Keszthely Balatonin rannalla
Tiistaina pidimme vapaapäivän golfista, kun päiväksi oli ennustettu sadetta. Koko yön oli tullut vettä, mutta aamulla sade hiipui vähitellen, vain hirveä tuuli jäi jäljelle.
Päätimme pysyä Unkarin puolella ja otimme suunnan pienen kiertotien kautta Balatonin rannalle Keszthelyn kaupunkiin. Matkan varrella viimeistään lopullisesti havahduimme Unkarin ja Slovenian taloudelliseen erilaisuuteen. Unkarin puolella pellot olivat niitä valtaisia suurtiluksia - sitä en saanut selvitettyä, miten maanomistusolot on maassa järjestetty ja miten näin suuria tiloja pystytään ostamaan. Paapan kanssa päädyimme arvelemaan jotain osuustoiminnan tapaista järjestelmää. Toinen merkittävä ero maiden välillä oli se, että unkarilaiset maantiet ovat ihan hirveässä kunnossa, kuoppaisia ja halkeilleita. Me emme pystyneet ajamaan suurinta sallittua tienopeutta, mutta paikalliset porhalsivat surutta ohitse.
Ohitimme matkalla useita ränsistyneitä kyliä ja kaupunkeja. Zalaegerszegin kaupungissa pysähdyimme jaloittelemaan hetkeksi. Matkan varrella kuvia oli aika vaikea ottaa lennossa, joten pysähdysten aikana piti hoitaa myös tämä homma. Vanhat sosialismin aikaiset talot ovat minun silmiini niin rumia, että ei niistä saa korjaamallakaan kauniita. Sen sijaan vanhoja, ennen sotia rakennettuja rakennuksia oli Zalaegerszegin kaupungissakin jonkin verran restauroitu ja kunnostettu kauniisti. Paljon on silti vielä tehtävää. Yli 50 vuoden korjausvelkoja ei saada hetkessä kuntoon edes EU-rahoilla.
Päivän päämäärämme oli Keszthely, Balatonin rannan suurin kaupunki, jossa on reilut 20 000 asukasta. Turisteja se houkuttelee runsaasti ja mekin kuulimme kaupungissa viikon ensimmäiset suomalaiset sanat omien juttujemme ohella. Kaupungin keskusta on hyvässä kunnossa ja siisti. Kaupungin sydän on kävelykatu, missä on monenmoisia kauppoja ja ravintoloita ja sen päässä Festeticsin palatsi. Tämän reitin mekin kuljimme.
Palatsi on suuri U:n muotoinen barokkityylinen rakennus, jonka rakennustyöt on aloittanut Krystsof Festetics 1745. Sitä laajennettiin jo 1700-luvun lopulla ja nykyisen muotonsa se sai 1880-luvun lopulla. Silloin rakennettiin myös palatsin kuuluisat portaikot, niistä hienoin on Tammiportaikko, slovenialaisesta tammesta rakennettu. Palatsissa on lukuisia erittäin upeita huoneita, mutta merkittävin kokonaisuus on palatsin kirjasto. Kirjastohuone on lattiasta kattoon kirjojen peitossa, samoin kuin viereinen lehtien lukuhuone. Ehdottomasti tämä kirjasto oli koko palatsin upein huone, jonka kokoelmia monet Festeticsin suvun jäsenet ovat kartuttaneet. Kirjaston kokoelmaa kuvataan erittäin merkittäväksi.
Palatsin yhteydessä on mielenkiintoinen puutarha, jonne päästään myös pääsylipulla. Palatsia ympäröivään tavalliseen puistoon pääsee kävelylle ilman lippuakin. Puutarha on tutustumisen arvoinen, sillä siellä kasvoi monenlaisia eksoottisia kasveja, kuten valtavia agaaveja, kymmeniä erilaisia kaktuksia ja muita eteläisiä kasveja kasvihuoneessa. Kiinanruusut näyttivät olevan puutarhan erikoisuus, niitä oli siellä monia erilaisia. Puutarhan yhteydessä oli myös verkolla katettuja lampia, joissa uiskenteli monia erilaisia sorsalintuja, mustia joutsenia ym. Rannoilla kuljeskeli riikinkukkoja. Jotenkin tuli mieleen, että aikoinaan linnan omistajat ovat kasvattaneet etenkin sorsia ruokapöytiinsä. Lintuja olisi saanut ostaa!
Festeticsin palatsi oli suvun omistuksessa 200 vuotta. Sen omistajat olivat varakkaita ja arvostettuja aatelisia, joista yksi sai vaimokseen jopa Englannin prinsessan. Toinen maailmansota tuhosi palatsia, mm. osa maalauksista kärsi vaurioita. Sodan jälkeen valtio otti palatsin haltuunsa ja nykyisin se toimii Keszthelyn kaupungin museona. Onneksi se on ainakin nyt hyvässä kunnossa ja yleisön nähtävillä.
Kiersimme palatsin ja puutarhan parkkiaikamme puitteissa ja ajoimme sen jälkeen Balatonin rantaan kauniille puistoalueelle. Lounaspaikka löytyi rannan tuntumasta, mutta taaskaan emme onnistuneet löytämään oikein hyvää paikkaa. Ruoka oli ehdottomasti liian raskasta, rasvaista ja lihapitoista. Tässä mummeli-iässä ihmisen on ollut pakko tottua kevyeen, kasvisvoittoiseen ruokaan, joten kasvisten puute aterialla irvistää joka kerta. Päätimme hommata seuraavan päivän lounaalle tarpeet paluumatkalla kaupasta - eipä tarvitse kitistä raskaasta ruoasta.
Ateriamme jälkeen kävelimme pienen kierroksen järven rannalle. Laiturissa olisi ollut pari pientä laivaa, joilla olisi voinut tehdä risteilyn järvelle, mutta jätimme väliin. Tuuli oli niin kova, että laiturin reunalla mainosliput läpättivät aivan vaakasuorassa. Sinänsä se ei olisi meitä haitannut eikä tainnut haitata laivojakaan, sillä Balaton on niin matala järvi, ettei kovakaan tuuli nostata aaltoja tai vaahtopäitä. Aika vähiin olisivat vain jääneet maisemien katsellut, kun olisi pitänyt istua koko matkan ajan laivan sisätiloissa. Purjeita järvellä ei tänään näkynyt niin kuin lauantaina olimme nähneet. Kun työviikko oli alkanut, olivat purjehtijatkin kaiketi häipyneet paikalta.
Balaton on Unkarin suurin järvi ja kuumina kesäpäivinä hyvin suosittu virkistyspaikka. Sen uimarannat ovat rajattuja, maksullisia alueita. Joskus vuosia sitten olemme siellä käyneet uimassa, mutta nyt ei ollut tarvetta. Vesi olisi kyllä ollut tarpeeksi lämmintä, mutta tuuli oli sekoittanut sen mutaiseksi eikä kova tuuli oikein innostanut muutenkaan uimaan. Muina päivinä olimme käyneet hotellimme pienessä uima-altaassa uimassa, mutta sekin jäi tänään väliin.
Paluumatkalla kävimme ruokakaupassa, ajelimme hotellille ja kokkasimme illalla valmiiksi seuraavan päivän lihapadan. Nyt tuli hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti