Matkalla EU:ssa

Matkalla EU:ssa! 

EU-alueella matkustaessamme olemme havainneet monia iloisia asioita, joita unioni meille eurooppalaisille tuo. Euro on niistä yksi. Sloveniassa ei tarvitse miettiä valuuttakertoimia eikä rahan vaihtoa. Unkari ei ole euromaa, joten florintteja piti vaihtaa jonkin verran. Täälläkin pystyy kuitenkin maksamaan paljon suoraan euroina, jopa parkkimittareissa tai WC:n maksulukossa euron kolikot kelpasivat. Näin ainakin Balatonin turistialueella ja moottoritien varren huoltoasemilla.

Yle Areena toimii EU-alueella. Olemme seuranneet kotimaiset uutiset ja paappa urheiluohjelmia. Kotimaan uutisten seuraaminen on tuntunut välttämättömältä, sillä kokonaan emme suostu olemaan uutispimennossa. Hotellimme TV näyttää meille pelkkää paikallista ohjelmaa, eikä edes uutisissa kuule muiden kielten klippejä. Unkarin kielestä ei ymmärrä yhtään mitään! Sama kielen ymmärtämättömyys koskee myös sloveniaa. Paikallisten ihmisten kielitaito on hyvin rajoittunutta. Lähinnä saksaa osataan jonkin verran, englantia vain turistipaikoissa. Vuokra-automme radiokanavat sen sijaan ovat monipuolisia, sillä lähetyksiä on voinut kuunnella sekä Itävallasta, Sloveniasta että Unkarista. Suosikkikanavakseni on osoittautunut Bartok, klassisen musiikin kanava. Yhteisen kielen puutteesta ei ole sitä kuunnellessa haittaa.  

Perjantaina lähdimme liikkeelle taas Balatonin suuntaan. Paappa löysi Google Mapsista golfkentän, joka näytti todella hienolta. Yritimme varata sinne peliaikaa, mutta kentällä pelattiinkin juuri perjantaina MidAm (Midien eli 30-50 v. ikäluokan amatöörien) Unkarin mestaruuskisoja! Menimme kuitenkin paikalle, katselemaan kenttää. Ja kyllä tämä Zala Springs - kenttä olikin näkemisen arvoinen. Koko kenttä kaikkine väylineen, rakennuksineen, teineen ja oheisrakennelmineen oli aivan huippuhieno! En ole esimerkiksi kotimaassa nähnyt koskaan yhtä upeaa kenttää, vaikka Sarfvik on nyt uutisoitukin suomalaisena huippuhienona kenttänä. 

Kun golfista puhutaan, ihmiset näkevät TV:ssä vain tällaisia loisteliaita kenttiä, joilla maailman parhaat pelaajat pelaavat. Keskivertokansalainen ei varmaankaan kovin usein kiertele ns. tavallisilla kentillä, joilla valtaosin Suomessakin pelataan. Siksi monilla ihmisillä on golfista mielessä omituinen harhakuva ökyrikkaiden ihmisten kalliina harrastuksena. Ikävä kyllä uutiset postin johdon kalliista harrastuksesta ruokkivat tällaista kuvaa. 

Tänään lähdimme Zalan kentän jälkeen katsomaan Balatonin rannalla sijaitsevaa pientä 9-reikäistä kenttää, jonka maailma oli jotain ihan muuta kuin tuolla Zalassa. Kentän toimistossa oli keski-ikäinen nainen, joka opasti meidät ystävällisesti lähiravintolaan syömään. Nautimme gulassikeittoa, joka osoittautui matkamme parhaaksi ateriaksi. Sen jälkeen palasimme golfkentälle ja lunastamme 2 x 9 reikää peliä. Kiersimme siis saman kentän kahteen kertaan. 

Kenttä oli hieman Links-tyyppinen ja olisi ollut rakenteeltaan ihan kohtalainen, mutta sitä ei ollut pidetty kunnossa juuri lainkaan. Greenit olivat muhkuraiset ja epätasaiset, väylillä oli nurmi leikattu miten sattuu, bunkkereita ei ollut hoidettu varmaankaan vuosiin. Myyränkoloja oli joka paikassa! Tällä kentällä kuitenkin pelasimme - peli oli pakko ottaa lähinnä liikunnan kannalta. Olimme kentän ainoat pelaajat, mikä ei ihmetyttänyt yhtään. Jos kenttää ei pidetä kunnossa, ei tule asiakkaita. Jos ei tule asiakkaita, ei kenttää voi pitää kunnossa. Tämän tasoisella kentällä kuvitelma eliitin harrastuksesta karisee kyllä nopeasti. 

Pelimme aikana sää oli harmaa, mutta ei kuitenkaan kylmä. Vettä ei juuri satanut, vaikka sateen uhka tuntuikin olevan lähellä. Paluumatkalla ne raskaammat pilvet tulivat vastaan. Etelämpänä oli ollut huono sää, meillä taas kohtalaisen mukava. Tuli taas valittua hyvä suunta tälle päivälle. 

Loppuun liitän vertailun vuoksi kuvia unkarilaisista maaseutukylistä. Talot ovat ehkä myös lukijoiden mielestä värittömämpiä, arkisempia ja huonommin hoidetun näköisiä kuin Sloveniassa. Balatonin alue on vähän eri rotua. Niitä taloja näkyy joissakin golfkenttäkuvissani. Turistit tuovat vaurautta, mikä näkyy rakennuksissakin. 

Lauantaina lähdimme kotimatkalle moottoritietä pitkin Slovenian kautta. Halusimme ajaa slovenialaista paikallistietä pitkin nopeasti moottoritielle. Kuten jo aiemmin kerroin, Slovenian puolella tiet ovat selkeästi paremmassa kunnossa kuin Unkarissa. Balatonilla käydessä vain parissa kohdassa pystyi ajamaan 80 km/h. Slovenian puolella pikkutietkin olivat hyvässä kunnossa, vaikka olivatkin kapeita. Moottoritiellä ero oli vielä huomattavampi: Sloveniassa tie oli tasainen, Unkarissa rytkytystä poikittain ja sivuttain koko ajan. Kuskina toimivalta paapalta meinasivat mennä hermot! Pikkuisen tämä rytinä on haitannut minunkin kirjoittamistani. 

Ja vielä jälkikaneettina: moottoritiellä ajaessamme alkoi sade (yöllä oli myös satanut), joka Budapestin lähellä yltyi entisestään. Sadetakille ja varjolle tuli sittenkin käyttöä. Sadetta on luvattu tänne ainakin alkuviikoksi, kotimaassa paistaa aurinko! 

Tässä kohdassa vaihtui huippuhieno golfkenttä vähän heikommanpuoleiseen:

Alppien aurinkoisella puolella

Alppien aurinkoisella puolella

Pari aamua kului jälleen golfkentällä, lähdimme pelaamaan jo aamulla klo 9 aikoihin. Sää on ollut aivan loistava: aamuvarhaisella noin 15 astetta, mutta heti auringon alkaessa lämmittää lämpötila on kohonnut mukavasti yli 20 asteeseen. Kumpanakin päivänä korkeimmat lämpötilat nousivat noin 25 asteeseen, mutta vasta kierroksemme loppupuolella. 

Keskiviikkona tulimme kierroksen jälkeen ruokailemaan hotellille. Emme käyttäneet hotellin ravintolapalveluita vaan nautimme edellisenä iltana valmistettua lihapataa, bulguria ja salaattia. Lepäsimmekin hieman - joskus pitää ottaa päivä turistinakin vähän löysemmin. 

Olin havainnnut kartalla pienen järven tapaisen aivan päivittäisen ajomatkamme lähistöllä. Lähdimme sinne ruokailun jälkeen. Paikka oli Bukovnizkon pieni tekojärvi ja virkistysalue. Järvi oli pienen pieni, mutta kun alueelta ei paljon järviä löydy, on pienikin otettu käyttöön. Sen etuosa oli padottu, joten järven pintaa oli saatu nousemaan. Vesi oli samean mutaista, ei uimakelpoista, mutta kuitenkin kalastukseen sopivaa. Järven ympäri kiersi polkuja ja yksi tiekin, mutta emme lähteneet niin pitkälle retkelle. Päivään oli mahtunut kuitenkin jo yli 15000 askelta. Maisema pikkujärven ympäristössä oli kaunis, ja oli varsin ymmärrettävää, että se näytti arki-iltanakin olevan suosittu paikallinen retkikohde. 

Torstaina päätimme jälleen lähteä suoraan golfkierroksen jälkeen pidemmälle Slovenian suuntaan, tällä kertaa Mariborin kaupunkiin, jonka paikalliset mainostavat sijaitsevan Alppien aurinkoisella puolella. Maribor on Slovenian toiseksi suurin kaupunki 95 000 asukkaallaan ja monet tuntevat sen talvisena laskettelukeskuksena. 

Neljän tunnin kävelyn jälkeen olimme aika uuvuksissa Mariboriin päästyämme, joten asetuimme ensimmäiseen ravintolaan, mikä vastaan osui. Paappa söi pizzaa, minä mustekaloja ja kasviksia. Ruoka ei ollut kulinaristisen kokemuksemme yläpäästä, mutta täytti vatsan ja palautti golfauksen uuvuttamat elimistömme toimintakuntoon. 

Mariborin kaupungissa oli rautatien kupeessa iso katutyömaa, mikä hankaloitti kaupunkiin menoa. Jätimme auton vartin kävelymatkan päähän kaupungista ja lähdimme etsimään väylää työmaan toiselle puolelle. Pääsimme Drava-joen rantaan juuri oikeaan kohtaan, vanhan sillan luo. Sillä kohdalla Mariborin vanha kaupunki, Lent, avautui upeasti silmiemme eteen. Ainakin minulle tämä näkymä oli se syy, miksi Mariboriin kannatti tulla. Jokirannan tuntumasta talot nousivat rinteessä aina toistensa yläpuolelle, niin että koko vanha kaupunki näyttäytyi likipitäen pelkästään punaisina, monen muotoisina kattoina. 

Sillan ylitettyämme päädyimme Mariborin vanhaan kaupunkiin. Siellä on muutamia erityisesti mainittuja paikkoja, aukioita tai taloja, joista osan näimme katuja kävellessämme. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi niihinkin voinut tutustua kunnolla. Nyt kaupungintalo, vanha tori tai maailman vanhin kasvava viini ja viinitalo jäivät pikaiseen vilkaisuun. Kaupungissa oli myös paljon kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja, jotka myivät paikallista taidetta tai käsitöitä. Niistä tarttui jotain mukaamme myös tuliaisiksi. 

Mukava iltapäivämme Mariborissa päättyi klo 17 aikoihin paluumatkaan moottoritietä pitkin. Mariborin ympäristön maisemat ovat nekin kauniit, kumpuilevat ja näkemisen arvoiset. Laskettelurinteet näkyivät hyvin moottoritielle saakka, mutta meillä ei ollut aikaa lähteä katsomaan niitä paikan päälle. Ilmeisesti rinnehissillä olisi päässyt ylös Alppien etureunalle saakka. Rinteillä kasvoi viiniköynnöksiä, siellä täällä näkyi pieniä kyliä, kirkkoja ja yksi isohko linnakin. Alueella olisi kaikkiaan hyvinkin paljon näkemistä. Tosin komea linna osoittautui psykiatriseksi sairaalaksi, joten sinne ei taida tulla tarvetta käydä jatkossakaan! 

Liitän tähän päivitykseen myös kuvia slovenialaisista kylistä, joiden läpi olemme ajaneet. Niistä näkyy komeasti, miten slovenialaiset ovat mieltyneet vahvoihin väreihin. Monet talot ovat suomalaisen silmiin suorastaan hätkähdyttävän värisiä. Unkarin puolella värimaailma on huomattavasti hillitympää, mutta talot ovat huonommassa kunnossa. Slovenialainen värikylläisyys näkyi myös Mariborin alueen kerrostaloissa, niissä uudehkoissa. 

