Olemme paapan kanssa yleensä hyvin aamuvirkkuja lomillamme. Olen aina pistänyt asian aikaeron piikkiin, mutta nyt se ei päde. Etelä-Afrikassa eletään Suomen aikaa. Mitään erityistä syytä meillä ei ole varhaiseen heräämiseen, mutta näin nyt vain tuntuu olevan.
Tänään heräsimme klo 5.30 ja jäimme odottelemaan aamupalalle pääsyä. Hotellimme aamiainen on todella loistava, maukas ja monipuolinen. Kaiken kaikkiaan koko matkallamme on tullut yllätyksenä, miten erinomainen ruoka Afrikassa on ollut. Erityisesti hygienian korkea taso on ollut positiivista. Vesijohtovettä voi juoda sekä Zimbabwessa että Etelä-Afrikassa, mutta olemme silti käyttäneet pullovettä.
Lähdimme päivän ensimmäisellä Hop on Hop off -bussilla kohti Pöytävuorta. Vuorelle saakka ei pääse bussilla vaan kaapelivaunulla, joka nousee kaapelin avulla ylös sään salliessa. Ostimme lipun kaapelivaunuun jo keskustan lipputoimistolta. Ennen lipun ostoa on syytä varmistaa, että vaunu kulkee, sillä tuuli tai pilvisyys pysäyttää vaunun. Tuuli keikuttaa vaunua ja ylhäällä ei ole myöskään turvallista olla, jos näkyvyys on nollassa.
Pöytävuori on luokiteltu yhdeksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä ja on yli 1000 m korkea. Sää ylhäällä Pöytävuorella oli kaunis ja aurinkoinen. Näimme kaikki upeat maisemat: kaupungin keskusta, Leijonanpää -vuori, meri ja hiekkarannat. Näkyvyys oli erinomainen, mutta oli mielenkiintoista nähdä, miten pilvilonkerot alkoivat nousta Atlantin puolelta. Jos toiselta puolelta laskeutuu pöytäliina alas, se vastaavasti nousi vuoren takaa ylös. Kävelimme Pöytävuoren tasankoa eteenpäin pitkälle, mutta ei kuitenkaan aivan kauimmaisille poluille. Upeita maisemia oli sielläkin.
Historiallisina aikoina Pöytävuorella on ollut oma ekosysteeminsä, mm. monia kauriita, petoja ja jopa norsuja, ihan omaa lajiaan. Erikoisista eläimistä on jäljellä enää Dassie, pienehkö jyrsijä. Sen sijaan alueen kasvillisuus on hyvin erikoinen, siellä on tuhansia kotoperäisiä kasveja, joita ei tavata missään muualla. Koko Hyvän toivon niemimaa, johon Pöytävuorikin kuului, on luonnonsuojelualuetta. Pöytävuoren kasveja löytyy myös muualta niemimaalta. Runsas pensaikkoisuus on maisemalle ominaista.
Pilvet alkoivat nousta vuorelle, kun kävelimme vuoren vasemmanpuoleisessa päässä. Päätimme palata takaisin vaunuaseman suuntaan. Törmäsimme siinä vaiheessa tuttuun suomalaispariskuntaan ja lähdimme yhdessä kahville. Sen jälkeen olikin aika käväistä matkamuistomyymälässä ja suunnata takaisin alas. Koko vuori oli jo pilvien peitossa eikä sinne päästetty enää turisteja, hissi kulki vain alaspäin. Näin nopeasti saattaa muuttua sää Pöytävuorella.
Otimme paapan kanssa suunnaksi rannikon: Hard Rock Café ja uimarannat. Nautimme ostoksista ja maisemista, mutta uinnin päätimme jättää keskiviikkoon, kun sään pitäisi lämmetä. Rantakadun varrelta löytyi mukava mereneläviä tarjoava ravintola ja söimme kahden hengen annoksen kaikkea mahdollista: katkarapuja, hummereita, kalaa, mustekalaa, simpukoita. Ruoka oli loistavaa ja erittäin maukasta. En muista, milloin olisimme näin erinomaisen annoksen syöneet.
Hop on Hop off -bussit kulkevat mukavasti rannan kautta takaisin kaupunkiin. Bussin ylätasolta saimme katsella maisemia ja ottaa valokuvia. Päädyimme Waterfrontin alueelle. Tämä laaja satama-alue on muutettu osittain huvittelu- ja vapaa-ajan alueeksi. Siellä on ravintoloita, kahviloita, museoita, paikallisia käsitöitä myyviä putiikkeja, maailmanpyörä, akvarium, toreilla paikallista elävää musiikkia jne. Tunnelma oli hyvin afrikkalainen ja vilkas, vaikka alue kuhisikin turisteja. Viereisestä satama-altaasta liikennöivät laivat. Ranta-alue oli otettu hienosti käyttöön.
Me kuljeskelimme paapan kanssa vanhassa satamarakennuksessa, jossa nykyisin toimii paikallisten tuotteiden myymälöitä, vähän kauppahallin tyyliin. Jotain tarttui mukaankin. Lopulta kasseja oli jo niin monta, että oli aika suunnata hotellille. Päivän bussilipulla pääsimme täältä hotellille, nousimme yläkerroksen huoneeseemme ja otimme tirsat. Turistin elämä on uuvuttavaa.
Hetken kuluttua olimme kuitenkin jo jälleen valmiita kierrokselle: hyppäsimme seuraavaan Hop on- bussiin ja teimme pienen kierroksen keskikaupungilla. Kuvia liikkuvasta bussista ei paljon saanut otettua, mutta kuuntelimme kuulokkeista reitin selostusta ja saimme uutta tietoa kaupungin rakennuksista ja historiasta. Valkoisten apartheid -ajan tekemisistä näkyy paljon todisteita pitkin kaupunkia. Esimerkiksi laaja aukio oli historiassa mustien asuinalue, mutta valkoiset valtaapitävät purkivat asunnot jo 1970-luvulla. Uusia asuntoja (oli alunperin tarkoitettu valkoisille) ei ole edelleenkään saatu rakennettua, mutta aukiolle rikkaruohojen sekaan oli pystytetty kaikenmaailman rättitelttoja ja muita tilapäisasuntoja, pahempia kuin vanhat peltihökkelit. Siellä paikalliset asunnottomat ihmiset näyttivät majailevan. Lähellä kaupungin keskustaa sijainneita vanhoja teollisuus- ja toimistorakennuksia on puolestaan muutettu muodikkaiksi ja oletettavan kalliiksi loft -asunnoiksi, vaikka monet niistä ovat säilyttäneet ulkokuorensa ennallaan.
Kierros oli mielenkiintoinen ja kesti vain tunnin. Ehdimme hyvin paikalliseen ruokakauppaan ostamaan hieman iltapalaa. Viihdyimme jälleen illan huoneessamme - kaupungin iltaelämä tuntuu turhan levottomalta meidän makuumme. Samaan aikaan kotimaan politiikassa tapahtui kummia ja paappa seurasi uutisia suorana Areenasta. Hyvä wifi auttaa kummasti maailmallakin.
Turistina eläminen on selvästi uuvuttavampaa kuin kotona oleminen. Jo yhdeksän jälkeen olin taas valmis nukkumaan. Sitkeästi piti yrittää valvoa, ettei aamulla heräisi entistä aikaisemmin. Kevyet ovat turistin murheet. Paikallisten murheita ehkä hieman helpotti se, että illalla satoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti