Entabeni, vuori ylätasangolla

Entabeni, vuori ylätasangolla

Safarituristin päivä alkoi kuten aina, klo 5.30 rummun kuminalla ja klo 6.00 jeeppikyydillä savannille. Päivän tavoitteena oli löytää gepardi, Cheetah. Jalanjälkiä kyllä löytyi ja Sully sanoi, että eläin olisi viereisellä ruohikkoalueella, mutta siellähän makoili, täysin piilossa ihmiskatseilta. 

Ajoimme aika pitkän matkaa samalle suunnalle, missä norsut olivat edellisenä päivänä olleet. Nyt ne olivat siirtyneet viereiselle lammelle, sinne missä oli ollut virtahepoja ja kirahvi. Norsuja oli paikalla iso lauma. Ne kävivät ensin vedessä kastelemassa itsensä ja sen jälkeen pöllyttivät päälleen maasta punaista, kuivaa  maata. Maakerros selässä suojelee niiden ihoa palamiselta ja myös purevilta ja pistäviltä hyönteisistä. Norsut ovat keskenään vähän erivärisiä usein siitä syystä, että ovat möyrineet niskaansa kuka minkäkin väristä multaa. 

Kun norsut olivat aikansa pölistelleet, ne lähtivät siirtymään taas pensaikon suojiin ruokailemaan. Kulku kävi taas aivan nenämme edestä, hyvin läheltä. Joukossa oli ilmeisesti naaras, jonka kiima-aika oli lähestymässä. Sitä seurasi nuori uros, joten hetken aikaa näytti siltä, että olisimme saattaneet joutua todistamaan norsujen lemmenleikkejä. Pariskunta kuitenkin näytti rauhoittuvan ja jatkoi syömistä metsän suojissa. 

Palasimme retkeltä tavallista aikaisemmin, sillä tarkoituksemme oli tehdä vielä tunnin mittainen kävelysafari ennen aamiaista. Aika lähellä leiriämme, ehkä puolen kilometrin päässä, törmäsimme metsikössä ruokailevaan kudu-antilooppien ryhmään. Ne ovat isoja, kierresarvisia (urokset), hieman raidallisia antilooppeja. Pääsimme jo aika lähelle niitä, kun yhtäkkiä yksi eläimistä hirnahti tai kiljahti hyvin omituisesti, matalaäänisesti. Koko lauma syöksähti vauhtiin ja niiden perässä syöksyi naarasleijona. Kiljahdus oli kudujen varoitusääni ja ne selvisivät hyökkäyksestä. Turisteille se oli kuitenkin aika jännittävää nähtävää!

Meidän kävelyretkemme oli ollut tarkoitus suuntautua juuri tälle alueelle, missä leijona nyt vaelteli. Ymmärrettävästi se suunta muuttui. Retki tehtiin myös tavallista lyhyempänä, sillä leijonan hyökkäyksen katseluun oli jo mennyt enemmän aikaa kuin oli suunniteltu. Lähdimme kuitenkin kävelemään, hieman eri suuntaan vain, uima-altaan nurkilta avoimelle savannille. Suuri lauma gnuita käyskenteli aivan uima-altaan vieressä. Hieman kauempana oli pieni lauma impaloita, jotka ovat kuitenkin niin arkoja, että eivät päästä ihmisiä lähelleen. Sen sijaan lähestyimme kirahviryhmää, niitä oli noin 5-6 yksilöä syömässä akaasioita. Pääsimme ehkä 30 metrin päähän niistä, kunnes ne vähitellen alkoivat poistua kauemmas ja uuden lähestymisyrityksen jälkeen laukkasivat tiehensä. Me tutustuimme lähemmin sarvikuonojen jätöksiin ja termiittikaivajien (entinen nimi maasika) tekemiin onkaloihin, joita sijaitsi siellä sun täällä pitkin savannia. Muutama eläinlaji kaivaa näitä koloja syödessään termiittejä kekojen alta ja muut, esim. shakaalit, tekevät niihin sitten pesiään.

Iltapäivän retkellämme oli selvä suunta: ylängölle. Entabenin kansallispuistosta puolet on ylänköä, joka sijaitsee puiston toisella reunalla ja kohoaa 600 metriä muuta savannialuetta korkeammalle - sen korkeus merenpinnasta on 1500 metriä. Ylätasangon reunalla kohoaa vielä yksinäinen Entabenin vuori, niin kuin sokeritoppa. 

Tasangolle kiivettiin erittäin jyrkkää, betonoitua tietä pitkin. Puolimatkassa mäkeä oli rullasilta, joka esti sorkkajalkaisten eläinten pääsyn alueelta toiselle. Jeeppi jyrräsi koko matkan nelivedolla ykkösvaihteella, matka taittui hitaasti ja sitkeästi. Vajaa tunti leiristä lähdön jälkeen olimme ylhäällä. Edessämme avautui laaja savannialue, jolla käyskenteli suuria laumoja erilaisia ruohonsyöjiä. Alueella ei ole muita petoja kuin hyeenakoiria, tai ehkä myös leopardeja, jotka pääsevät kulkemaan jyrkänteitä pitkin. Matkan varrella jyrkänteiden puissa majaili paviaaneja ja marakatteja. Muut eläimet ylätasangolla ovat sitten ruohonsyöjiä.

Tasangollakin näimme paljon vanhoja tuttuja: gnuita, impaloita, seeproja, sarvikuonoja, norsuja. Uusina antilooppilajeina näimme valkopää topi -antilooppeja ja suuria hirviantilooppeja (nykyinen nimi elandi) ja vesiantilooppeja (näitä näimme myös Rovos Railin safarillamme). Strutseja näimme ensimmäisen kerran tämän safarikierroksen aikana. 

Komeinta antia ylätasangolla oli kuitenkin itse tasanko, kaunis, laaja ja taivaallisen rauhallinen. Eläimet käyskentelivät siellä rauhallisina, koska petoja ei juuri ole. Sää oli loistava ja tunnelma leppoisa. Nautimme taas virvokkeita ylhäällä leiripaikalla ja jatkoimme sen jälkeen matkaa takaisin alatasangolle. 

Ilta hämärsi, kun pääsimme perille leiriimme. Päivä oli ollut taas kaikin puolin antoisa ja saimme nauttia savannin maisemista ja eläinten moninaisuudesta koko rahan edestä.