Ja vielä tiedoksi: torstaipäivälle saimme paapan kanssa kokoon kumpikin liki 25 000 askelta. Hyvä me! Paappa halusi lisäksi, että kommentoin tähän slovenialaisten traktoreita, joita sattui matkamme varrella tulemaan eteemme jopa useampi yhdellä kertaa. Traktoreiden merkkejä olivat Ursus ja Zetor, monet jotain 40-50 vuotta vanhoja malleja! 

Keszthely Balatonin rannalla

Keszthely Balatonin rannalla

Tiistaina pidimme vapaapäivän golfista, kun päiväksi oli ennustettu sadetta. Koko yön oli tullut vettä, mutta aamulla sade hiipui vähitellen, vain hirveä tuuli jäi jäljelle.

Päätimme pysyä Unkarin puolella ja otimme suunnan pienen kiertotien kautta Balatonin rannalle Keszthelyn kaupunkiin. Matkan varrella viimeistään lopullisesti havahduimme Unkarin ja Slovenian taloudelliseen erilaisuuteen. Unkarin puolella pellot olivat niitä valtaisia suurtiluksia - sitä en saanut selvitettyä, miten maanomistusolot on maassa järjestetty ja miten näin suuria tiloja pystytään ostamaan. Paapan kanssa päädyimme arvelemaan jotain osuustoiminnan tapaista järjestelmää. Toinen merkittävä ero maiden välillä oli se, että unkarilaiset maantiet ovat ihan hirveässä kunnossa, kuoppaisia ja halkeilleita. Me emme pystyneet ajamaan suurinta sallittua tienopeutta, mutta paikalliset porhalsivat surutta ohitse. 

Ohitimme matkalla useita ränsistyneitä kyliä ja kaupunkeja. Zalaegerszegin kaupungissa pysähdyimme jaloittelemaan hetkeksi. Matkan varrella kuvia oli aika vaikea ottaa lennossa, joten pysähdysten aikana piti hoitaa myös tämä homma. Vanhat sosialismin aikaiset talot ovat minun silmiini niin rumia, että ei niistä saa korjaamallakaan kauniita. Sen sijaan vanhoja, ennen sotia rakennettuja rakennuksia oli Zalaegerszegin kaupungissakin jonkin verran restauroitu ja kunnostettu kauniisti. Paljon on silti vielä tehtävää. Yli 50 vuoden korjausvelkoja ei saada hetkessä kuntoon edes EU-rahoilla. 

Päivän päämäärämme oli Keszthely, Balatonin rannan suurin kaupunki, jossa on reilut 20 000 asukasta. Turisteja se houkuttelee runsaasti ja mekin kuulimme kaupungissa viikon ensimmäiset suomalaiset sanat omien juttujemme ohella. Kaupungin keskusta on hyvässä kunnossa ja siisti. Kaupungin sydän on kävelykatu, missä on monenmoisia kauppoja ja ravintoloita ja sen päässä Festeticsin palatsi. Tämän reitin mekin kuljimme.

Palatsi on suuri U:n muotoinen barokkityylinen rakennus, jonka rakennustyöt on aloittanut Krystsof Festetics 1745.  Sitä laajennettiin jo 1700-luvun lopulla ja nykyisen muotonsa se sai 1880-luvun lopulla. Silloin rakennettiin myös palatsin kuuluisat portaikot, niistä hienoin on Tammiportaikko, slovenialaisesta tammesta rakennettu. Palatsissa on lukuisia erittäin upeita huoneita, mutta merkittävin kokonaisuus  on palatsin  kirjasto. Kirjastohuone on lattiasta kattoon kirjojen peitossa, samoin kuin viereinen lehtien lukuhuone. Ehdottomasti tämä kirjasto oli koko palatsin upein huone, jonka kokoelmia monet  Festeticsin suvun jäsenet ovat kartuttaneet. Kirjaston kokoelmaa kuvataan erittäin merkittäväksi. 

