglantia, mutta liikkui niin paljon, että mikrofoni ei ottanut hänen ääntään. Suuri osa selostuksesta valui taivaan tuuliin. Välillä hän käveli niin ripeästi, että porukka ei tahtonut pysyä mukana, jos unohtui ottamaan valokuvia.
Leccen alueella on maaperässä samaa helposti työstettävää, kalkkikiven sukuista kiveä, mitä oli ollut Alberobellon lähistölläkin. Tästä on seurannut se, että alueella on rakennettu historiassa todella paljon komeita rakennuksia, joissa on upea fasadi. Toinen toistaan komeammat, usein barokkityyliset hallintorakennukset ja kirkot seurasivat toisiaan. Kirkkojen fasadeille olivat ominaisia mitä moninaisemmat patsaat: apostoleilta, piispoja, kerubeja, enkeleitä, eläimiä jne. Jonkun kirkon arkkitehdit olivat kaiverruttaneet patsaisiin omat kasvonsa. Rakennuksia oli tosi paljon, fasadit olivat korkealla ja me kuvasimme kameroille lähinnä taivasta kohti. Rakennuksien nimiä on turha muistella, mutta historiallisen ajan kuvanveistäjien taito tuli kyllä selväksi. Loppumatkasta vastaamme tuli yksi Rooman vallan aikainen stadion, joka oli kaivettu osittain esille. Näkyvillä oli stadionin pääty, joka oli noin puolet historiallisen stadionin korkeudesta. Stadionilla on pidetty gladiaattoriesityksiä noin 20000 katsojalle, aika massiivinen rakennelma!
Poikkeavin tapahtuma sattui Pyhän ristin basilikan edustalla ja kirkon nimikin jäi mieleen. Basilikan ruusufasadi oli poikkeuksellisen komea ja näyttävä, samoin etuovi oli hieno vaakunoineen. Rakennuksen edessä kekkuloi vaaleanpunaisiin pukeutunut nainen, joka kannatteli valtavaa nippua samanvärisiä jätti-ilmapalloja! Kokonaisuus oli niin absurdi, että pilasi koko kuvan. Luulin aluksi, että typy oli myymässä palloja, mutta sitten osoittautui, että joku porukka otti tästä neitokaisesta valokuvia. Ilmeisesti hän oli joku paikallinen kuuluisuus, vaikka ei mitenkään erityisen kaunis ollutkaan. Ryhmä seuraasi perässämme vielä basilikan vieressä olevan entisen luostarin pihalle, missä vaiheessa katsoimme viisaaksi jatkaa matkaamme.
Kaupungissa meille oli varattuna pieni tutustumiskohde, jossa valmistettiin paperimassanukkeja. Kaupunki on kuuluisa myös tästä käsityötaidosta. Italialaisethan käyttävät paljon mm. seimiasetelmia, joihin tarvitaan erilaisia ja monen kokoisia hahmoja. Ihmishahmoja tehdään myös joihinkin paikallisiin tarkoituksiin, mm. kirkkoihin ja kappeleihin. Kiersimme pikavauhtia läpi työpajan, missä mestarit opettivat opiskelijoitaan tähän puuhaan. Pari vuotta kuulemma kestää, että taidon voi kohtuullisesti oppia. Hahmot rakennetaan niin, että ensin tehdään pää, kädet ja jalat ja lopuksi niihin vartalo, joka tehdään paperisilpusta ja sidotaan tiukasti paperinarulla. Rungon päälle kiinnitetään harmaata, kostutettua paperia jonkin sortin liimalla, sen päälle taas kiinnitetään jäniksen karvoista tehty pinta. Tämä pinta kuulemma saa hahmon ihon mahdollisimman luonnollisen ihon näköiseksi. Lopuksi koko komeus maalataan. Mestarin kertoman mukaan vanhimmat figuurit ovat kestäneet jo yli 400 vuotta.
Tehtaan tilat olivat turhan pienet, kun sinne ei mahtunut kunnolla kuin reilut 5 henkilöä. Kuuntelimmekin selostukset sitten erikseen pajan edessä kadulla. Jotenkin myös tämä osuus kierroksesta tuntui samalla tavalla vasemmalla kädellä vedetyltä kuin aiemmatkin tapahtumat. Opas tuntui hirveän kiireiseltä eikä oikein kannustanut kysymyksiin. Minulle tuli pieni terveysmurhe ja olisin kaivannut lääkärin luona käyntiä. Yritin tätä kysyä, mutta ei opas minua noteerannut mitenkään vaan Ingen piti kysyä asia. Vastaus oli sellainen, että lääkäriin ei pääsisi ennen kuin parin päivän päästä, mutta kannataa mennä apteekkiin. Sinne olisimme toki osanneet mennä itsekin, ilman ehdotuksia, mutta oppaan toiminnan välinpitämättömyys oli kyllä yllättävää. Kokonaisuudessaan kierroksestamme jäi mitätön fiilis.
Ryhmällemme oli taas varattu lounaspaikka ja sinne pääsimme kierroksemme päätteeksi. Tämän päivän ateria oli matkamme paras. Alkupalat olivat onnistuneita, pääruoka hyvää ja jälkiruokakin oikein maukas ja kauniisti tehty. Oikeastaan lounas oli kaupunkikierroksen onnistunein osa. Sen jälkeen meillä oli omaa aikaa kaupungilla kiertelyyn ja me paapan kanssa suuntasimme tietysti sinne apteekkiin. Palvelu oli hyvää ja sain reseptilääkkeen sujuvasti laatikostosta kummempia kyselemättä, kun olin esitellyt vaivani. Maassa maan tavalla, ei niiden reseptien kanssa ole niin nuukaa. Tekstarilla laitoin tiedot kotimaahan hoitavalle lääkärilleni!
Kolmisen tuntia ehdimme kierrellä kaupungilla. Tähän aikaan päivästä ihmiset olivat ruokatauolla, joten monet kaupat olivat kiinni. Mitään isompaa tavarataloa ei löytynyt. Avoinna olivat lähinnä kahvilat ja jotkut pikkuputiikit. Paikallisia katuja tuli käveltyä ja kuvattua, mutta muutoin kierroksella oli jo nähty kaikki oleellinen oppaan kanssa. Sää sentään suosi, sillä yöllisen sateen jälkeen pilvet olivat haihtuneet ja lämpö nousu mukavasti 27 asteeseen. Askeleita kertyi taas reilut 13 000.
Ps. Kuvat ovat jälleen aivan suloisessa sekasotkussa. Ohjelma sotkee järjestyksen täysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti