Alberobello!

 Alberobello! 

Tämä päivä oli se, mitä olin Apuliasta eniten odottanut: Albetobellon erikoiset trullo-talot. Talojen nimi on Trullo, monikossa italiaksi Trulli, joten koen suomenkielisen   monikon löytämisen vaikeaksi. Siksi kierrän ongelmaa ja puhun trullo-taloista. 

Hotelliltamme oli Alberobelloon reilun tunnin bussimatka. Alberobellossa meitä odotti paikallisopas Antonio, joka lähti opastamaan meitä kävellen bussiasemalta kohti vanhaa kaupunkia, missä trullo-talot sijaitsevat. Kuljimme pienen matkaa kaupungin jalkakäytävillä ennen kuin aloimme nousta ylös kukkuloille. Trulloja on kukkuloilla toista tuhatta, monimuotoisia ja monen kokoisia. Ne on rakennettu kokonaan paikallisesta kivestä, jota on voitu louhia ja käyttää helposti lähialueella. Ne ovat olleet köyhän miehen rakennuspuita. Kiviä pinotaan tiiviisti päällekkäin ja limittäin. Seinän paksuus on 1,5 metriä ja korkeutta talojen seinillä on vaihtelevasti, mutta kuitenkin reilut pari metriä. Rrakennuksen ulkopinta on yleensä valkoiseksi rapattu. Kartion muotoinen katto muurataan pienistä kivistä, jotka ladotaan vaakatasoon. Ei olekaan ihme, että talojen rakentaminen kestää noin 2 kuukautta. Isoimpiin taloihin voidaan lisätä viereen toinen huoneisto ja vaikka talot ovat pääosin yksikerroksisia, voi joissakin olla yläkerrassa myös makuuuhuoneita. 

Kiertelimme Antonion johdolla trullo-talojen välisillä kaduilla, kuuntelimme Antonion selostuksia ja otimme valokuvia! Alberobello on kyllä poikkeuksellisen kuvauksellinen kaupunki. Pääsimme myös tutustumaan suureen, museoituun taloon, jossa oli keittiö, ruokatila, makuutiloja ja yläkerrassa myös huoneita. Sisätiloiltaan trullo-talon seinät olivat valkoisiksi rqpattuja ja katot kauniisti kaartuvia, valkoisia nekin. Talon takapihalla oli pieni puutarha ja oleskelualue, missä ainakin kesäaikaan saatettiin ruokailla.

Saimme ennen lounasta vielä aikaa käydä itsenäisesti kuljeskelemassa trullo-talojen alueella. Ostimme pakollisia matkamuistoja ja kiipesimme myös yhden myymälän katolle, missä oli näköalatasanne. Kauniisti  toistensa kanssa vierekkäin kohoavat trullo-rakennukset olivat kyllä upean näköisiä. Alberobello on lisätty Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1996. 

Lounaspaikkamme oli Trullo d’Or  (kultainen Trullo) -niminen ravintola. Ruokaa, etenkin alkupaloja (antipasti) oli runsaasti. Kaiken kaikkiaan ruoka ei ollut mitenkään erityisen hyvää, minulle etenkin liian lihapainotteista. Jälkiruoka oli sen sijaan ihanaa, mantelijäädykettä. Tämän runsauden tarjoiluun henkilökunnalta meni aikaa ja lounas sen kuin venyi. Lähtömme Alberobellosta venähti puoli tuntia yliajalle.

Iltapäivän ohjelmassamme olisi ollut vielä käynti  keramiikkatehtaalla 1,5 tunnin ajomatkan päässä. Tässä kohdassa ongelmaksi olisi muodostunut kuljettajamme työaika ja etenkin lepoajan lyhyys. Huomiseksi olisi pitänyt hankkia toinen kuski. Aika yksimielisesti päädyimme sitten vaihtamaan keramiikkatehtaan Ostunin kaupunkiin, joka sijaitsi mukavasti paluumatkamme varrella. Kukkuloilla sijaitseva kaupunki oli rakennettu valkoisesta tai punertavasta kivestä. Kadut, nekin marmorikivellä päällystettyjä, olivat kapeita ja jyrkkiä, portaita oli paljon. Siellä sitten kiertelimme tunteroisen ja ihmettelimme kapeita, jyrkkiä katuja. 

Ehdimme illalla hyvissä ajoin ennen illallista hotellille. Majoituspakettiimme sisältyy puolihoito, joten illallisen syömme aina hotellilla. Alueella olisi myös uima-allas, mutta jostain syystä se ei ole houkutellut meitä. Sää on ollut hyvin suosiollinen, puolipilvistä ja noin 25 astetta lämmintä. Korkeilla kukkulaisilla kaduilla kävellessämme tuulinen kuitenkin puhaltanut navakasti eikä lämpötila ole tuntunut lainkaan helteiseltä. Siinä ehkä syy, ettei uinti ole nyt houkutellut. Pohjois-Italiassa on tällä viikolla satanut rankasti ja tännekin on ennustettu sadetta ensi yöksi. Toivotaan, että sade jää sitten siihen.