Palatsin yhteydessä on mielenkiintoinen puutarha, jonne päästään myös pääsylipulla. Palatsia ympäröivään tavalliseen puistoon pääsee kävelylle ilman lippuakin. Puutarha on tutustumisen arvoinen, sillä siellä kasvoi monenlaisia eksoottisia kasveja, kuten valtavia agaaveja, kymmeniä erilaisia kaktuksia ja muita eteläisiä kasveja kasvihuoneessa. Kiinanruusut näyttivät olevan puutarhan erikoisuus, niitä oli siellä monia erilaisia. Puutarhan yhteydessä oli myös verkolla katettuja lampia, joissa uiskenteli monia erilaisia sorsalintuja, mustia joutsenia ym. Rannoilla kuljeskeli riikinkukkoja. Jotenkin tuli mieleen, että aikoinaan linnan omistajat ovat kasvattaneet etenkin sorsia ruokapöytiinsä. Lintuja olisi saanut ostaa! 

Festeticsin palatsi oli suvun omistuksessa 200 vuotta. Sen omistajat olivat varakkaita ja arvostettuja aatelisia, joista yksi sai vaimokseen jopa Englannin prinsessan. Toinen maailmansota tuhosi palatsia, mm. osa maalauksista kärsi vaurioita. Sodan jälkeen valtio otti palatsin haltuunsa ja nykyisin se toimii Keszthelyn kaupungin museona. Onneksi se on ainakin nyt hyvässä kunnossa ja yleisön nähtävillä.

Kiersimme palatsin ja puutarhan parkkiaikamme puitteissa ja ajoimme sen jälkeen Balatonin rantaan kauniille puistoalueelle. Lounaspaikka löytyi rannan tuntumasta, mutta taaskaan emme onnistuneet löytämään oikein hyvää paikkaa. Ruoka oli ehdottomasti liian raskasta, rasvaista ja lihapitoista. Tässä mummeli-iässä ihmisen on ollut pakko tottua kevyeen, kasvisvoittoiseen ruokaan, joten kasvisten puute aterialla irvistää joka kerta. Päätimme hommata seuraavan päivän lounaalle tarpeet paluumatkalla kaupasta - eipä tarvitse kitistä raskaasta ruoasta.

Ateriamme jälkeen kävelimme pienen kierroksen järven rannalle. Laiturissa olisi ollut pari pientä laivaa, joilla olisi voinut tehdä risteilyn järvelle, mutta jätimme väliin. Tuuli oli niin kova, että  laiturin reunalla mainosliput läpättivät aivan vaakasuorassa. Sinänsä se ei olisi meitä haitannut eikä tainnut haitata laivojakaan, sillä Balaton on niin matala järvi, ettei kovakaan tuuli nostata aaltoja tai vaahtopäitä. Aika vähiin olisivat vain jääneet maisemien katsellut, kun olisi pitänyt istua koko matkan ajan laivan sisätiloissa. Purjeita järvellä ei tänään näkynyt niin kuin lauantaina olimme nähneet. Kun työviikko oli alkanut, olivat purjehtijatkin kaiketi häipyneet paikalta. 

Balaton on Unkarin suurin järvi ja kuumina kesäpäivinä hyvin suosittu virkistyspaikka.   Sen uimarannat ovat rajattuja, maksullisia alueita. Joskus vuosia sitten olemme siellä käyneet uimassa, mutta nyt ei ollut tarvetta. Vesi olisi kyllä ollut tarpeeksi lämmintä, mutta tuuli oli sekoittanut sen mutaiseksi eikä kova tuuli oikein innostanut muutenkaan uimaan. Muina päivinä olimme käyneet hotellimme pienessä uima-altaassa uimassa, mutta sekin jäi tänään väliin. 

Paluumatkalla kävimme ruokakaupassa, ajelimme hotellille ja kokkasimme illalla valmiiksi seuraavan päivän lihapadan. Nyt tuli hyvää.