Alppien aurinkoisella puolella

Alppien aurinkoisella puolella

Pari aamua kului jälleen golfkentällä, lähdimme pelaamaan jo aamulla klo 9 aikoihin. Sää on ollut aivan loistava: aamuvarhaisella noin 15 astetta, mutta heti auringon alkaessa lämmittää lämpötila on kohonnut mukavasti yli 20 asteeseen. Kumpanakin päivänä korkeimmat lämpötilat nousivat noin 25 asteeseen, mutta vasta kierroksemme loppupuolella. 

Keskiviikkona tulimme kierroksen jälkeen ruokailemaan hotellille. Emme käyttäneet hotellin ravintolapalveluita vaan nautimme edellisenä iltana valmistettua lihapataa, bulguria ja salaattia. Lepäsimmekin hieman - joskus pitää ottaa päivä turistinakin vähän löysemmin. 

Olin havainnnut kartalla pienen järven tapaisen aivan päivittäisen ajomatkamme lähistöllä. Lähdimme sinne ruokailun jälkeen. Paikka oli Bukovnizkon pieni tekojärvi ja virkistysalue. Järvi oli pienen pieni, mutta kun alueelta ei paljon järviä löydy, on pienikin otettu käyttöön. Sen etuosa oli padottu, joten järven pintaa oli saatu nousemaan. Vesi oli samean mutaista, ei uimakelpoista, mutta kuitenkin kalastukseen sopivaa. Järven ympäri kiersi polkuja ja yksi tiekin, mutta emme lähteneet niin pitkälle retkelle. Päivään oli mahtunut kuitenkin jo yli 15000 askelta. Maisema pikkujärven ympäristössä oli kaunis, ja oli varsin ymmärrettävää, että se näytti arki-iltanakin olevan suosittu paikallinen retkikohde. 

Torstaina päätimme jälleen lähteä suoraan golfkierroksen jälkeen pidemmälle Slovenian suuntaan, tällä kertaa Mariborin kaupunkiin, jonka paikalliset mainostavat sijaitsevan Alppien aurinkoisella puolella. Maribor on Slovenian toiseksi suurin kaupunki 95 000 asukkaallaan ja monet tuntevat sen talvisena laskettelukeskuksena. 

Neljän tunnin kävelyn jälkeen olimme aika uuvuksissa Mariboriin päästyämme, joten asetuimme ensimmäiseen ravintolaan, mikä vastaan osui. Paappa söi pizzaa, minä mustekaloja ja kasviksia. Ruoka ei ollut kulinaristisen kokemuksemme yläpäästä, mutta täytti vatsan ja palautti golfauksen uuvuttamat elimistömme toimintakuntoon. 

Mariborin kaupungissa oli rautatien kupeessa iso katutyömaa, mikä hankaloitti kaupunkiin menoa. Jätimme auton vartin kävelymatkan päähän kaupungista ja lähdimme etsimään väylää työmaan toiselle puolelle. Pääsimme Drava-joen rantaan juuri oikeaan kohtaan, vanhan sillan luo. Sillä kohdalla Mariborin vanha kaupunki, Lent, avautui upeasti silmiemme eteen. Ainakin minulle tämä näkymä oli se syy, miksi Mariboriin kannatti tulla. Jokirannan tuntumasta talot nousivat rinteessä aina toistensa yläpuolelle, niin että koko vanha kaupunki näyttäytyi likipitäen pelkästään punaisina, monen muotoisina kattoina. 

Sillan ylitettyämme päädyimme Mariborin vanhaan kaupunkiin. Siellä on muutamia erityisesti mainittuja paikkoja, aukioita tai taloja, joista osan näimme katuja kävellessämme. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi niihinkin voinut tutustua kunnolla. Nyt kaupungintalo, vanha tori tai maailman vanhin kasvava viini ja viinitalo jäivät pikaiseen vilkaisuun. Kaupungissa oli myös paljon kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja, jotka myivät paikallista taidetta tai käsitöitä. Niistä tarttui jotain mukaamme myös tuliaisiksi. 

Mukava iltapäivämme Mariborissa päättyi klo 17 aikoihin paluumatkaan moottoritietä pitkin. Mariborin ympäristön maisemat ovat nekin kauniit, kumpuilevat ja näkemisen arvoiset. Laskettelurinteet näkyivät hyvin moottoritielle saakka, mutta meillä ei ollut aikaa lähteä katsomaan niitä paikan päälle. Ilmeisesti rinnehissillä olisi päässyt ylös Alppien etureunalle saakka. Rinteillä kasvoi viiniköynnöksiä, siellä täällä näkyi pieniä kyliä, kirkkoja ja yksi isohko linnakin. Alueella olisi kaikkiaan hyvinkin paljon näkemistä. Tosin komea linna osoittautui psykiatriseksi sairaalaksi, joten sinne ei taida tulla tarvetta käydä jatkossakaan! 

Liitän tähän päivitykseen myös kuvia slovenialaisista kylistä, joiden läpi olemme ajaneet. Niistä näkyy komeasti, miten slovenialaiset ovat mieltyneet vahvoihin väreihin. Monet talot ovat suomalaisen silmiin suorastaan hätkähdyttävän värisiä. Unkarin puolella värimaailma on huomattavasti hillitympää, mutta talot ovat huonommassa kunnossa. Slovenialainen värikylläisyys näkyi myös Mariborin alueen kerrostaloissa, niissä uudehkoissa. 

Ja vielä tiedoksi: torstaipäivälle saimme paapan kanssa kokoon kumpikin liki 25 000 askelta. Hyvä me! Paappa halusi lisäksi, että kommentoin tähän slovenialaisten traktoreita, joita sattui matkamme varrella tulemaan eteemme jopa useampi yhdellä kertaa. Traktoreiden merkkejä olivat Ursus ja Zetor, monet jotain 40-50 vuotta vanhoja malleja!