Edinburgh, vanha tai uusi kaupunki
Olimme jo alkumatkasta suunnitelleet lauantaille käyntiä Edinburghissa. Golfkentillä lauantai on tukkoinen päivä, kun paikalliset ihmiset lähtevät pelaamaan. Toki ruuhkaa ja turisteja olisi odotettavissa Edinburghissakin, muttapäätimme ohittaa ruuhkaisimmat kohdat lähtemällä liikkeelle aamuvarhaisella.
Paappa selvitteli vaihtoehtoisia tapoja liikkua Edinburghin keskustaan. Osoittautui, että juna suoraan Kirkcaldyn asemalta Edinburghin keskustaan olisi ylivoimaisesti helpoin vaihtoehto. Kirkcaldyn asemalla pysäköinti oli ilmaista. Junaliput maksoivat alle 20 puntaa, kun parkkeihin Edinburghissa olisi mennyt 40-50 puntaa, jos edes olisimme pitkäaikaista parkkia löytäneetkään. Säästimme vasemmanpuoleisen kaupunkiliikenteen seikkailut ja stressin.
Junamatkalla pääsimme kokemaan yhden Skotlannin maailmanperintökohteista, Forth Bridge -rautatiesillan. Junat Edinburghista pohjoiseen kulkevat sen kautta. Forth Bridgestä en tietenkään saanut kuvaa, mutta vieressä kulkevat maantiesillat, vanha ja uusi, tulivat mukavasti kuviin. Sää oli lauantaina hieman harmaa, joten kuvatkin jäivät valjuiksi. Päivä olikin tähän mennessä lomamatkamme pilvisin, mutta vettä ei kuitenkaan satanut (paitsi myöhemmin illalla, kun olimme jo hotellihuoneessamme).
Olimme perillä Edinburghissa noin 8.30 ja marssimme suoraan linnaan. Se on ensimmäinen paikka, mihin matkaoppaan kehoittavat turisteja menemään. Jonoja ei ollut ja pääsimme saman tien sisälle (poistuessamme jonot olivat liki sata metriä pitkiä).
Edinburghin linna on massiivinen kivilinnake, joka sijaitsee korkealla kallion päällä kaupungin yläpuolella. Vuosisatojen aikana se on rakennettu, hävitetty ja rakennettu taas uudelleen. Rakennusmateriaalina on paikallinen kivi, josta myös alueen talot on pääosin rakennettu. Linnan vanhimpana osana pidetään Pyhän Margaretin kappelia, joka on valmistunut 1130-luvulla osana suurta kivitornia. 1300-luvulla valtaajat ovat tuhonneet osia linnasta, joka on sitten rakennettu uudelleen taas 1400-luvulla. Myöhemminkin linnaa on rakennettu ja korjattu. Tavallaan työ jatkuu edelleen, kun linnan kuntoa pidetään yllä. Edinburghin linna oli mielestäni erittäin hyväkuntoinen verrattuna moniin yhtä vanhoihin linnoihin, missä on tullut käytyä.
Sisätiloiltaan linna ei ollut mitenkään pramea vaan yksinkertainen ja koristelematon, paikoin puukoristeinen. Huoneista suuri sali (ritarisali) on koristeltu seinille sijoitetuilla miekoilla ja muilla aseilla. Kuninkaallinen palatsi muutamine huoneineen oli koristeellisempi ja saanut seinilleen paljon vanhojen skottihallitsijoiden muotokuvia. Huoneita on kuitenkin koristeltu ja sisustettu uudelleen esim. Viktoriaanisena aikana, joten kovin alkuperäisinä tiloja ei voine pitää. Aikoinaan linnassa ovat asuneet Skotlannin kuninkaat, kunnes 1700-luvulla Skotlanti liitettiin Englantiin. Vanhoista kuninkaista komeimpana muistona ovat Skotlannin kruununjalokivet, valtikka ja miekka. Ne ovat esillä erillisessä huoneessa, joka lienee linnan suosituin.
Edinburghin linnan tilat ovat moninaisessa käytössä. Suurta salia käytetään kuninkaallisissa ja valtiollisissa tilaisuuksissa. Linnan tiloissa ovat molempien maailmansotien muistomerkit, sotilasosastojen museoita ja myös sotavankimuseo. Linnassa on pidetty sotavankeja jo historiallisina aikoina. Sotavankimuseossa on nähtävissä mm. 1700-luvun vankila ja myös ehkä yllättäen toisen maailmansodan aikainen vankila, missä pidettiin Skotlantiin pudonneita saksalaisia pommikonelentäjiä. Kun linna on aikoinaan ollut merkittävä sotilaallinen puolustuslinnoitus, on ymmärrettävää, että siellä on paljon sotimiseen liittyvää materiaalia. Mm. tykkejä linnan pihalla on useita, kuuluisimpana valtavan kokoinen Mons Meg. Nykypäivän sotilasperinteitä Edinburghin linnassa edustaa Edinburgh Military Tattoo, joka vuonna 2018 pidetään marraskuussa.
Linna sijaitsee korkealla kalliolla, joten on ymmärrettävää, että sieltä avautuvat hienot näkymät Edinburghin kaupunkiin. Vanha kaupunki (Old town), Edinburghin keskiaikainen osa, sijaitsee aivan linnan juuressa ja uusi kaupunki (New town), joka on rakennettu vanhimmilta osiltaan 1700- luvulla, sijaitsee linnan alla olevan rotkon toisella puolella. Rotkossa kulkee Edinburghiin tuleva rautatie. Linnasta lähdettyämme kuljimme mailin kaduksi kutsuttua katua pitkin katsellen vanhaa kaupunkia ja kadulta lähteviä kujia. Kadun varrella oli paljon skottiruutukankaista valmistettuja tuotteita myyviä kauppoja, joissa piti tietysti piipahdella. Kadun varrelta löytyi myös Tex Mex -ravintola, jossa nautimme lounaan. Jostain syystä fish ja chips -linja ei oikein nappaa.
Sekä Old town että New town ovat Unescon maailmanperintökohteita. New townin puolella emme paljon ehtineet tutustua paikkoihin. Se tuntui kuitenkin olevan kaupungin kaupallinen sydän tavarataloineen. Rautatieaseman kupeessakin oli suuri kauppakeskus. Kauppakeskuksen yläpuolella olevaan puistoon oli pystytetty maailmanpyörä, jossa kävimme. Se oli onnistunut kokemus, sillä korkealta koko Old town avautui kokonaisuudessaan silmiemme eteen. Kaupunginosan yhtenäisyys ja harmaa harmonisuus näkyi yhdellä katsomalla. Se on todella ansainnut maailmanperintökohteen arvonsa.
Vaikka emme käyneet tavallista ulkoilulenkkiämme, golfkierrosta, oli olo aika uupunut illalla. Yli 8 tunnin reipas marssiminen ja kiipeily pitkin Edinburghin kaupungin katuja riitti vetämään ihmisestä mehut pihalle. Siinäkin vaiheessa oli mukavaa, että matkasimme junalla takaisin Kirkcaldyyn. Paappa sai otettua junamatkan aikana tirsat!
Viimeinen kuva on Skotlannin kansallisgalleriasta, missä myös piipahdimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti